Voileipäkakuilla on takanaan loistava historia ja ne herättävät monelle makumuistoja lapsuudesta, etenkin meille 70- tai 80 -luvulla syntyneille. Vaikka voileipäkakut ovat ansiokkaasti ottaneet takaisin hyvin ansaitun paikkansa tämän päivän kahvipöydissä niin jostain syystä en edelleenkään ole niiden suurin ystävä. Tämän vuoksi onkin suuri haaste tehdä tarjolle jotain tajunnanräjäyttävää voileipäkakkujen saralla.
No, toisto on parhaan lopputuloksen perusta joten sille on aina hyvä rakentaa uutta sekä parantaa edellistä versiota. Tämä kakku ei ole reseptiikaltaan ihan valmis mutta hyvää suuntaa sinne kulkemassa. Siihen asti nautitaan tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti