Kun talo hiljeni ja taustalla kuului vain tyttöjen, tasainen, uninen tuhina päätin ottaa itselleni hetken aikaa. Laitoin kahvia tippumaan pannuun ja otin esille töistä lainaamani pitsimaton. Kahvin tuoksun leijaillessa keittiössä minulla oli jo jonkinnäköinen ajatus siitä, että mitä tekisin ja miten sen toteutan.
Onnellinen
lapsuus on salainen puutarha, täynnä katoamatonta kauneutta,
aamukastetta, lintujen laulua, kukkien tuoksua, puiden huminaa, valoa ja
varjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti