Voisin sanoa että meillä talvi on yhtä juhlaa, aina lokakuusta tammikuuhun. Sen jälkeen monitoimikone saa hetkeksi levähtää, kunnes koittaa kevät. Kevätauringon myötä alkaa tuttu monitoimikoneen hurina keittiössä ja jauhot pöllyävät muiden leivontajauheiden kera kilpaa auringon säteissä. Tätä jatkuukin aina syksyyn saakka jolloin alkaa ns. hiljainen kausi. Silloin monitoimikone, vatkain ja kaikki leivontatarvikkeet aineksineen lepäilee odottaen lokakuuta. Muottilaatikko sulkee kantensa ja tyllat asettuvat pursotinpussien kanssa omille sijoilleen. Kunnes lokakuu kolkuttaa kaapin ovet auki ja juhlat saa alkaa!
Frozenista vielä, siitähän tämä tarina lähti.... Ensinnäkin, sanottakoon, tiedän että Frozeniin EI kuulu vihreät ruusunlehdet (kuten tyttäreni totesivat kädet puuskassa) mutta koska kakku on minun syntymäpäiväkakku niin lehdet matkasivat vihreänä kakkuun! Synttärisankari saa päättää, eikö vain?! Tosin, jouduin lupaamaan että heidän kakkuihinsa ei tule vihreitä lehtiä, piste! Hallitus on puhunut.
Tein tämän kakun siis todellakin itselleni. Harvemmin teen itselleni syntymäpäiväkakkua (olenkohan tehnyt koskaan) mutta suurena suklaan ystävänä halusin kokeilla tuhtia suklaakakkupohjaa. Oikeastaan, ihan rentouttavaa vaihtelua leipoa itselleni synttärikakku ja odottaa uutta, toivon mukaan, herkullista makuelämystä. Tarina ei toki vielä kerro että kuinka pohjan kanssa tulee käymään. Täytyy varmaankin toivoa että älä tule paha kakku, tule hyvä kakku :)
Täytteenä kakussa yksi parhaimmista, vadelma- ja vaniljamousse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti