Sivut

torstai 23. marraskuuta 2017

Suklaakakku

maistuu suklaalta, vadelmilta sekä mustikoilta.




Naapurin suklaisesta toiveesta syntyi pieni kakkunen jonka pohja oli mehevän suklainen, täytteenä pieni kerros suklaaganachea sekä tuhdisti raikasta kuningatarmoussea. Kuorrutteen valmistin suklaakermasta joka viimeisteli kakun yksinkertaisuudellaan. Koristeena kaikkea, hmm.... suklaista ja vähän muutakin makeaa.

Toiveena oli ainoastaan suklainen kakku joten muutoin sain täysin vapaat kädet kakun toteutukseen. Näissä tuumin päätin heti että kakkuun tulee suklaapurjeita sillä ne ovat näyttävyydeltään ihan omaa luokkaansa. Suklaapurjeet valmistuvat näppärästi Candy Meltsien avulla sulattamalla napit mikrossa, tai vesihauteessa. Suklaaseokseen voi lisätä tarpeen vaatiessa tipan kasviöljyä, jos tuntuu siltä että seos ei ole tarpeeksi "juoksevaa". Olen kuullut käytettävän myös vettä ohentamiseen mutta minulla se ei toimi. Suklaa juoksettuu aina. Turvaudun siis kasviöljyyn.




Sula suklaa tulee kaataa esim. leivinpaperille ja tasoittaa heti lastan kanssa siihen muotoon kuin sen haluaa. Leivinpaperin alle voi halutessaan taitella vaikka foliokääreitä jotta suklaapurjeet saavat elävyyttä, eivätkä jää ns. tikkusuoriksi. Suklaapurjeet laitetaan jääkaappiin vähintään tunniksi kovettumaan. Kun purjeet ovat kovettuneet niin suklaan voi murtaa, tai leikata, varovasti sopivan kokoisiksi paloiksi. Sen jälkeen purjeet ovat valmiit. Helppoa, eikö vain?

Mikäli kaipaat lisää twistiä purjeisiin niin voit sivellä niihin syötävää lehtikultaa, joka tuo kokonaisuuteen tyylikästä arvokkuutta. Lehtikulta tulee kiinnittää koristeen pintaan varoen siveltimellä, ei sormin.




Tämän päivän kakut saavat olla övereitä ja siksi pistinkin tähän kaikkea mahdollista, ja mahdotonta, mutta kuitenkin niin, että kokonaisuudesta ei tulisi liian täyteen tungettu, sekä ulkomuodollisesti mauton.

Voiko mikään oikeastaan olla parempaa kuin suklaa yhdistettynä marjoihin sekä kaikkeen makeaan?
Mielestäni ei.




keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Yksisarvinen

laukkasi pienen tyttösen 1-vuotis syntymäpäiville.




Vihdoinkin yksisarvinen kakku! Se oli ensimmäinen ajatukseni kun luin toiveen messengeristä.

Minua on aina kiehtonut päästä tekemään yksisarvista mikä johtuu varmaan pitkälti siitä että olen ollut pikku tytöstä alkaen "hevoshullu". Hevoset kuuluivat joka päiväiseen elämääni niinkuin kaurapuuro aamuisin. Ei minulla omaa hevosta ollut, vaikka se toiveissa olikin, mutta kävin senkin edestä talleilla ja mitä ihania muistoja niiltä ajoilta onkaan jäänyt taskunpohjalle.  Leppoisia ratsastuslenkkejä hiekkateillä kesätuulen saattamana, hankien kimmellystä ja kavioiden kopsutusta. Syksyiset, kuulaat, sänkipellot jotka saivat hevosen höristen yltymään hurjaan laukkaan ja valoisana ilmestyvä kevät jolloin hevonen kuunteli korvat pystyssä tarkkaavaisevana sitä kun vetisten peltojen yli lensi lintuparvet tuoden terveisensä sieltä jostain. Rakkaita muistoja, paljon.

Mutta mennään muistoita yksisarviseen.




Toiveena oli tietynlainen värimaailma sekä ehdoton toivomus oli hopeinen sarvi.

Koska sarven väri oli lukittu hopeaksi niin lähdin rakentamaan sen pohjalta muutakin väritystä. Kaunis, ja upeana säkenöivä, hopea sarvi syntyy Rolkemin efektisävyllä. Omani ostin Confetista josta tällä hetkellä löytyy värivaihtoehtoina, hopean lisäksi, kultaa ja pronssia. Metallimaalia voi käyttää kuivana tomuna tai kirkkaan alkoholin, mahdollisimman vahvan jotta se haihtuisi nopeasti, kanssa maaliksi sekoitettuna. Parhaiten metallimaali toimii kuivaan pintaan siveltimellä levitettynä.




Sarveen kannattaa kiinnittää tuki. Minä käytin mitä satuin kaapistani löytämään eli paksun ja vahvan jumbopillin jonka leikkasin sopivan mittaiseksi. Pilli (tai tikkaritikku, pitkä jäätelötikku tms) tulee laittaa sarveen jonkin matkaa (ehkä noin puoliväliin) ja jättää pillin pintaa näkyviin niin että pilli asettuu tukevasti kakun pohjaan eli kakkualuseen saakka. Näin taataan että sarvi pysyy varmasti paikoillaan.

Korvat kannattaa myös tukea. Minä tuin korvat lyhyillä jäätelötikuilla jotka olivat ehdottomasti paras vaihtoehto. Tikkaritikut esimerkiksi ovat liian isoja halkaisijaltaan, eritoten silloin jos korvat ovat kaulittu todella ohueksi niinkuin itse tein.

Suosittelen valmistamaan sarven ja korvat hyvissä ajoin valmiiksi jotta ne kerkeävät kuivumaan ennen kakkuun asettelua. Laita sarvi ja korvat kuivumaan rasiaan ja kansi päälle. Muista kuitenkin jättää kansi hieman raolleen. Voit tehdä koristeet jo viikkoja ennen valmiiksi sillä ne säilyvät hyvin useita viikkoja. Muista myös lisätä kaikki mahdolliset tuet koristeisiin heti kun olet valmistanut ne. Kuiviin koristeisiin niitä ei enää saa.




Kakun kuorrutin kreemillä joka oli myös toivelistalla. Ja jotta kakun toteuttaminen ei olisi liian helppoa niin päätin tähän väliin kokeilla sveitsiläistä marenkikreemiä joka osoittautui loistavaksi valinnaksi vaikka sitä pitkään mietinkin. Olin lukenut paljon kokemuksia marenkikreemin tekovaiheista ja kuinka siinä saattoi "helposti" epäonnistua. No, minä onnistuin. Onneksi. Lopputulos oli mitä mahtavin ja kreemi oli todella helppo levittää ja pursottaa. Teen toistekin.

Pursotukset värjäsin ProGelin pastaväreillä. Yksisarvisen silmät tein kinuskikissan vaniljanmakuisella sokerimassalla. Silmät voi valmistaa siinä vaiheessa kun olet viimeistelemässä kakkua. Sokerimassasilmät tarttuvat hyvin kiinni kreemipintaan ja pysyvät siinä valumatta.

Kaiken kaikkiaan tämä oli onnistunut "projekti", joka tavalla, joten enpä voisi tyytyväisempi olla lopputulokseen. Etenkin kun tämä oli ensimmäinen tekemäni yksisarvinen.


Näissä tunnelmissa toivotan
sadunomaiset
syntymäpäiväonnittelut
1 vuotiaalle!



ja hei, tässä vielä kuva vuosilta 
jolloin hevoset olivat suurempaa kuin elämä. 


kuva on otettu Kotimäenponitallilta 1984

Chorus, lempiponini 
- en unohda koskaan









tiistai 21. marraskuuta 2017

Kihlajaiskakku langoitetuilla kukilla

valmistui pikkuveljelleni ja hänen tulevalle puolisolleen.




Jotkut toimeksiannot ovat suurempia mittakaavoiltaan kuin toiset. Joissakin tekeleissä on selvästi enemmän sydäntä mukana ja siten myös tunnetta.

Kihlapari toivoi että teen heille kihlajaiskakut, makeat että suolaiset. Samalla he kertoivat että tulevat tilaamaan hääjuhlaansa kakun muualta säästääkseen minua, jotta voisin keskittyä olemaan vieraana, ja nauttia heidän juhlapäivästään, enkä stressaisi kakusta millään tavalla. En stressaa kakuista, sanottakoon se heti tässä, mutta ymmärrän kauniin ajatuksen. Ehkä tällä kertaa voin keskittyä todellakin vain itse tulevaan juhlaan.

Kihlajaiskakku sai selkeät ohjeet jota osasin kyllä odottaakin. Tulevalla morsiamella on hyvä värisilmä ja hänellä on selkeästi taito yhdistää asiat selkeäksi kokonaisuudeksi joka tavalla. Niinpä tämäkin kakku on hänen "käsialaansa", minä vain toteutin sen.




Morsian valitsi kakun kruunuksi timanttisen uplasydänkakkukoristeen jonka olisin kieltämättä valinnut itsekin.

Ruusut pienine kukkineen on tehty vaahtokarkinmakuisesta kaulintamassasta sekä Renshawn kukka- ja muotoilumassasta. Kukat ovat langoitettu joten niitä ei luonnollisestikaan voinut syödä. En olisi halunnut langoittaa kukkia, mutta tällä kertaa en olisi saanut kukka-asetelmasta sellaista, kuin toiveena oli, ilman langoitusta.  Ajatukseni on ensisijaisesti se, että kakun tulee olla syötävää, kaikkine päivineen, mutta tällaisessa tapauksessa on pakko luopua omista periaatteistaan. Asetelma oli siinä mielessä turvallinen että sen sai nostettua kakun päältä pois niin että kakun leikkaaminen sujuisi joutuisasti. Toki tämmöinen asetelma vaatii pohjan jotta se voidaan nostaa pois.

Kakun alareunan sitoo yhteen upea pitsi jonka valmistin baroc pitsimaton avulla. Pitsiaine on Confetin valmistamaa valkoista pitsiainetta joka tulee tehdä purkissa kerrotun ohjeen mukaisesti. Pitsi sai sinetikseen vielä siron helminauhan joka onnistuu nopeasti, ja helposti, helminauha muotin avustamana.




Kakku on kuorrutettu vaahtokarkinmakuisella kaulintamassalla ja sen on värjätty hieman ihonväriseksi Wiltonin pastavärillä (ivory).

Kun tuli puhetta värjäämisestä niin ruusut värjäsin toiveesta vanhan roosan väriseksi (kamera vääristää väritystä hieman). Värin saa aikaiseksi yhdistämällä pinkkiä ja ruskeaa. Käytin ruusujen värjäämisessä ProGelin värejä jotka ovat mielestäni parhaita. Toki Wiltonillakin on hyviä värejä mutta joissakin väreissä on selkeitä eroja. Hyvä verrokki on Wiltonin liila ja ProGelin liila. Wiltonin liilasta tulee aavistuksen "likainen" kun taas ProGel tuo kaikki liilan eri vivahteet kauniisti esiin. Mutta toki, nämä ovat omia mielipiteitäni joten en halua alleviivata mitään peruuttamattomasti.

Ja melkein unohtui lehtien väritys eli kerrottakoon viimeisenä värivaiheena lehtien saaneen värinsä Wiltonin sammaleenvihreällä pastavärillä. Kuivuneet lehdet tomutin erisävyisillä efektisävyillä.




Kihlajaiskakku lähti kahvipöytään ja samalla mieleen tulvahti muistoja lapsuudesta.

Olemme veljeni kanssa läheisiä vaikka meillä on suuri ikäero. Tai no, miten määritellään suuri ikäero? Meillä se on reilut 12 vuotta.

Se ei kuitenkaan estänyt meitä olemasta läheisiä, mistä olen äärettömän kiitollinen. Minä muistan sen pikkuisen pojan joka istui sylissäni kesäisinä päivinä potkuhousuissaan ja kypärämyssy päässään. Olihan hänen ensimmäinen kesänsä. Tein hassuja naamailmeitä hänelle, irvistelin ja vaikka mitä. Niin tuo pieni poika nauraa hekotti onnellisena tietämättä huomisesta ja siitä että lapsuus on lyhyt, liiankin lyhyt.




Muistan senkin kerran kun tämä veijari repi Ruotsin kirjani sivuja kappaleiksi hyvin keskittyneesti. Senkin muistan kun hän nauhoitti omaa keskusteluaan lempikasettini kappaleiden päälle. Kyllä, silloin se oli jo mahdollista sillä mankkareissa oli nauhoittava toiminta. Muistoja on valtavasti ja ne kaikki ovat oikeasti hyviä.

Olen suunnattoman kiitollinen siitä että minulla on maailman paras pikkuveli. Ja olen kiitollinen siitä että hän löysi kauniin morsiamensa jonka kanssa hassutella ja irvistellä. Jonka kanssa kulkea elämän pituinen matka. Ja josta me kaikki pidämme suunnattomasti.


Lämpimät onnittelut
kihlauksenne johdosta
Tiina ja Jopo!




maanantai 20. marraskuuta 2017

Kreikkalainen voileipäkakku

ja sanonko suoraan että voihan voileipäkakku sentään!




Kahvipöydän suolaiseksi kakuksi pyydettiin kreikkalaista voileipäkakkua.

Sanoisin että haasteellinen tehtävä henkilölle, eli minulle, joka on maistanut tasan yhden kerran aurinkokuivattua tomaattia ja todennut että ei kiitos. Ei sovi minun suuhun. Kaikki katastrofin ainekset olivat siis ilmassa, joten jotta tämä voileipäkakku onnistuisi, niin taivaalla olevien tähtimerkkien tulisi olla tasan paikoillaan, ja mieluusti aivan liikkumatta.

Yleisesti voisin sanoa että voileipäkakut ovat yllättävän helppoja valmistaa ja suurena apuna toimii etenkin monitoimikone. Se helpottaa osaltaan paljon ainesosien paloittelemista, tai silppuamista/hienontamista. Toisaalta aineksia ei kannata liikaa paloitella jotta täyteseokseen jää suutuntumaa. Jotain pureskeltavaa siis. Tämän kakun täytteessä ei ole juurikaan paloittelemista joten täyte on nopea valmistaa.

Mutta kyllä, kakku oli kuulemani mukaan ollut syötävää vaikka pelkäsinkin lopputulosta. Toisaalta jäin miettimään että täyte jäi omaan makuuni ehkäpä vähän liiankin mauttomaksi ja jäin kaipaamaan jotain lisää. Saattaa myös olla että valitsemani valkosipulituorejuusto oli väärä valinta sillä alkuperäisessä ohjeistuksessa (mamman leivontanurkka) oli käytetty kreikkalaista valkosipulituorejuustoa. Ehkä kokeilen sitä ensikerralla? Ja hei, se aurinkokuivattu tomaatti ei ollutkaan niin "pahaa" mitä muistelin....





Kreikkalainen voileipäkakku
(n. 15 hlöä)


1 paketti paahtoleipää (ruis- tai täysjyvä)
kasvislientä kostutukseen


Täyte
1/3 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
 1/2 kurkkua
200 g fetajuustoa
200 g valkosipulituorejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g creme fraishea 
200 g maitorahkaa
200 g kermaviiliä
mustapippuria
suolaa


Kuorrutus
2 dl vispikermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
valkopippuria
suolaa



Ohje

Keitä kasvisliemi ja jäähdytä. Raasta kurkku ja valuta kurkkuraastetta siivilässä niin että ylimääräinen neste pääsee pois. Kurkkuraasteen valuessa mittaa muut ainekset monitoimikoneeseen ja hienonna sekaisin. Lisää kurkkuraaste täyteseokseen.

Leikkaa leivistä kuoret pois. Ota sopivan kokoinen vuoka ja vuoraa se kelmulla. Laita kelmua niin paljon että se tulee runsaasti reunojen yli. Näin saat kakun kokonaan kelmun alle "piiloon" jotta se saa kostua yön yli tasaisesti. Lado kelmutetun vuoan pohjalle ensimmäinen kerros leipää. Kostuta ja levitä osa täytteestä. Lado seuraava leipäkerros, kostuta ja levitä täytettä. Tee vielä yksi kerros samalla tavalla ja lado päällimmäiseksi leipäkerros sekä kostuta. 

Nosta reunoilla olevat kelmut kakun päälle ja lisää kakun päälle paino, esim. kirja tms. Mikäli käytät kirjaa painona niin kelmuta sekin. Laita kakku tekeytymään jääkaappiin seuraavaksi päiväksi. Kumoa kakku tarjoilualustalle vasta seuraavana päivänä.

Valmista kuorrutus vatkaamalla kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää oman makusi mukaisesti valkopippuria sekä suolaa. Voit myös jättää mausteet pois. Levitä kakun päälle ohut kerros kuorrutetta. Koristele.

















keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kermakakku äidille

valmistui kaikista niistä ainesosista josta syntyy ainoastaan jotain taianomaisen hyvää. Kinuskia, puolukkaa ja suklaata.




Äitini täytti vuosia lokakuun viimeinen päivä. Samaisena päivänä hän jäi eläkkeelle.

Lapsistani mummin "eläköityminen" oli hämmentävää sillä vanhin tyttäreni on ehdottomasti sitä mieltä että mummi ei ole mummi ulkoiselta olemukseltaan, ei kotinsa tai minkään muunkaan materian perusteella. Mummi on moderni. Hänellä on tyttäreni mukaan moderni koti, sellainen mitä näkee sisustuslehtien sivuilla. Mummilla on moderni auto, ei sellainen joka on vanhuksilla (miten se määritellään, en ole kysynyt enkä siis todellakaan tiedä). Mummilla on siistit vaatteet ja ei  "mummimaiset" hiukset. Hän on moderni mummi.




Modernille mummille tein tyttäreni pienen infopaketin innostamana tämän päivän trendien mukaisen dripcake kakun eli valumakakun. Valumakakkuun valmistin pienenä tehosteena lakumarenkeja joiden reseptin löydät tästä linkistä  ->lakumarengit. Lakumarengit värjäsin progelin ruskealla pastavärillä jotta raidat asettuisivat mahdollisimman lähelle suklaaganachen luonnollista väriä.

Kakku kokonaisuutena on yksinkertainen mutta tyylikäs. Pidän rauhallisista kokonaisuuksista, sellaisista joissa silmä lepää. Tämä on juurikin sellainen. Ulkonäön kruunaa sisältä löytyvä kinuskimousse jossa on runsaasti kotimaista puolukkaa. Hyvä mousse syntyy itsetekemällä, käyttäen mahdollisimman puhtaita ainesosia. Keittämällä itse kinuskin sekä käyttäen lähimetsästä poimittuja puolukoita tai muita marjoja. Kannattaa aina pitää mielessä että marjoja ei pidä poimia vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta eikä teollisuuslaitosten lähettyviltä. Näin tulee varmistettua että marjojen laatu on ensiluokkainen.





Kakku on gluteeniton ja siinä on käytetty ainoastaan perunajauhoja. Näin varmistetaan että kakkuun ei varmasti tule pienintäkään prosenttia gluteenia. Ohjesääntönä pitäisin sitä, että aina tulee kysyä kakun tilaajalta, että onko mahdollista käyttää gluteenitonta jauheseosta. Useimmiten on, mutta saattaa tulla tilanteita jolloin se ei ole mahdollista. Tällöin perunajauho pohjainen kakku on ehdottomasti oikea valinta ja mikä parasta, todella hyvänmakuinen. Gluteenittoman leivonnaisen ei todellakaan tarvitse olla kuivaa tai muutoinkaan huonompaa kuin gluteenipitoisen.

Perunajauhoiseen kakkupohjaan pääset tutustumaan tästä linkistä ->kermakakku.




Näissä makeissa tunnelmissa toivotan 
äidilleni, modernille mummille, 
ihanan aurinkoisia eläkepäiviä ja 
synttärionnea 
vielä jälkikäteenkin!