Myönnettäköön heti ja tässä että olin suunnattoman yllättynyt että näinkin tuore ja aloitteleva bloggari pääsi esittelemään taaperovuosiaan viettävää Kakkutupaa muiden loistavien, sekä äärettömän taitavien leivontabloggareiden rinnalle.
Kiitos leivontafoorumi! Ihanaa kuulua porukkaan <3
Ja sitten itse esittelyyn!
Kuka olet ja mistä lähti innostus bloggaamiseen?
Olen Mia (tällä foorumilla MiaMarika), hieman yli nelikymppinen naimisissa oleva kahden ihanan tyttösen äiti. Innostus bloggaamisen lähti lapsien myötä, niin kuin monen tarina tuntuu kertovan (lapset ovat siis tälläkin erityisellä tavalla ihmeellisiä ja kantavia inspiraation lähteitä). Omaa ajatustani blogin syntyyn vauhditti myös alan vaihto ja siten työ jota teen osa-aikaisesti. Elän selvästi unelmaani työni puolesta sillä työssäni pääsen lähelle kotileipureita sekä alan vahvoja osaajia. Saan neuvoa mahtavia asiakkaita ja opin samalla itse uutta. Unelmatyö.
Vaikka blogin syntyyn vaikuttikin suurella sydämellä lapsieni syntymä, ja sitä seuranneet monet ikimuistoiset juhlat, niin suklaapiirakka on myös yksi elementti jonka myötä blogi sai alkuaskeleensa. Suklaapiirakka (tutumpi käsitteenä mokkapalat) oli se ensimmäinen, ja rakkain, leivonnainen jota kautta avautui suuri innostus leivonnan ihmeelliseen ja makunautintoja tarjoavaan maailmaan. Rajattomia mahdollisuuksia ja variaatioita. Suklaapiirakkaa leivon tänäkin päivänä meidän arkeen jossa se elää vahvana makumuistona omasta lapsuudestani, ja josta kaikki leipomiseen innoittava on saanut alkunsa.
Unohtamatta vielä että blogi on myös valokuva-albumini että reseptimappini. Sitä kautta blogista on tullut huomaamatta henkireikäni, rakas harrastus, johon uppoutuisin tuntitolkulla jos vain vuorokaudessa olisi tunteja enemmän.
Kuinka sinusta tuli - on tullut hyvän makuisten leipomusten "silmänruokaleipuri"?
Leivontablogit, sekä alan kirjallisuus, tarjoavat toinen toistaan upeampia toteutuksia joista saan usein ideoita omien "projektieni" toteuttamiseen. Sovellan hieman, kopioita en halua tehdä. En ehkä edes osaisi sillä jokaisella leipurilla on selvästi oma taiteellinen näkemyksensä ja siten myös oma kädenjälkensä. Toki joskus tulee visoita omasta päästä ja ne pitää toteuttaa. Joskus ne toimivat loistavasti ja joskus vähemmän.
Missä Mian kakkutuvassa mennään nykyään?
Kakkutuvassa leivotaan pääosin makeita leivonnaisia, niitä muffineita ja kakkuja, sillä meidän perheen naiset ovat persoja makealle. Pyrin postaamaan viikottain ainakin yhden leivonnaisen resepteineen mutta aina se ei ole mahdollista, johtuen yksinkertaisesti lapsiperhe arjesta ja sen tuomasta hektisyydestä. Siihen kaupan päälle vielä vanha rintamiestalo ja sen ikuisuus remontti. Kiirettä pitää mutta elämä on hyvä näin.
Kakkutuvassa myös unelmoidaan, sillä unelmia pitää olla. Joskus unelmat kantaa kauas ja voivat avata ovia joita ei tiennyt edes olevan olemassa. Toisinaan unelmat kantavat lähemmäs mutta silloinkin niillä on oma vahva tarkoituksensa. Minä unelmoin siitä että kakkutupa kasvaisi siihen mittasuhteeseen että siitä voisi tulla sivutoiminen työ ja että sen myötävaikutuksella voisin työllistyä kokopäiväisesti johonkin alan vastaavaan konseptiin tai sitä sivuavaan työhön.
Mistä ammennat ihanat, makuhermoja herättelevät ideasi?
Olen hyvinkin perinteinen leipuri siinä mielessä että kermakakku marjoilla ja kotona leivottu pulla on aina hyvää, piste. Käytänkin leivonnassa aikalailla perusjuttuja, ja makuja. Luen näihin perusjuttuihin lähinnä suklaan, vaniljan ja marjat. Niitä yhdistelemällä, ja soveltamalla, syntyy yleensä jotain syötävän herkullista. Unohtamatta tietenkään voita, sitä ei parane säästellä. Sen oppisin jo lapsena.
Erikoiset makuyhdistelmät eivät ole niinkään minun juttuni mutta niitäkin on joskus kiva kokeilla. Sly on ollut hyvä väylä tähän ja mukaan onkin tarttunut uusia makuja ja ideoita. Mutta... perusasioista en osaa luopua joten niiden päälle on hyvä varioida jotain uutta, pikanttia yksityiskohtaa.
Mitä puuhaat keittiössäsi mieluiten tai mitä leivot mieluiten?
Leivon mieluiten muffineita (yllätys) ja kakkuja. Niiden helppotekoisuus ja mahdollisuudet löytää jokin hyvä makuyhdistelmä/koostumus kiehtoo joka kerta ihan yhtä lailla. Koristeiden valmistaminen lukeutuu myös täysin mukavuusalueelleni ja sellaisien pienen yksityiskohtien suunnitteleminen ja todeksi tekeminen on valloittavaa, ja mukaansa tempaavaa puuhaa.
Jos jauhot eivät riitä, mitä teet?
Tuvan kaapissa on jauhoja laidasta laitaan joten jauhot eivät lopu. Löytyy graham-, ruis-, ja vehnäpitoista jauhoa. Unohtamatta peruna- ja gluteenittomia jauhoja. Olen aina valmis leipomaan sillä koskaan ei tiedä milloin tuvan ovesta tupsahtaa joku kylälle taikka sitten iskee vain suunnaton into leipoa jotain herkullista todeksi.
Mikä olisi unelmiesi leipomus, jota et ole vielä tehnyt?
Monikerroksinen kakku, joka olisi yksinkertaisen selkeälinjainen mutta silti näyttävä. Olisiko se sitten hääkakku?
Onko keittiösi täynnä leivontatarvikkeita? Mikä on seuraava hankinta?
Sanotaanko näin että leivontatarvikkeet ovat levittäytyneet hallitusti tupaan, olohuoneeseen sekä yläkerran aulaan. Siellä niille on selkeästi omat laatikkonsa/hyllynsä. Tuvan puolelle ovat levittäytyneet elintarvikkeet sekä pursotusvälineet oheistarvikkeineen, ne tarvikkeet joita tarvitsen periaatteessa päivittäin. Olohuoneen senkistä palan haukkasi muffinivuoat, kakkualuset, lukuisat muotit ja työvälineet. Yläkerran aulassa sijaitseva korkea hyllykkö pitää puolestaan tallessa kakkulautaset sekä kakkuvuoat.
Haaveenani on että jossain vaiheessa voisin keskittää kaikki tarvikkeet yhteen tilaan (miten se sitten onkaan mahdollista) mutta toisaalta tarvikkeet ovat löytäneet niin hyvin paikkansa että en tiedä olisiko niiden keskittäminen edes tarpeen.
Seuraava hankita? Todennäköisesti neliönmallinen kakkuvuoka.
Kun leivot, onko keittiön ovi lukossa? Onko muun perheen viisainta pysytellä loitommalla?
Meillä ei ole tuvassa ovea joten tupaan ovat kaikki tervetulleita. Silloinkin kun leivon. Niin oma väki, kuin muutkin. Isojen kakkujen kuorruttaminen on lämpimien kesäkelien aikaan joskus haastavaa ja silloin olen satunaisesti huomannut tuvan kärsivän katoa, -perhe linnoittautuu muihin tiloihin. Saattaa siis olla että silloin rauhallinenkin emäntä on hetken vähemmän rauhallinen mutta hyvällä fiiliksellä mennään, aina.
Tarkkuutta ja vaativia koristeita teen yövuorona, silloin kun perhe nukkuu. Näin koristeiden teko sujuu kaikkien kannalta joutuisammin. Yövuoron parhainta antia on selvästi se kun koriste saa pikkuhiljaa muotonsa. Unohtamatta tietenkin kahvitaukoa ja sitä suklaapatukkaa jota olen piilotellut laukussani, perheeltäni, vain tätä hetkeä varten. Miten suklaa onkaan niin hyvää kun sen saa syödä ihan itse (ja salaa)?
Mikä on lempileivonnaisesi jonka nautit kahvilassa?
Olen niinkin tylsä tapaus että suurin nautintoni on tuore, vastaleivottu reikämunkki ja ilman kardemummaa kiitos. Reikämunkin vertaiseksi yltää ainoastaan kesän ensimmäinen mansikkawiener. Se on herkku jonka vuoksi pakataan koko perhe autoon ja ajetaan Laitilaan, pieneen idylliseen kahvilaan joka tarjoaa mansikkawienerin lisäksi toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia.
Mikä on mielestäsi onnistuneen leivonnaisen salaisuus?
Onnistuneessa leivonnaisessa on kaikki tasapainossa keskenään. Ei mitään liian vähän, eikä liian paljon.
Onko blogissasi jokin erityisosio, josta haluaisit mainita?
Erityisosio on varmastikin muffinit! Se on osio jossa kohtaa kaikki rakastamani maut ja elementit. Suklaa, vanilja ja marjat. Täydellistä makujen sinfoniaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti