Pannukakku

on yksi meidän perheen perus jälkiruoka ja miettisinkin tässä että onko se jo niin perus jälkkäri että en ole koskaan postannut pannaria omaan reseptipankkiini eli blogiini. Ja toden totta, en löytänyt pannarin reseptiä lainkaan blogistani joten pistetään se nyt tähän.

Kyllä se vain niin on että parhaat jälkiruoat syntyy täysin perusaineksista, ilman sen suurempia kikkailuja. Helppo ja nopea on arkipäivän pelastus.

Se on varmasti käynyt kaikille selväksi että meillä leivotaan viikottain ja aikalailla samoja leivonnaisia tai jälkiruokia. Tällä tarkoitan lähinnä sitä että olen "jumittunut" selvästi linjaan kääretorttu, pulla, kahvikakut sekä tämä tässä... pannukakku. Olen perustanut ns arkisen leivonnan siihen että se olisi mahdollisimman yksinkertaista ja simppeliä. Lähinnä siksi koska arkena ei yksinkertaisesti ole aikaa, eikä halua, keskittyä monimutkaisiin työvaiheisiin ja odottamiseen että voi siirtyä seuraavaan työvaiheeseen. Tiskiäkään en halua kerätä juurikaan ylimääräistä joten tällainen pannukakku tyyppinen tekele pelastaa loistavasti herkkusuiden päivän (ja sen päivän ketä siivoaa keittiön).

Pannukakku

(pellillinen)

4 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa  (laktoositon)

2 kananmunaa

100 g sulatettua voita (laktoositon)

Vispaa kananmunat ja maito keskenään niin että munia ei erota maidosta. Lisää jauhot, sokeri ja muut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi. Seisota taikinaa n. 30 minuuttia. Sulata viimeisenä työvaiheena voi ja kippaa taikinan sekaan.

Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille (syvä pelti) ja 

paista uunin keskitasolla 200-220 asteessa, n. 30-45 minuuttia. 

Pannukakkua on käytännössä aika vaikeaa "mokata" kunhan annat taikinan turvota noin puoli tuntia. Jos ei taikinaa turvota, pannukakusta ei tule yhtä hyvää. Pannukakku kannattaa paistaa uunin keskiosassa, sillä sen pohja voi palaa, jos sen paistaa uunin alaosassa.


Muista lisätä sulatettu voi vasta turvottamisen jälkeen.

Pannukakun kaverina maistuu tuoreet marjat, hillo tai vaikka sokeri. Kylkeen kun sipaisee vielä muutaman lusikallisen kermavaahtoa niin nams, lautasella on täydellinen herkku.



Kävin lasten kanssa noukkimassa lähimetsästä mustikoita, tarkoituksena pistää pannarin "höysteeksi", mutta ne syötiinkin jo kotimatkalla ja viimeiset mustikat hävisi siinä vaiheessa kun purkki pistettiin pöydälle. Onneksi jääkaapissa oli varalla mansikkahilloa :)

Vaikka ne pannarimarjat tulikin syötyä jo etukäteen niin loppujen lopuksi metsäretki piristää kummasti lapsia koulupäivän jälkeen. Totta puhuen nautin itsekin suunnattomasti metsässä olemisesta, ei siihen tarvita edes marjanpoimintaa. Riittää kun vain on ja rauhoittuu tästä kaikesta hälinästä. Luonnolla on ihmeellisen voimaannuttava vaikutus.

Jalkapallokakku minioneilla

palloili samaan osoitteeseen kuin edellinenkin minioni kakku.

Kasperin syntymäpäiviä juhlittiin useampana päivänä joten kakkujakin tuli tehtyä muutama. Yksi lauantaille ja yksi sunnuntaille.

Kakkujen teemat valikoituivat synttärisankarin harrastusten pohjalta ja näin viikonlopun kakut leivottiin jääkiekon ja jalkapallon mukaisesti. Onneksi minionit ovat sen verran reipasta porukkaa että ne taipuvat mihin vain. Ja sattuvat muuten olemaan meidänkin perheen lempparihahmoja. Meillä taitaa olla hyllyssä kaikki jo ilmestyneet minionileffat sekä suurin osa pehmoista.

Tähän loppuun on vielä lisättävä että jostain syystä sunnuntainen kakku oli jotenkin niin ylisöpö että melkein teki mieli pitää koko tekele kotona ihasteltavana :)

Jääkiekkokakku minioneilla

luisteli Kasperin syntymäpäiville.

Syntymäpäiväkakkuun toivottiin jääkiekkoilevia minioneja ja makumaailman täytti mustikka, perus sokerikakkupohjaan leivottuna. Ja mikä sopikaan kakun täytteeksi näin elokuun puolella paremmin, kuin mustikkamousse, ja vieläpä vastapoimituilla mustikoilla. Herkullista.

Alunperin oli tarkoitukseni pistää minionien jalkoihin luistimet, jotka valmistuikin huolella, mutta kun tuli hetki jolloin keltaisien tyyppien piti pukea nuo härvelit jalkoihinsa niin suunnitelma muuttui kertaheitolla. Noh, aina ei mene niin kuin strömsössä...  lopputulemana tyypit saivat perusmonot jalkoihinsa ja hyvin se luistelu tuntui sujuvan niinkin.

Suuret Onnittelut 

Kasperille 

koko meidän porukalta!

Eetun syntymäpäiväkakku

koristeltiin syntymäpäiväsankarin harrastuksien pohjalta joten pääosaa näytteli frisbeegolf ja pyöräily.

Se ihanuus näissä kakuissa on aina että joka kerta tulee jotain uutta. Joko niin, että itse harrastus jonka suurta osaa kakun tulisi näytellä, onkin täysin vieras ja tulee tutuksi tätä kautta. Tai se, että kakkuun toivottu makumaailma onkin jotain aivan uutta ja makoisaa. Sitä tekemisen iloa ja välillä kasvukipujakin sen myötä. Mutta jokainen totta tosiaan, opettavaista ja niin mielekästä.

Olen tullut siihen tulokseen että kyllä tähän tarvitaan kuitenkin jonkinasteista luovaa "hulluutta" sillä tuskinpa kukaan vasten tahtoaan viettäisi vapaaehtoisesti kesäiset yöt vääntäen kakkuun koristeita. Tuskaillessa samalla elokuun mahdottoman kosteassa keliolosuhteessa sokerimassan kiukuttelua niin että massa ei halua asettua millään haluttuun muotoonsa. Vaikka taipuu se sitten kuitenkin pienellä avustuksella ja se lopputulos, -se palkitsee. Kun muodoton "kikkara" onkin yhtäkkiä jonkin mallinen ja ikään kuin herää eloon. Siinä on se juttu.

Ja paras juttu on se kun näkee kakun noutajan ihastuneen ilmeen, silloin voi olla varma että yhden yön lyhyet unet olivat kaiken väärti.

Lisättäköön vielä että tämän kakun koristeet olivat vaativuudeltaan helppoja joten niiden vuoksi ei tullut suurta luomisen tuskaa. Joskus vain ajatus saattaa olla kadoksissa ja siten ajatuksen hännän päästä kiinni saaminen onkin se suurin työ. Se oli tämän kakun "juttu", hännän päästä kiinni saaminen ;)

Onnea Eetu! 

Suklaahippukeksit

maistuvat taivaalliselta kahvin tai kylmän maidon kera.

Suklaakeksit ovat aina kuuluneet keittiöömme, ihan niinkuin perusvarusteena, joten niitä on löydyttävä. Aina. Toisinaan sattuu käymään niin että keksit ovat "yllättäen" loppu (meillä kun asuu useampi keksihiiri) ja tottakai niin että kauppa ei ole enää auki ja voi kuinka tylsää onkaan juoda kahvi ilman keksiä!

Niinpä asiaan piti tulla ratkaisu. Etsiä netistä huippuhyvä resepti (en todellakaan muista mistä tämän bongasin mutta kunniaa reseptistä en voi ottaa itselleni) ja tehdä keksejä itse ja totta tosiaan, -kuinka herkullinen tuo ratkaisu olikaan. Nykyään meillä tehdään pääsääntöisesti keksit itse ja niitä tehdään samalla sen verran enemmän että keksejä jää pakastettavaksikin. Nämä keksit ovat siitä(kin) ihania että pakastin ei pilaa keksien makua lainkaan. Ja voisinko sanoa, ovat ehkä vieläkin parempia. Ai niin, unohdinko mainita että pelkäästään jo taikina on taivaallisen hyvää!!! Tämän vuoksi minä ja lapset olemme niin ähkyssä taikinasta että valmiita keksejä ei välttämättä jaksetakkaan syödä kuin se yksi tai kaksi :)

Suklaahippukeksit

(15-20 kpl)

Taikina

2 dl sokeria

2 dl fariinisokeria

250 g voita

1 kananmuna

5 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

2 rkl öljyä

100 g suklaata rouhittuna

Mittaa sokerit, voi sekä kananmuna kulhoon. Sekoita hyvin sekaisin. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe sekä vaniljasokeri. Lisää kuivat aineet voi-sokeriseokseen. Sekoita hyvin. Lisää vielä öljy ja suklaarouhe joukkoon ja sekoita.

Pyörittele keksimassa palloiksi leivinpaperille. Jätä muutamia senttejä tilaa jokaisen taikinapalleron väliin sillä taikinapallerot leviävät paiston aikana.

Paista 175 asteessa n. 12 minuuttia, kunnes keksien reunat saavat aavistuksen väriä ja pinta ei enää kiillä niin paljon.  Älä paista keksejä liian kauan. Keksien pitää olla pehmeitä kun otat ne uunista!

Anna keksien levätä n. 2-3 minuuttia uunipellillä jonka jälkeen voit siirtää keksit ritilälle jäähtymään kokonaan.

Voit korvata suklaarouheen ostamalla kaupasta esim. Dr Oetkerin maitosuklaahippuja. 

Pussissa on 100g joten yksi pussi riittää hyvin reseptissä ohjeistettuun määrään. Valmiit suklaahiput pitävät hyvin muotonsa paistettaessa joten ne ovat tämänkin puolesta oikein hyvä vaihtoehto suklaarouheelle. Suklaahippuja löytyy myös valko- ja tummasuklaa versiona. Valitse oma lempparisi. 

Taikinapalleroiden väliin kannattaa jättää muutama sentti pelivaraa jotta keksit eivät ota toisiinsa kiinni "lätsähtäessään"  uunipellillä. 

Valmiit keksit on hyvä sijoittaa ritilän päälle jäähtymään hetkeksi. 

Tämän jälkeen kannattaa laittaa kahvi tulemaan, ja etsiä se kahvikuppikin valmiiksi, jotta päästään nopeasti itse asiaan eli herkutteluun!!!

Unelmatorttu

on leivottu tänä kesänä jo niin monta kertaa todeksi että en pysy laskuissa mukana.

Lapset ovat löytäneet unelmatortun omakseen niin perusteellisesti että sitä pitää leipoa kerran viikossa ja voinen kertoa että on tullut itsekin syötyä pala jos toinen kuluneen kesän aikana. Tälläkin hetkellä yksi unelmatorttu odottaa pakkasessa koululaisia kotiin. Se unelmatorttu minkä eilen tein. Tosin, ei siitä ole enää jäljellä kuin tarkkaan lasketut palat, yksi jokaiselle. Eli neljä palaa.

Mihin ne muut hävisi.... no, syöty jo heti eilen kun torttu jähmettyi syötävään kuntoon jääkaapin ylimmällä hyllyllä.

Unelmatorttu

Pohja

3 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

2-3 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri napakaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle.

Paista 225 asteessa, uunin keskitasolla, n. 7-10 minuuttia.

Kumoa pohja sokeroidun leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä.

täyte

100 g voita (laktoositon)

3-4 dl tomusokeria

1 kananmunan keltuainen

Valmista täyte vaahdottamalla huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri keskenään. Vatkaa keltuainen joukkoon. Levitä täyte pohjan päälle ja kääri rulla leivinpaperin avulla napakaksi rullaksi, nosta jääkaappiin.

Herkuttele!



* Alla muutamia käytännön VINKKEJÄ *

Torttupohjan muna-sokeriseos kannattaa vatkata paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. 

Tähän menee aikaa useita minuutteja. 

Täytteeseen tulee voita 100 g johon lisätään tomusokeri sekä kananmunankeltuainen. Lisättävän tomusokerin määrä on reseptin mukaan n. 3-4 dl, -minä laitan tuon 4 dl jotta täytteestä tulee tarpeeksi napakkaa.  

Pohja kumotaan sokeroidulle leivinpaperille. Sokerin sijaan voit käyttää myös tomusokeria, leseitä, manteli- ja pähkinärouhetta tai kookoshiutaleita.

Täytä ja rullaa kääretorttu heti kun pohja on jäähtynyt. Täytteeksi sopii, tämän lisäksi, lähes kaikki marjat tuoreina, soseina, survoksina tai hilloina. Useat hedelmät tuoreena, raasteena tai säilykkeinä ovat hyviä täytteitä. Vaahtoutuva vaniljakastike, maustetut rahkat ja tuorejuustot sopivat paitsi tortun täytteeksi myös kuorruttamiseen.


Täyttämisen jälkeen torttulevy kääritään tiiviiksi rullaksi joko pitkältä tai lyhyeltä sivulta. Kun käärit tortun lyhyeltä sivulta niin saat suuret viipaleet esim. kääretorttuleivoksiin.

Tämän jälkeen torttu laitetaan jääkaappiin "tekeentymään" niin että rullan sauma jää alaspäin.

Maatilan eläimet

matkasivat ystäväni tyttären syntymäpäiväkakkua koristamaan.

Kakkukoristeen toiveena oli maatilan eläimiä ja vinkkinä ystäväni mainitsi juurikin kuvan mukaiset eläimet. Ja niinhän se on että sitä saa mitä tilaa :)

Sain täyden vapauden itse toteutukseen joten tällä kertaa syntyi tällainen ihastuttava eläintrio. Pupu, kana ja lehmä. Eläimien mukana matkaan lähti myös tämä suloinen mini pianoharmonikka. 

Pianoharmonikka

ei sitten ollutkaan ihan niin helppo homma kuin kuvittelin, eikä toteutusta auttanut lainkaan ulkona (ja sisällä) vallitseva kostean lämmin elokuinen ilta.

Ystäväni oli varoittanut minua jo talvella että tulee tilaamaan tyttärelleen tämän vuoden puolella harmonikan kakkukoristeeksi.

No, nyt se hetki tuli ja olihan tuota harmonikkaa kiva tehdä, mutta minä kun en ole lainkaan harmonikka ihmisiä, niin oli se aika erityistä tehdä lonkalta harmonikasta jonkinasteinen "minikopio". Oman haasteensa totisesti toi kesäinen lämpö ja se kun tajusin alkuviikolla että kaapissani ei olekaan enää CMC jauhetta! Harmonikka piti nimittäin olla noutovalmiina perjantaina ja cmc-jauhetta tuli Confettiin vasta torstaina...  kyllä siinä pieni epätoivo iski hetkeksi mutta yön tunteina syntyi kuin syntyikin tämä pieni suloinen pianoharmonikka joka lähti matkaan heti perjantai aamuna.

Ellan hevoskakku

oli yksi lempiprojekteistani sillä hevoset ovat aina olleet lähellä sydäntäni.

Tämän kakun myötä mieleeni astui monen monet eletyt hetket hevosien parissa.

Hevosen selästä käsin tuli tutuksi Suomen kaikki, toinen toistaan, upeammat vuodenajat. Niin kesäiset hiekkatiet joiden varsilla kasvoi villejä lupiineja, kuin syksyn ruskan läpi kulkevat sänkipellot ja lumen narskunta kavioiden alla. Unohtamatta lainkaan kevättä jolloin kurjet ilmoittivat aurassaan saapuneensa kotisuomeen ja hevonen siihen ikäänkuin vastaten höristen että huomasi kurkien saapuneen.

Nuo kaikki hetket lapsuudesta, aina aikuisuuteen, elin rakastamieni hevosien parissa joista muutama erityinen ihanuus on jättänyt ikuisesti kavionjälkensä sydämeeni. Chorus, New Forest poni jollaista ei ole ollut toista eikä tule olemaan. Ikuisesti muistaen, mutta lainkaan unohtamatta Capoa, kaunista ja temperamenttista kimoa joka aina ensilumen saavuttua heitti komeat pukkilaukat pitkin lumista tienoota.

Kieltämättä kakkuprojekti herätti ajatuksen siitä että pitäisiköhän uskaltautua takaisin ratsaille monen vuoden tauon jälkeen? Siinäpä pureskeltavaa mutta voin sanoa että mieli on lähtenyt jo useasti talleille.

Ihanista muistoista palaten Ellan kakkuun johon toivottiin, hevosaiheen lisäksi, perussokeripohjaa mansikka- ja valkosuklaamousseilla. Muutoin sain vapaat kädet.

Vapaiden käsien myötä päätin vihdoin ja viimein kokeilla Confettiin, jo keväällä, saapunutta Rolkemin uutuus tuotetta. Rolkemin efektisävyjä löytyy hopeana, kultana sekä pronssina. Valitsin efektisävyistä hopean sillä se sopi parhaiten tämän kakun teeman mukaiseen koristeeseen eli hevosenkenkään. Lopputuloksena oli upea, täydellinen väri. En voi kuin suositella.

Pienen twistin kakkuun toi liukuvärjäys jonka saa helposti aikaiseksi värjäämällä osan kermasta valitsemallaan pastavärillä. Itse suosin Progelin pastavärejä ja tässä kakussa käytin Progelin pinkkiä pastaväriä. Bonuksena lisäsin kakkuun tummasuklaavaluman. Näin hevoskakku oli valmis.

Ihanaa syntymäpäivää Ellalle 

ja paljon mahtavia hetkiä hevosien parissa!

Kermakakku luokanvalvojalle

koostui herkullisesta kinuskimoussesta ja kirpeistä puolukoista.

Tyttäreni teki viime keväänä tehdä itse koristeet kakkuunsa jonka hän halusi antaa luokanvalvojalleen kiitokseksi menneestä lukuvuodesta. Sama kaava toistui tänä keväänä ja näin kesän kynnyksellä me kannoimme yhdessä kakun opettajalle jossa luki thanks for two school years.

On mielenkiintoista seurata vanhimman tyttäreni kädenjälkeä joka tuntuu selkeästi taipuvan omaan tyylinsä. Taiteellinen ja hyvin pelkistetty. Hänen kädenjäljessä näkyy myös hänen luonteensa. Taiteellinen, sellainen analysoija ja mietiskelijä. Sivusta seuraaja joka ei turhia sanele. Kuitenkin äärettömän herkkä ja samalla vahva. Miten ne kaksi piirrettä voikaan yhdistyä yhdessä sielussa? Sitä en tiedä mutta ne täydentävät toisiaan ja toivon että piirteet tukisivat toisiaan silloin kun luonteenlujuutta tarvitaan.

Tämän kakun myötä kevät päätti yhden aikakauden sillä tyttäreni luokanvalvoja vaihtuu syksyllä. En oikeasti tiedä kummalle se on kovempi paikka, minulle vai tyttärelleni sillä tämä luokanvalvoja on ollut meille kullanarvoinen. Tyttäreni koulunkäynti sai selvästi siivet alleen, ja sen myötä kaikki palaset ovatkin loksahtaneet yksitellen paikoilleen. Ei niin, ettäkö itsestään, ei suinkaan, vaan palaset ovat hakeutuneet ja hioituneet, omille, niille kuuluville paikoille.

En voi olla lisäämättä, tai sanomatta, että jotenkin tuntuu että elämä on ollut viimeiset vuodet jonkin aikakauden alkua ja jonkin loppua. Haikealla, mutta hyvällä tavalla. Jotenkin on konkretisoitunut samalla myös se kuinka rajallista elämä on ja kuinka huomisesta ei tiedä. Sekin on haikeaa ja samalla voimaannuttavaa. Elää päivä kerrallaan ja nauttia hetkestä. Siinä on yhdelle elämäntaipaleelle tehtävää. Oppia elämään hetkessä. Se ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin luulisi.

Niinpä kesäkuun 3. päivänä me kuljimme vierekkäin kohti luokkahuonetta ja ojensimme kakun opettajalle joka kiitollisesti otti kakun vastaan. Ja niin yksi aikakausi loppui ja seuraava alkoi.

Kakkuun oli kiteytty kaikki olennainen joten suurella sydämellä,

- thanks for two school years!!!

Kermakakku luokanvalvojalle

sai kruunukseen suloisen mäyräkoira aiheisen piirustuksen.

Nuorempi tyttäreni rakastaa eläimiä yli kaiken ja se näkyy kaikkialla kuten leluissa, leikeissä, vaatteissa ja nyt myös kakuissa.

Siinä yhtenä iltana tuvan pirttipöydän ääressä syntyi tämä suloinen mäyräkoira joka meillä on myös Littles pet shop (eli lyhyesti lps) muodossa. Tuo lps on nimeltään NakkiRakki joka on valloittanut asuntomme jokaisen sopen. Ilman NakkiRakkia päivä ei olisi mitään :)

Joku ehkä olettaa että tungen oma-aloitteisesti kakkuja jokaiseen mahdolliseen tilaisuuteen mutta kerrottakoon että lapset ovat itse halunneet tehdä kakun ja koristeet. Toki autan aina tarvittaessa mutta pääsääntöisesti he tekevät o itse koristeet ja kuorrutteet. Minun vastuulleni jää, ainakin vielä, pohja ja täyte. En kuitenkaan kiellä, käsi sydämellä, ettenkö olisi äärettömän onnellinen siitä, että he ovat löytäneet käsillä tekemisen ilon ja sen että aina ei tarvitse ostaa jotain konkreettista, materiaa, jotta "lahjan" saaja saa hymyn huulilleen. Käsityön voima on siitä ihmeellinen että se on tehty ajatuksella (yhtään väheksyttämättä kaupasta ostettuja lahjoja) ja siten yksilöity juuri saajalleen. Tämän kakun saaja liikuttui niin että vesi kiersi silmissä kun pieni, vähän päälle metrin mittainen, tyttö ojensi pienen kakkusen opettajalleen kertoen mitä oli tehnyt ja miten.

Sillä hetkellä minäkin liikutuin ja olin tavattoman ylpeä omasta rakkaasta tyttärestäni. Että hän on juuri sellainen kuin on. Kaunis, vahva ja samalla niin herkkä. Huoleton ja räiskyvän värikäs. Minun tyttäreni. Rakas juuri sellaisena, omana itsenään.