kuuluu jouluun kuin kirsikka kakkuun.
Olen tehnyt kinuskipiparijuustokakun jo muutamana jouluna ja sen suosio on järkkymätön, enkä todellakaan ihmettele. Mikäli olet suuri kinuskin ystävä niin kyllä tämä pitää ehdottomasti kokea ja maistaa. Juustokakuissa parasta on yleisestikin se että ne eivät todellakaan ole suuritöisiä, vaan loppujen lopuksi aika näppäriä ja nopeita valmistaa. Siinä on sekin suuri etu että tällöin jää aikaa koristeluun enemmän. Tämän kakun osalta tulin kuitenkin siihen tulokseen että vähemmän on enemmän joten koristelin kakun piparin puolikailla ja kermavaahdolla lisäten kermahunnun päälle muutamia vaahtokarkkilumihiutaleita. Eikä kakku sen enempää edes kaivannut.
Tällä samaisella kakulla juhlistin kuvamuodossa instagram tilini huikeaa seuraaja määrää (800) joten kiitos ja kumarrus kaikille teille ihanuuksille ♥ Instagram tilini löydät täältä ja muistathan käydä kurkkaamassa myös Kakkutupa Mian fb sivuja .
Sivut
▼
perjantai 25. tammikuuta 2019
Pipsa Possu
kakussa kesä ja talvi leikkii keskenään.
Viime vuoden kakkukavalkadin mukaan mahtui myös tämä 20 hlön laktoositon ja gluteeniton, vaalealla kakkupohjalla leivottu, Pipsa kakku. Täytteenä kakussa raikas vadelmamousse.
Kakun keskipisteeksi toivottiin Pipsa Possua ja kaikki muu rekvisiitta Pipsan ympärille oli omaa käsialaani pienien vinkkien avustamana. Tämä projekti oli siinä mielessä erityisen ihana että esikoiseni oli aikoinaan suuri Pipsa Possu fani. Tuolloin suomessa ei ollut juurikaan mitään Pipsa rekvisiittaa myynnissä joten tilasin Englannista mm repun, tossut, vaatteita ja palapelejä. Tänä päivänä Pipsaa (ja hänen perhettä, ystäviä) on saatavilla vaikka ja kuinka, aina leivontatarvikkeista alkaen, joten Pipsa fanien on huomattavasti helpompi täydentää "varastoaan". Ihana Pipsa Possu ♥
tiistai 22. tammikuuta 2019
Isoäidin syntymäpäiväkakku
maistuu kinuskilta, puolukalta sekä suklaalta.
Isoäitini jalanjäljissä on tullut leivottua muutamia makumuistoja lapsuudesta tähän päivään kymmeniä kertoja, ellei peräti satoja. Ne ovat jääneet elämään omaan arkeeni, sekä myös lapsieni, ja toivon että ne kulkevat vielä monien sukupolvien mukana eteenpäin vieden mukanaan makujen sinfoniaa.
Niin, pienessä punaisessa tuvassa jonka vieressä on perunamaa ja silmäänkantamattomiin peltoja joissa tähkäpäät kultaavat taivaanrannan, ja havumetsä humisee tien toisella puolella, on syntynyt toinen toistaan herkullisempia leivoksia mutta nyt tupa on hiljaa. Aika kulkee armotta eteenpäin ja isoäitini on tällä hetkellä hoivakodissa jossa häntä hoidetaan hyvin. Eräs aikakausi on kuitenkin loppu. Tupa on hiljainen ja samalla tuntuu että isoäidin pihapiirin täyttää tyhjyys vaikka ympärillä on edelleen se tuttu havumetsä, hiekkatie ja kultaa hohtavat pellot. Talvisin puut nyökkäili lumen painosta ja lumiset pellot säkenöivät auringon valossa timantteja.
Käymme tervehtimässä isoäitiä hoivakodissa ja vieläkin hän tapaa sanoa että hänen pitäisi jotain tarjota kun tulemme käymään. Koska niin on aina ollut. Osat ovat kuitenkin vaihtuneet vaikka me kukaan emme sitä haluaisi. Sitä haluaisi niin pitää kiinni siitä mitä oli, siihen mihin me kaikki olimme tottuneet. Nyt me tuomme kahvin ja pullan. Tällä kertaa kakunkin jonka pääroolissa ovat orvokit. Siinä me kaikki 5 naista istumme, hoivakodin sängyn reunalla. Isoäitini, äitini, minä ja kaksi tytärtäni. 4 sukupolvea joita yhdistää rakkaus leivontaan.
Isoäitini sanoi, -olet tainnut tulla sukuun kun kakku on näin hyvää. Ottaisin toisenkin palan.
Isoäitini jalanjäljissä on tullut leivottua muutamia makumuistoja lapsuudesta tähän päivään kymmeniä kertoja, ellei peräti satoja. Ne ovat jääneet elämään omaan arkeeni, sekä myös lapsieni, ja toivon että ne kulkevat vielä monien sukupolvien mukana eteenpäin vieden mukanaan makujen sinfoniaa.
Niin, pienessä punaisessa tuvassa jonka vieressä on perunamaa ja silmäänkantamattomiin peltoja joissa tähkäpäät kultaavat taivaanrannan, ja havumetsä humisee tien toisella puolella, on syntynyt toinen toistaan herkullisempia leivoksia mutta nyt tupa on hiljaa. Aika kulkee armotta eteenpäin ja isoäitini on tällä hetkellä hoivakodissa jossa häntä hoidetaan hyvin. Eräs aikakausi on kuitenkin loppu. Tupa on hiljainen ja samalla tuntuu että isoäidin pihapiirin täyttää tyhjyys vaikka ympärillä on edelleen se tuttu havumetsä, hiekkatie ja kultaa hohtavat pellot. Talvisin puut nyökkäili lumen painosta ja lumiset pellot säkenöivät auringon valossa timantteja.
Käymme tervehtimässä isoäitiä hoivakodissa ja vieläkin hän tapaa sanoa että hänen pitäisi jotain tarjota kun tulemme käymään. Koska niin on aina ollut. Osat ovat kuitenkin vaihtuneet vaikka me kukaan emme sitä haluaisi. Sitä haluaisi niin pitää kiinni siitä mitä oli, siihen mihin me kaikki olimme tottuneet. Nyt me tuomme kahvin ja pullan. Tällä kertaa kakunkin jonka pääroolissa ovat orvokit. Siinä me kaikki 5 naista istumme, hoivakodin sängyn reunalla. Isoäitini, äitini, minä ja kaksi tytärtäni. 4 sukupolvea joita yhdistää rakkaus leivontaan.
Isoäitini sanoi, -olet tainnut tulla sukuun kun kakku on näin hyvää. Ottaisin toisenkin palan.
maanantai 7. tammikuuta 2019
Isänpäivän kermakakku
oli kakku jonka tein sydämellä ja uskon syvästi siihen että se myös näkyy kakussa. Siinä on kaikki rakastamani elementit. Burgundin väriset ruusut, kinuskia, suklaata ja mikä tärkeintä, -ajatus.
Kakku on tosiaan viime vuoden puolella leivottu mutta sain vasta nyt itseäni niskasta kiinni ja päätin päivitellä tämän tammikuun näitä viime vuoden teoksia.
Tämän(kin) kakun osalta sain vapaat kädet kakun toteutukseen siinä puitteissa että sen tuli olla tuttuun tapaan gluteeniton ja laktoositon.
Kakku on mitoitettu 15 hlölle ja kakkupohjana toimii perunajauhopohja. Täytteenä aina iki-ihana puolukkakinuski. Koristeeksi valitsin lakumarengit joista jätin tällä kertaa salmiakkirouheen pois (vaikka mielestäni lakumacaronseihin kuuluu tulla kunnon ripaus rouhetta) sillä rouhe sisältää vehnää. Mukaan laitoin muutamia Minnalta ostettuja herkullisia macaronseja mustikkatäytteellä. Ja jotta isänpäivään tulisi jotain bling blingiä niin se hoitui helposti käyttämällä kultakimalteisia tähticocktailtikkuja. Mutta minusta kaikkein ihaninta tässä kakussa on edelleen nuo ruusut! Rakastan ruusuja yli kaiken ja etenkin näitä burgundin värisiä. Koska ruusut ovat ♥
Kakku on tosiaan viime vuoden puolella leivottu mutta sain vasta nyt itseäni niskasta kiinni ja päätin päivitellä tämän tammikuun näitä viime vuoden teoksia.
Tämän(kin) kakun osalta sain vapaat kädet kakun toteutukseen siinä puitteissa että sen tuli olla tuttuun tapaan gluteeniton ja laktoositon.
Kakku on mitoitettu 15 hlölle ja kakkupohjana toimii perunajauhopohja. Täytteenä aina iki-ihana puolukkakinuski. Koristeeksi valitsin lakumarengit joista jätin tällä kertaa salmiakkirouheen pois (vaikka mielestäni lakumacaronseihin kuuluu tulla kunnon ripaus rouhetta) sillä rouhe sisältää vehnää. Mukaan laitoin muutamia Minnalta ostettuja herkullisia macaronseja mustikkatäytteellä. Ja jotta isänpäivään tulisi jotain bling blingiä niin se hoitui helposti käyttämällä kultakimalteisia tähticocktailtikkuja. Mutta minusta kaikkein ihaninta tässä kakussa on edelleen nuo ruusut! Rakastan ruusuja yli kaiken ja etenkin näitä burgundin värisiä. Koska ruusut ovat ♥
Vauvajuhlien kakku
kiedottiin toiveesta valkoisen ja mustan väreihin joita tehosti säkenöivä kulta. Kokonaisuutena tästä tuli sanomattoman kaunis, yksi lempparikakuistani.
Kakku mitoitettiin 20 hlölle ja kakkupohjana toimi kevyt kaakaopohja. Täytteeksi sovittiin vadelma- ja tummasuklaamousse.
Kakkuun toivottiin juhlien teeman mukaisesti jotain "vauvamaista" joten päädyttiin yhteistuumin nalleen. Nalle on suht näppärä näpertää joten päätin haastaa itseni tekemään jotain uutta. No, se uusi oli tuo musta rusetti joka olikin yllättävän helppo valmistaa. Kiitos you tubelle, sieltä löytyy aina hyviä ohjeita ja niitä noudattamalla valittu kohde onnistuu melkeinpä heti. Halusin kuitenkin vielä jotain lisää, niin kuin kirsikkana kakun päälle tyyliin, ja se onnistui lisäämällä rusettiin muutamia kullanvärisiä ruohoja. Näin kakku oli valmis.
Kakku mitoitettiin 20 hlölle ja kakkupohjana toimi kevyt kaakaopohja. Täytteeksi sovittiin vadelma- ja tummasuklaamousse.
Kakkuun toivottiin juhlien teeman mukaisesti jotain "vauvamaista" joten päädyttiin yhteistuumin nalleen. Nalle on suht näppärä näpertää joten päätin haastaa itseni tekemään jotain uutta. No, se uusi oli tuo musta rusetti joka olikin yllättävän helppo valmistaa. Kiitos you tubelle, sieltä löytyy aina hyviä ohjeita ja niitä noudattamalla valittu kohde onnistuu melkeinpä heti. Halusin kuitenkin vielä jotain lisää, niin kuin kirsikkana kakun päälle tyyliin, ja se onnistui lisäämällä rusettiin muutamia kullanvärisiä ruohoja. Näin kakku oli valmis.