Nuorempi tyttäreni rakastaa eläimiä yli kaiken ja se näkyy kaikkialla kuten leluissa, leikeissä, vaatteissa ja nyt myös kakuissa.
Siinä yhtenä iltana tuvan pirttipöydän ääressä syntyi tämä suloinen mäyräkoira joka meillä on myös Littles pet shop (eli lyhyesti lps) muodossa. Tuo lps on nimeltään NakkiRakki joka on valloittanut asuntomme jokaisen sopen. Ilman NakkiRakkia päivä ei olisi mitään :)
Joku ehkä olettaa että tungen oma-aloitteisesti kakkuja jokaiseen mahdolliseen tilaisuuteen mutta kerrottakoon että lapset ovat itse halunneet tehdä kakun ja koristeet. Toki autan aina tarvittaessa mutta pääsääntöisesti he tekevät o itse koristeet ja kuorrutteet. Minun vastuulleni jää, ainakin vielä, pohja ja täyte. En kuitenkaan kiellä, käsi sydämellä, ettenkö olisi äärettömän onnellinen siitä, että he ovat löytäneet käsillä tekemisen ilon ja sen että aina ei tarvitse ostaa jotain konkreettista, materiaa, jotta "lahjan" saaja saa hymyn huulilleen. Käsityön voima on siitä ihmeellinen että se on tehty ajatuksella (yhtään väheksyttämättä kaupasta ostettuja lahjoja) ja siten yksilöity juuri saajalleen. Tämän kakun saaja liikuttui niin että vesi kiersi silmissä kun pieni, vähän päälle metrin mittainen, tyttö ojensi pienen kakkusen opettajalleen kertoen mitä oli tehnyt ja miten.
Sillä hetkellä minäkin liikutuin ja olin tavattoman ylpeä omasta rakkaasta tyttärestäni. Että hän on juuri sellainen kuin on. Kaunis, vahva ja samalla niin herkkä. Huoleton ja räiskyvän värikäs. Minun tyttäreni. Rakas juuri sellaisena, omana itsenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti