Täytettä mietittiin yhdessä Emilian äidin kanssa hetken sillä puolukka monesti kuulostaa arveluttavalta, ja saattaa jakaa mielipiteitä, puoleen jos toiseen. Uskalsin kuitenkin luvata että tämän täytteen kanssa ei olisi pelkoa siitä että puolukka maistuisi läpi liian kirpeänä. Kinuskimoussen makeutta täydentää niin taitavasti nimenomaan puolukka että siitä syntyy jotain taianomaisen yleellistä.
Koristelun toivottiin olevan jotain kaunista, sellaista joka täydentäisi juhlien kahvipöytää ulkonäöllään. Kaikki kakkuun laitetut toiveet olivat näin jälkikäteen kuultuna toteutuneet. Se oli kiva kuulla. On aina ihanaa saada palautetta, on se sitten hyvää tai vähemmän hyvää. Vain sitä kautta pystyy kehittämään omaa osaamistaan ja löytämään makuyhdistelmät jotka toimii, ja joita toivotaan aina uudestaan.
Tämän kakun taustalla on myös oikutteleva liesi, tai tarkalleen sanottuna uuni. Liesi kyllä toimi loistavasti mutta uuni päätti sanoa sopimuksen irti siinä vaiheessa kun kakkupohja oli köllötellyt uunissa 15 minuuttia. Sen tietää miten pohjan kävi... Roskiin! Tuvassa oli hetken hyvinkin hektinen tunnelma tämän tiimoilta ja sanoja vaihdeltiin kiivaasti mieheni kanssa. Onneksi mies on sen verran taitava käsistään että pystyi elvyttämään uunin toimintaan. Lopputuloksena oli se että kakku paistui lopulta puolilta öin onnistuneesti ja nyt meillä seisoo tuvassa uusi liesi. Toivonkin että tämän lieden kanssa yhteinen matka jatkuu useita vuosia. Edellinen liesi palveli ansiokkaasti ahkeraa kotileipuria 10 vuotta ja se taitaa tänä päivänä olla kutakuinkin hyvä saavutus.
Ja sitten kun tämä liesi joskus sanoo sopimuksen irti niin toivon siltä vain yhtä asiaa!! Älä hajoa kesken leivontatuokion :)
Täyttynyt unelma ja usko huomiseen antavat pohjan pelottomuudelle,
jonka varaan on helppo astua askel kerrallaan kohti uusia aikoja.
Onnea valmistuneelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti