Mokkapalat

taipuu moneen makuun mutta myös pienempään muotoon.

Kun vihdoin sovelsin mokkapalat täydelliseen makuelämykseen (linkki pellilliseen -> mokkapalat) niin rupesin miettimään että miksi ihmeessä mokkapaloja pitää aina leipoa se kokonainen pellillinen vaikka usein pärjäisi vain muutamalla suupalalla?

Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja kutistin mokkapalat pienempään kokoon. Se käy helposti vähentämällä aineosien määrää joten ei se loppujen lopuksi sen kummempaa ole. Tällöin tulee tietenkin ottaa huomioon uunipellin koko, joka on varmasti aivan liian iso tämän kokoiselle taikinalle. Ratkaisu siihen on esim. reunavuoka joita löytyy erimallisina, ja säädöillä että ilman. Minä leivoin omani neliönmalliseen reunavuokaan ja mitoitin vuon niin että se oli minimisäädöillä eli 25cm x 22cm. Reunavuoka toimii niin että uunipellille asetetaan leivinpaperi jonka päälle laitetaan reunavuoka. Moni miettii sitä että miten ihmeessä se taikina pysyy siellä reunavuoan sisällä, eikä valu ulos. No, ei se valu. Sen verran voisin antaa myöden että kerran on vuoan alta valunut n. teelusikallinen taikinaa mutta ei sen enempää ja se ei todellakaan haittaa lainkaan. Reunavuoka on oikeasti todella hyvä vuoka leivonnassa, etenkin nämä säädettävät versiot. Ne taipuu moneen kokoon ja näin esimerkiksi kerroskakkujen tekeminen on lasten leikkiä. Suosittelen lämpimästi.

Mutta vielä muutama sana mokkapaloista. Taas kerran tuli leivottua jotain liian hyvää ja onneksi vähemmän tällä kertaa. Mokkapalojen taika ei häviä koskaan ja aina se mokoma loppuu liian aikaisin mutta niinhän sananlaskukin sanoo, kaikki hyvä loppuu aikanaan (onneksi näitä voi leipoa lisää joten ei tuo sananlasku aina pidä paikkansa ;) !

Mokkapalat

(reunavuoka n. 25cm x 22cm)

Ainesosat

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

1 dl maitoa

100 g voita

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus

n. 200 g tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

4 rkl kahvia

n. 75 g laktoositonta voita

Koristelu

nonparelleja/koristerakeita

Ohje

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Tähän menee aikaan useita minuutteja.  Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kera. Lisää lopuksi sulatettu voi. Sekoita taikina varoen tasaiseksi. Aseta leivinpaperoidun uunipellin päälle reunavuoka ja kaada taikina reunavuoan sisään. 

Paista  200 asteessa uunin keskitasolla, noin 12-15 minuuttia. Kokeile cocktail tikulla piirakan kypsyyttä. Piirakka on kypsä kun tikkuun tarttuu enää muutama mehevä murunen. 

Anna pohjan jäähtyä ja irrota reunavuoka varoen pelliltä.

Valmista kuorrute sillä aikaa kun piirakkapohja jäähtyy. 

Sulata voi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kaada hieman jäähtynyt voisula kuivien aineksien sekaan ja sekoita. Lisää lämmin kahvi samalla sekoittaen kuorruteseosta. Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan pinnalle. Ripottele nonparellit kuorrutteen päälle. 

Anna kuorrutteen jähmettyä ja leikkaa terävällä veitsellä annospaloiksi. 

* Vinkki *

Kun mokkapalat on leivottu valmiiksi niin ehdotan seuraavaa. 

Ota kuppi höyryävän lämmintä kahvia, uunituore mokkapalaleivonnainen (tai kaksikin palaa) sekä lempikirja. Mitä muuta sitä voisi enää talvisena aamuna toivoa?! 

Eipä muuta, elämä on hyvä, ja makea, näin. 

Gluteeniton ja laktoositon syntymäpäiväkakku

mitoitettiin 15 hlölle ja pohjaksi valikoitui vaalea, gluteeniton sokerikakkupohja. Kakku kätkee sisälleen kuningatarmoussen kinuskiraidoilla.

Kakkuun toivottiin yksinkertaista koristusta ja niinpä päädyin siihen klassikkoon eli ruusuihin.

Tämä kakku on yksi suosikeistani sillä rakastan ruusuja, voisin valmistaa niitä vain omaksi ilokseni jos vuorokaudessa suinkin olisi tunteja enemmän. Tein ruusut vaahtokarkinmakuisesta kaulintamassasta sekä Renshawn kukka- ja muotoilumassasta suhteella 50/50. Ruusunlehdet päätin pääosin langoittaa jotta ne näyttäisivät aidommilta ja toisivat lisää "ilmavuutta". Joukkoon mahtui myös muutama lehtihopeoitu vadelmamarenki sekä tietenkin kaiken kruunasi se iki-ihana suklaavaluma.

Mutta pakko todeta että kuvanlaadussa olisi niin paljon parannettavaa sillä tämä talven pimeys ei sovi valokuvaukseen lainkaan. Ainakaan tällä minun kamerallani. Onneksi pian tulee kevät ja väritkin heräävät ihan uudella tavalla eloon.

Levylihapiirakka

on uusi tuttavuus minulle ja sehän piti leipoa heti todeksi.

En ole koskaan leiponut lihapiirakoita missään muodossa, millään tavalla, joten päätin kokeilla tätä versiota jo täysin puhtaasta mielenkiinnosta.

Lihapiirakka oli hyvää, suorastaan loistavan makuista, joten kiitän heti näin alkuvaiheessa leivontaystävääni ihanasta reseptistä. Vähän jäi kuitenkin mietityttämään että mahtaisiko sellaista reseptiä olla jossa taikina maistuisi vähemmän voitaikinalta? Ei niin, ettäkö tässä olisi ollut mitään vikaa mutta jotenkin jäin kaipaamaan sellaista alkuperäistä suutuntumaa taikinan osalta. Täytettä oli runsaasti mikä on aivan loistavaa sillä useasti leipomoista saa lihapiirakkaa jossa täytettä on niukasti. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja voin kertoa että koko lihapiirakka hävisi päivän aikana pelliltään ;)

Levylihapiirakka

pohja

250 g voita

200 g rahkaa

4 dl vehnäjauhoja

täyte

400 g jauhelihaa

1 iso sipuli

2 kananmunaa

1 1/2 dl täysjyväriisiä 

mustapippuria

suolaa

Voiteluun

kananmuna


Ohje

Kuutio voi ja nypi se jauhojen kanssa sekaisin. Lisää rahka, sekoita tasaiseksi. Laita kylmään täytteen teon ajaksi.

Ruskista jauheliha, lisää hienoksi pilkottu sipuli. Mausta seos. Keitä kananmunia n. 8 minuuttia, pilko jäähtyneet munat hienoksi. Keitä riisi kypsäksi. Sekoita täytteen ainekset keskenään.

Kauli taikinasta pellin kokoinen levy. Kaada täyte puolikkaalle levylle. Taita toinen puoli taikinasta täytteenpäälle. Paina saumakohdat kiinni. Halutessasi voit ottaa taikanasta palan erilleen ennen kaulimista, tee siitä koristeita piirakan päälle piparimuotilla. Voitele pinta kananmunalla. 

Paista uunissa 225 asteessa n. 20-25 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin ruskea värin.

Anna jäähtyä hetki ja
HERKUTTELE!

Homer Simpson kakku

ja herkulliset donitsit ovat lyömätön yhdistelmä!

Kun toiveena on Simpson kakku niin lopputulos ei voi olla muuta kuin makea ja täynnä herkullisia donitseja :)

Sain vapaat kädet kakun toteutukseen kaiken muun paitsi täytteen sekä teeman osalta. Pitänee kyllä sanoa että tämä(kin) projekti oli hirveän hauska toteuttaa, ihan alusta loppuun saakka. Koska toiveena oli Simpson kakku ja kakun päähahmoksi, sekä ainoaksi hahmoksi, valikoitui Homer niin koristelu oli todellakin helppoa. Homer = donitsit!! Ja tietenkin niitä parhaaksi todettuja donitseja valmistettiin kakkuun niin normaali- kuin minikoossa. Sanomatta selvää lienee että donitseja leivottiin niin monta että omaan suuhunkin napsahti useampi, kuorrutteella ja ilman ;)

Kurkkaa donitsien ohje tästä -> Uunidonitsit

Kakku mitoitettiin 10 hlö:lle ja pohjana on vaalea sokerikakkupohja. Täytemakuna aina niin ihanan raikas punaherukka/valkosuklaamousse.

Onnea Matias!

Pienet suklaakakkuset

hurmaavat suloisella ulkomuodollaan.

Näitä kakkuja voi syödä hyvällä omalla tunnolla vaikka useamman kappaleen ja mikä parasta, valmistaminen on kaikessa mittakaavassaan älyttömän helppoa.

Minä rakastan suklaata sen kaikessa muodossa ja koska joulusta jää (jopa meillä) aina suklaata jäljelle niin päätin hävittää ne tähän pavonin ihanaan suklaamuottiin. Yhdellä suklaamuotilla valmistuu 17 ihanan makeaa pikku kakkusta joten tästä ei voi pidot parantua. Kakkuset voi syödä joko naposteltavana niineen taikka koristella esim. täytekakun. Meidän perhe söi ensimmäisen erän tosta vain, huomaamatta, ja seuraavan erän pistinkin piiloon sillä halusin koristella joulun jälkeisten pyhien viemiset mm. pienillä suklaakakkusilla, -> kinuskinen piparijuustokakku sekä kinuskinen juustokakku vadelmilla. Ja miten söpöjä ne olivatkaan kakkujen somisteena!!

Pikku suklaakakkuset

(n. 17 kpl)

n. 150g suklaata
kullanväristä metallinhohto väriä

sulata suklaa (esim. fazerin sininen) mikrossa, tai vesihauteessa, ja lusikoi sula suklaa muotin koloihin. Vedä palettiveitsellä tai raapalla ylimääräinen suklaasula pois. Laita muotti jääkaappiin, tai pakastimeen.

Tämän jälkeen voit irrottaa konvehdit muotistaan ja koristella ne esim. tomuväreillä. Tomuvärejä löytyy leivontatarvikkeiden erikoisliikkeistä, mm. Confetista.

Temperoimattomat suklaakakkuset tulee säilyttää jääkaapissa.

* Miten valmistuikaan valkoiset suklaakakkuset? *

Löysin kaapista myös muutamia grammoja Wiltonin Candy melts nappeja ja päätin sulattaa nekin minikakuiksi. Niiden maku ei ole lähestulkoonkaan niin herkullinen kuin "oikean" suklaan joten nämä kakkuset valmistuivat koristeeksi muihin leipomuksiini. Candy meltsien maku on oikeastaan aika neutraali, sellainen makea mutta ei verrattavissa esim. fazerin suklaaseen, siihen oikeaan suklaaseen :)  

Meltsit toimivat hyvin valumakakuissa, popstikkareiden kuorrutteena ja koristeiden spritsauksessa sekä toki myös näissä konvehdeissa. Meltsejä on saatavana useita eri värejä joten meltsien avulla säästyy esim. suklaan värjäämiseltä!

Loppusitaattina on pakko mainita että meltsit kuivuvat todella nopeasti huoneenlämmössä, voisin sanoa että melkeinpä heti, joten koristelu tulee suorittaa pikaisesti. Siitä esimerkkinä kerron että tein viime vuoden keväänä mallikakuksi ns. valumakakun (dripcake) ja halusin kuorruttaa sen meltseillä. Onneksi olin varannut viereen palettiveitsen ja vesikannun jossa oli kuumaa vettä, sillä heti kaadettuani sulaneen meltsiseoksen kakun pintaan se rupesi jähmettymään ja tasoittaminen tuli aloittaa suht nopeatempoisesti. Saman huomasin kun tein suklaapurjeita. 

* tutustu kuvan kakkuihin *

- överikakku

- suklaakakku

Meltsejä löydät leivonnan erikoistarvikeliikkeistä, esim. Confetista.

Uuden vuoden kakku

pukeutuu vuoden vaihteen kunniaksi teeman mukaisesti.

Tämän kakkusen ainoa toive oli kinuskia jossain muodossa ja sitähän keiteltiin sitten vähän enemmänkin.

Kakun toteutukseen sain muutoin vapaat kädet ja sehän antaa mahdollisuuden tehdä mitä vaan. Toisaalta nämä vapaat kädet ajatus on kutkuttava, ja antaa mielikuvituksen lentää laidasta toiseen, kunnes vihdoin saa ideasta kiinni, mutta välillä se idean työstäminen todeksi onkin yllättävän haastavaa. Pakko myöntää että olin hetken kadoksissa koristelujen kanssa mutta sitten se jysähti, kuin salama kirkkaalta taivaalta! Yhtäkkiä töissä, siinä kassakoneen takana. Kello, se on se juttu!! Ja hyvä niin että jysäys tuli, sillä kakku oli lähdössä matkaan jo seuraavana päivänä :)

Pieni kakkunen oli mitoitettu 10 hlön mukaan ja pohjana oli vaalea sokerikakkupohja kinuski- ja puolukkamoussella. Mukaan lähti myös pieni yllätys tilaajalle.... kippo, joka odottaa kuvassa vielä kastiketta eli sitä ainoaa ja oikeaa täydellisen hyvää kastiketta. Kinuskia.

Vuosi 2017

oli herkullisen makea.

Olen suunnattoman onnekas että ympärilläni on lähisukulaisia, ja ystäviä, jotka ovat tehneet mahdolliseksi sen että olen päässyt kokeilemaan taitojani leivonnan saralla. Kokeilemaan uutta, ja hiomaan vanhoja jo tutuksi tulleita reseptejä uuteen kuosiin. Onnistumisia ja epäonnistumisia on varmasti liuta mutta onneksi pääpaino on kuitenkin siellä onnistumisen puolella.

Kakut ovat edelleen intohimoni, niin kahvi- kuin täytekakut. Unohtamatta lainkaan juusto- tai voileipäkakkuja. Jokaisella niillä on ollut upea tarina kerrottavanaan ja se että olen päässyt niihin tarinoihin mukaan on ollut äärimmäisen voimaannuttavaa. Se pistää toisaalta myös hyvällä tavalla nöyräksi ja äärettömän kiitolliseksi.

Vuosi 2017 jää myös vuodeksi jonka me perheenä tulemme muistamaan aina. Se oli vuosi jolloin eräs luku sai päätöksensä meidän kaikkien elämässä ja vaikuttaa siihen varmasti vielä pitkään. Vuonna 2017 kesällä tutustuin sattumalta, kuin johdatuksesta, Elina Salmisen runoihin ja ostin elämäni ensimmäiset runokirjat. Tosin, olen lukenut paljonkin kirjoja ennen lasteni syntymää mutta tuolloin luin lähinnä romaaneja esimerkkinä Sidney Sheldonin ja Danielle Steelin kirjoittamia teoksia ym., mutta en koskaan runoja. Nyt minulla on koko Salmisen kesken -trilogia. Sieltä nousi yksi runo yli muiden, taaksepäin, ja kiitän siitä suuresti kyseistä kirjailijaa sillä se antoi minulle varmuuden siitä että jostain löytyy myös toivo, silloinkin kun sitä eniten epäilee.

Samaan kesään ajoittui myös luova tauko leipomisesta, sekä blogin päivittämisestä, jonka ehkä moni tarkkasilmäinen lukijani, tai satunnainen kävijä, pisti merkille. Kotiin kyllä leivoin, ehkä turhankin paljon, sillä pakastin täyttyi pullista ja muista herkuista. Mutta kesä meni ohi nopeasti ja syksy, sekä talvi sen myötä, saapui ihan samalla tavalla kuin aikaisempinakin vuosina ja näytti että siellä missä on toivoa on myös elämää. Ja kevennyttänä versiona olen todennut että siellä missä on jauhoja, leivotaan!

Loppusitaattina haluan kiittää kaikkia niitä blogini lukijoita, sekä satunnaisia kävijöitä, että olette löytäneet blogini ja toivon kovasti että matkaanne on tarttunut jokunen hyväksi todettu resepti. 

Ja muistutan vielä että Kakkutupa Mian löydät edelleen myös facebookista sekä instagramista. 

Tiikerikakku

on kahvikakkujen klassikko.

Tiikerikakku tuo mieleen makumuistoja lapsuudestani.

Se on yksi niistä harvoista leivonnaisista jonka vuoksi tämä blogi on olemassa. Sen resepti on löytynyt mummoni kansiosta, ja nyt se on kirjoitettuna blogiini jo toistamiseen. Resepti löytyy myös paperiversiona, omalla käsialallani kirjoitettuna, reseptikansiossani jotta omat lapseni saavat aikanaan leipoa sen makumuistoksi lapsuudestaan. Mielestäni on hienoa että tänä päivänä voi jakaa hyväksi todettuja reseptejä sähköisesti jokaiselle leivonnasta kiinnostuneelle, mutta jostain syystä paperiversioissa on jotain mystistä taikaa. Kai niissä kulkee sitten se juttu, reseptiin kuivuneet satunnaiset taikinarippeet taikka käsiala jonka tuntisi missä vain. Ehkä se on se juttu.

Kerrottakoon vielä että alkuperäinen resepti, ajan patinoimana, on edelleen mummollani. Siellä punaisessa tuvassa, jonka pihalla on perunamaa ja pihamaata ympäröi vehreät viljapellot silmänkantamattomiin.

Tiikerikakku

(n. 1,2 l vuoka)

aineet

200 g voita (laktoositon)

3 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl kermaa (laktoositon)

2 rkl kaakaojauhetta

kuorrute

0,25 dl kuohukermaa (laktoositon)

25 g tummaa suklaata (laktoositon)

Ohje

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään, lukuunottamatta kaakaojauhetta. Lisää kerma, sekoita varovaisesti seos sekaisin. Ota massasta 1/3 erilleen ja sekoita siihen kaakaojauhe. 

Laita puolet vaaleasta massasta voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan, lisää päälle tumma massa ja loput vaaleasta massasta. 

Paista kakku uunin alatasolla 175 asteessa, noin 50-60 minuuttia. Varmista kakun kypsyys cocktail- tai hammastikulla. Kun tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on valmis.

Kumoa kakku vuoastaan hieman jäähtyneenä.

Valmista ganache kuumentamalla, älä kiehauta, kerma teflonpintaisessa kattilassa. Lisää suklaapalat kuumaan kermaan ja anna niiden hetki sulaa. Sekoita kermasuklaaseos tasaiseksi ja anna sen hetki jäähtyä. Lusikoi jäähtynyt kermasuklaaseos kakun päälle. 

Kahvikakkuvuoasta höpinää

Loppusitaattina on vielä pakko kertoa että ostin itselleni joululahjaksi Nordic Waren kauniin lotus kahvikakkuvuoan. Joululahjahan kuuluu testata heti joten tiikerikakku oli ensimmäinen kahvikakku  mikä sillä leivottiin! Miten upea siitä tulikaan (eikö vain?!) ja muutamalla lisäadjektiiveilla kuvaan vielä että vuoka on mahdottoman kaunis, kuin koru, ja paiston lopputulos oli täydellinen. Paras ostos pitkästä aikaa!

Vaikka Nordic Waren kahvikakkuvuoat ovat suhteellisen arvokkaita niin ne ovat oikeasti jokaikisen euron arvoisia. Vuoka on valettua alumiinia, non-stick pinnoitteella. Pintakäsittely on laadukas ja tämän vuoksi kakku irtoaa vuoastaan hyvin ilman korppujauhotustakin. Ja hyvä niin koska henkilökohtaisesti en pidä korppujauhoista sillä korppujauho jättää kakkuun kummallisen rosoisen pinnoitteen. Tämän vuoksi jauhotan vuoan ohuella vehnäjauhohunnulla, oli vuoan merkki sitten mikä tahansa. Mutta ihana vuoka, suosittelen! 

Kinuskinen juustokakku vadelmilla

lähti mukaamme joulunviettoon äitini jälkiruokapöytään.

Kinuski on ollut selvästi tämän joulun "hittituote" sillä olen saanut keittää useita kattilallisia pelkästään kinuskia. Niin kastikkeeksi kuin täytteeksi. Eikä siinä mitään, minähän rakastan kinuskia (ja ilmeisesti moni muukin... )!

Juustokakut ovat siitä ihania että ne sulavat suuhun kun koostumus on täydellisen onnistunut. Tämä kakku on muunnos edellisestä postauksesta, kinuskinen piparijuustokakku, ja makean kinuskitäytteen sisältä löytyy monta desiä vadelmia. Vadelman ja kinuskin liitto on täydellinen, se ei oikeasti kaipaa mitään muuta seurakseen. Tämä on juustokakkujen ehdoton ykkönen!

Juustokakun voit koristella samoin kuin täytekakun, lisäämällä siihen vaikkapa keksejä, suklaata, marenkeja tai karkkeja. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana ja sitä kannattaa hyödyntää säästämättä. Minä koristelin kakun jouluisesti lisäämällä siihen piparisarvet jonka kuorrutin pikeerillä. Piparisarvi sai taustalleen tehosteeksi pipareita, mini suklaakakkusia, marmeladikuulia sekä vaahtokarkki lumihiutaleita.

Metsän hiljaisuus

puut lumesta taipuu.

Sininen hetki vie pois

kesän kaipuun.

Jostain leijailee nenään

tuoksu piparin ja kinkun,

maahan murennan kurrelle

ja pikkulinnuille limpun.

Lumihiutale hiljalleen leijailee maahan,

rauhallista joulua toivottaa saahan. 

Kinuskinen piparijuustokakku

pukeutuu talveen.

Joulun kahvipöytään kuuluu ehdottomasti kinuski joten tänä jouluna leivoin pääsääntöisesti kaiken makean jollain tavalla kinuskia hyödyntäen.

Kinuski on makeaa, sitä ei voi kieltää mutta kun sille löytää sopivan makuparin niin se suorastaan sulaa suuhun ja tarjoaa parastaan.  Kinuskin makupariksi soveltuu mielestäni oikein hyvin esim. vadelma, puolukka tai omena. Toisaalta, vaikka kinuski tarjoaakin parhaita puoliin jonkin marjan tai hedelmän makuparina, niin tähän kakkuun en laittanut makupariksi mitään sillä kakun koostumus ei sitä kaivannut, oli syötävän herkullista näinkin.

Kinuskipipari

(24 cm vuoan halkaisija)

pohja

225 g piparkakkuja

80 g margariinia

täyte

4 liivatetta

3 dl vispikermaa

1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

200 g vaniljatuorejuustoa

200 g piparirahkaa

piparkakkumaustetta maun mukaan
1 rkl vettä

Ohje

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Sivele sisäreunat öljyllä tai vuoraa vuoan reunat joko reunakalvolla tai leivinpaperilla.

Murskaa piparkakut. Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon piparimurska. Levitä seos irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää vaahdotuksen aikana joukkoon tomusokeri ja vaniljasokeri. Notkista toisessa kulhossa keskenään vaniljatuorejuusto ja piparirahka. Lisää kermavaahto tuorejuusto-rahkaseokseen. Tarkista maku, lisää piparkakkumaustetta halutessasi. 

Mittaa 1 rkl vettä. Kuumenna kiehuvaksi. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata ne kiehuvaan veteen hyvin sekoittaen. Lisää täytteen sekaan koko ajan sekoittaen.

Kaada täyte vuokaan ja anna jäähtyä vähintään 3 tuntia.

Leevin ristiäiskakut

valmistuivat joulukuisena lauantaina niin kovin harmaaseen talveen.

Ristiäiskakuissa on jotain mystistä taikaa vaikka ulkona maa onkin ankean harmaa ja koko tienoo peittyy hämärään.

Voisin sanoa että joka ikinen ristiäiskakku on kakku joka jää jollain tavoin mieleen. Ristiäiskakut onnistuu joka kerta ja tuntuu että niissä on sydän niin syvällä mukana että kädenjälkikin saa täysin uudenlaisen tuntuman. Jokainen ristiäiskakku herättää paljon tunteita ja onhan se erityistä. Pienen ihmisen ensimmäinen suuri juhla.

Nämä ristiäiskakut mitoitettiin 2 x 15 hlön/ mukaan, pohjana vaalea sokerikakkupohja joissa täytteenä herkullinen mustikkamousse. Kakkuun toivottiin hennon vaaleansininen massapinta sekä valkoista pitsiä että lumihiutaleita pienien vauvojen kera.

Onnea Leeville komeasta nimestä!

Suklainen Leps World 2 kakku

oli tyttäreni toiveen mukainen kakku, ihan kakkupohjasta alkaen.

Kakun perustana on 15 hlön kaakaoinen kakkupohja. Täytteeksi valikoitui vadelmamousse ja kuorrutukseen käytin herkullista suklaakermaa. Täydellinen paketti makeaa ja kirpeää.

Kakun pääosassa näyttelee leps world ja se oli tämän vuoden syntymäpäiväkakkujen ehdoton teematoive. Siitä ei neuvoteltu, ja voisin taustoittaa tilanteen "vakavuutta" sillä, että Leps World2 on peli, jota meillä pelataan niin paljon kuin mahdollista. Tuntuu, että mikään maailman mahti, tai aika, ei saa tyttöjä puhelimestaan irti, mutta olen rajannut päivittäisen peliajan max tuntiin. Ja voi kuinka haasteellista se on! Kun ei millään malttaisi lopettaa.

Se onkin tämän päivän vitsaus, nuo älypuhelimet ja tabletit. Ei niin, etteikö niissä olisi hyvääkin mutta on niissä huonotkin puolensa. Tähän onkin taas hyvä todeta se, että miten ajat onkaan muuttuneet, minä leikin lapsena ulkona ja viihdyin ulkona niin hyvin että minut sai hakea sisälle iltapimeästä. Ja voisinpa väittää että se pitää myös hyvin monen muun ikäiseni kohdalla paikkansa. Nyt se on toisinpäin. Lapsia saa hoputtaa hienovaraisesti ulos, lainaamalla seuraavaksi tyttäreni sanoja, - tuonne kylmään ja pimeään. En väitä, ettäkö se olisi jokaisen perheessä näin, mutta jotenkin tuntuu että meidän perheessä on neitokaisia jotka viihtyvät hienoisesti paremmin tablettinsa, ja älypuhelimensa, kanssa sisällä kuin ulkona raikkaassa talvi-ilmassa. Onneksi pian talvi kuitenkin taittuu kevääseen ja uloskin on hieman helpompaa mennä, vaikka sitten se älypuhelin taskussa :)

Mutta hei, niin siinä vierähti pari viikonloppua ihan tosta vain! Yhtä juhlaa ja makeaa. Eikä se tästä kauheasti muuttunut kun joulua kohti mentiin. Mutta se mikä on aina kivaa lasten synttäreillä, on ilmapallot! Ilmapallot kuuluu nimittäin meidän synttärijuhliin kuin kakku pöytään, ja niitä tungettiin auton takapenkki täyteen. Näissä fiiliksissä on hyvä jatkaa matkaa kohti kevättä!

Onnea vielä Netta muruseni näin jälkikäteenkin! 

8 vuotta täynnä <3

Leps World2 kermakakku

jatkaa samaa teemaa viime viikonlopusta.

Kakku on 9 hlön gluteeniton ja laktoositon kakku jossa pelkistettynä koristeena tyttäreni lempimarengit vadelmanmakuisena. Mukana muutama sattumaripaus tummasta suklaasta valmistettua ganachea.

Kakun täytteenä parhaista parhain eli kinuskia ja puolukoita. Tämä makuyhdistelmä ei petä koskaan.

Kinkkuvoileipäkakku

kuuluu kahvipöytään vastapainoksi makeille versioille.

Olen kokeillut viime aikoina erityyppisiä kreikkalaisia voileipäkakkuja (kreikkalainen voileipäkakku ja kreikkalainen kanavoileipäkakku) mutta niistä puuttuu se jokin mitä itse kaipaan voileipäkakkuun.

Vaikka en ole mikään voileipäkakkujen suurin ystävä niin jostain syystä kinkkuvoileipäkakku on se kakku joka maistuu minullekin. Tosin yksi pala riittää. Niinpä olenkin jääräpäisen itsekkäästi valmistanut kotona järjestettäviin juhliin juurikin kinkkuvoileipäkakun. Eikä vieraat tunnu olevan siitä lainkaan pahoillaan sillä kakku häviää juhlien saatossa viimeistä murua myöden.

Gluteeniton ja laktoositon Leps World2 kermakakku

täydensi kakkupöytää makeasti.

Meidän juhlapöydässä erityisruokavalio on hyvin läsnä. Siihen mahtuu melkeinpä koko kirjo allergeeneja ym.,  joten leipominen on itsessään haaste joka tulee selättää. Erityisruokavaliot ovat kuitenkin tänä päivänä yllättävänkin yleisiä joten niihin törmääminen ei ole mitenkään tavatonta.

Tämä pikku kakkunen on mitoitettu 9 henkilölle ja pohjana toimii perunajauhopohjainen kakku. Täytteenä on herkullista kinuskimoussea puolukoilla. Kakun juttuna toimii brunbergin tummasta suklaasta tehty valuma sekä tehosteena vadelmanmakuiset marengit. Tämä kakku maistui kaikille ja pitänee sanoa että minäkin pidän enemmän tästä täysin gluteenittomasta ja laktoosittomasta kakusta kuin vehnäpohjaisesta versiosta.

Leps World 2 kermakakku

valmistui rakkaan kuopukseni toiveesta.

Loka-marraskuun vaihde on vauhdikasta aikaa sillä silloin alkaa lähisukumme syntymäpäiväralli ja tätä joukkoa täydentämään syntyi myös rakas tyttäreni. Niinpä marraskuussa 2009 sain syliini pienen ihmeen, tytön, jolla on taivaansiniset silmät ja ruskeat hiukset. Sellainen pieni hymytyttö syntyi kuulaaseen talviaamuun ja kuinka odotettu hän olikaan. Niin pieni ja kaunis. Täydellinen. Niinkuin jokaisen oma lapsi on, kaunis ja täydellinen. Niin sen kuuluu olla.

Nyt tuo pieni tyttö täyttää jo 8 vuotta eikä sitä meinaa millään käsittää. Että mihin se aikaa lentää, mihin sillä on niin kova kiire?! Vuosien saatossa tuosta tyttösestä on tullut reipas koululainen joka harrastaa jazzia ja partiota. Vuosien saatossa myös kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet ja se näkyy leipomuksissakin. Tänä vuonna kakkua ei koristanut enää hauva (toisin kuin esim viime vuonna, -> hauvakakku). Hauva, joka on ollut kaikessa mukana, sellainen pieni ainu pehmo hauva, josta on tullut jollain omituisella tavalla perheenjäsen. Vai voiko niin sanoa pehmosta?! Voi, kyllä vain :)

Hauvat (on olemassa siis hauva, varahauva ja isosiskon hauva, kaikki kolme samanlaisia) ovat edelleen olemassa ja kulkevat vieläkin välillä mukanamme mutta eivät enää niin paljon kuin ennen.

Muistan senkin päivän kun sanoin kauppareissuun lähtiessämme että missä hauva on, onko jo mukana? Tähän tyttöni totesi että hauva ei tule mukaan, hauva haluaa jäädä kotiin. Ai, kysyin hölmistyneenä ja hetken voisin vannoa että se oli minulle kovempi pala kuin sillä hetkellä edes halusin ymmärtää. Yksi asia muuttui tuolloin melkeinpä pysyvästi. Hauva ei ollut enää se, jonka piti olla aina mukana, ja jota ilman ei yksinkertaisesti voinut matka alkaa. Oli se sitten lähikirjasto tai pidempi kyläreissu.

Tällä hetkellä meillä on kova sana leps world2. Eli kyllä, se on peli jota minä en ole pelannut mitenkään menestyksekkäästi. Tytöt naputtavat ukkeleita hurjaa tahtia eteenpäin tasosta toiseen mutta myönnettävä on että ukkelit jäävät käytännössä katsoen lähtöruutuun omissa käsissäni. Koska leps world on nyt se juttu niin sen mukaisesti tuli koristaa makeat kakut. Näin tämä kermainen kakku pukeutui leps worldiin ja tulihan siitä aika kiva! Sellainen värikäs ja iloinen kuten tyttärenikin <3

Hyvää syntymäpäivää muruseni!

Sanotaan että minä annoin Sinulle elämän,

mutta sinä toit siihen sisällön.

Syyn, miksi jatkaa ja taistella vaikeuksienkin keskellä.

Syyn, miksi pitää elämästä kiinni silloinkin 

kun voimat heikkenevät.

Sinä lapseni, olet elämäni arvokkain aarre.

Kukaan, eikä mikään voi viedä paikkaasi sydämessäni.

Kihlajaiskakku

osa 2 pienillä muunnoksilla ensimmäisestä versiosta.

Veljeni ja hänen tulevan morsiamensa kihlajaisia juhlittiin kahdessa erässä ja tähän kakkuun tehtiin muutoksia ainoastaan pinnoitteen puolesta sekä samalla kevennettiin kukka-asetelmaa sirommaksi.

Ensimmäisessä versiossa, kihlajaiskakku langoitetuilla kukilla, pinnoitteena oli vaahtokarkinmakuinen kaulintamassa jonka päälle oli koottu korkea kukka-asetelma. Tämä kakku sai huomattavasti siromman kukka-asetelman joka oli pelkästään eduksi kakulle. Kakun pinnoite vaihdettiin samalla perinteisempään eli kermaan. Kerma on mielestäni paras pinnoite kakkuun, makunsa puolesta, mutta toki se myös haastaa tekijäänsä enemmän koristeiden suhteen kuin vastaavasti kreemi tai massat. Kerrottakoon, että tämän seikan vuoksi kakusta jäi kokonaan pois pitsinauha (pitsi sulaa kerman pintaan).

Vaikka kermakakut ovatkin näin haastavampia "tapauksia" niin olen ehdottomasti sitä mieltä että kermakakuista saa upeita luomuksia ja mikä parasta, herkullisia. Liian usein näkee kahvipöydällä lautasia joissa puolet kakusta jää lautaselle koskemattomana ja voisinpa sanoa että se jäljelle jäänyt on aina kakusta kuorittu sokerimassa tai kreemi.

Kihlajaiskakku projektina oli aivan ihana, ja otin siitä kaiken irti, koska kuulemani mukaan kihlaparin tuleva hääkakku tilataan toisaalta. En siis pääse edelleenkään suunnittelemaan, sekä toteuttamaan, hääkakkua jota niin kovasti olen odottanut. Hääkakku taitaa oikeasti olla ainoa kakku jota en ole päässyt leipomaan, joten hääkakku projektia odotellessa leivon kaikkea muuta ihanaa tarjolle.

Koska kakut on <3