Säihkyvän kimaltava pitsi

hurmaa syksyn värissä. Upea ja tyrmäävän kaunis pronssi.

Sain Raision Confetista testiin Städterin pitsiaineen joka säkenöi pronssin värissä. Pronssi lunastaa varmasti oman paikkansa muiden, saman valmistajan, pitsiaineiden joukossa.

Pitsiaine purkin avattua huomaat että Städterin pitsiaine tuoksuu voimakkaalta mutta tuoksu häviää kun pitsin antaa kuivua kunnolla. Seos on aikalailla venyvää mutta helposti käsiteltävää ja levittyvää. Seos kannattaa levittää matolle joko palettiveitsen, tai raapan, avulla. Kumpi sinun käteesi sopii paremmin, -sen päätät itse.

Jotta aineen testaaminen onnistuu niin pitsiaineen mukaan tuli Pavonin pitsimatto nro 6. Testi pitsimaton kuvio on elegantin siro ja sopii siten loistavasti täytekakkujen yläreunaa koristamaan. Tämän avulla koristelet niin isommat kuin pienemmätkin kakut! Pitsimaton kokoluokka on 39cm x 8cm ja matto tulee pestä käsin.

Jotta onnistut pitsin valmistamisessa sinun tulee asettaa pitsimatto tasaiselle alustalle kuten pöydälle. Tämän jälkeen pitsiaine levitetään huolellisesti matolleen. Muista vetää ylimääräinen pitsiaine pois matolta joko palettiveitsen tai raapan avulla. Suosittelen suojaamaan pöydän esim. leivinpaperilla sillä siten vältyt turhalta pöydän pyyhkimiseltä jos seosta sattuisi levittymään yli maton.

Pitsimatto asetetaan levittämisen jälkeen leivinpaperoidun uuninpellin päälle ja annetaan kuivua joko huoneenlämmössä tai uunissa. Ohjeistuksessa, jonka löydät pakkauksen kääntöpuolelta, kerrotaan uunin lämpötilat, sekä aika, jonka puitteissa pitsin tulisi valmistua. Lämpötilat vaihtelee uunin mukaisesti 80-100 asteen välillä. Samoin myös aika vaihtelee ja sen on määritelty olevan n. 30-40 minuuttia. Ohjeessa onkin iso liikkumavara mikä johtuu siitä että erimerkkisten uunien paistoajoissa on eroja. Siltä ei voi välttyä. Jokainen löytää oikean lämpötilan, sekä ajan, sen oman uuninsa puitteissa.

Tein testejä omassa uunissani ja lopputulos oli tämä. 

Nyt pitänee ehdottomasti edelleen muistaa että uuneissa on eroja joten tämä ei ole veteen piirretty viiva, vaan liikkumavaraa varmasti on. Suuntaan jos toiseen. Testi perustuu ainoastaan omassa käytössäni olevaan uuniin ja sen toimintakapasiteettiin.

80 astetta 30 minuuttia -> pitsi kuivui ja jäi elastiseksi kuten kuuluukin. Lopputulos ok mutta säihke ei ollut läheskään niin kaunis kuin huoneenlämmössä olevan version.

100 astetta 30 minuuttia -> pitsi kuivui käytännössä katsoen korpuksi ja nousi ylös pitsimaton kuviourista. Nostettaessa matostaan pois pitsi rapsahti poikki. Lopputulema oli se että pitsi oli selvästi liian kuumassa uunissa, liian kauan.

yön yli lepo huoneenlämmössä -> täydellinen lopputulos. Upeana säkenöivä pronssi pitsinauha. Kyllä, suosikkini! Näin valmistan jatkossa pitsini.

Pitsi irtoaa matoltaan helposti kun se on valmis eli kuivunut täysin. Irrottaminen kannattaa aloittaa kääntämällä pitsimatto väärinpäin eli kuvio pöytää vasten. Tämän jälkeen voit irrottaa varovasti kulmasta aloittaen, palettiveitsellä avustaen. Näin pitsi irtoaa ehjänä. Mikäli pitsi ei irtoa suosiolla matostaan, se ei ole valmis. Jätä pitsi kuivumaan muutamaksi tunniksi ja kokeile uudestaan.

Pitsin voi valmistaa hyvissä ajoin valmiiksi, ennen h-hetkeä, kunhan käärii sen tiiviisti muovikelmuun. Pitsi säilyttää näin elastisuutensa ja asettuu siten kauniisti kakun ympärille.

Kuivien alustojen kohdalla, kuten sokerimassa, pitsi kiinnitetään elintarvikeliiman avulla paikoilleen. Minä sivelen siveltimellä alustaan  elintarvikeliiman ja sen jälkeen asetan pitsin kohdilleen. Tämän voi toki tehdä myös toisin eli sivelemällä elintarvikeliima suoraan pitsiin ja sen jälkeen asettaa pitsi alustalleen.

Yhteenveto!

Städterin pitsiaineet ovat väreiltään todella upeita, sitä ei voi kiistää. Niiden säihke on ihan omaa luokkaansa. Pitsi on helppo valmistaa ja lopputulos hurmaa varmasti kaikki. Tätä ei voi kuin suositella. Käy sinäkin kurkkaamassa upeana hehkuvat värit ja valitse niistä omasi. Tästä linkistä voit käydä tutustamassa väreihin -> valmis pitsiaine

Pavonin pitsimatot ovat laadukkaita ja minulla onkin niitä usea kappale kaapissani. Tästä, nro 6, tuli yksi suosikkini sillä se ei ole liian pröystäilevä eikä liian hallitseva. Siro, yksinkertainen ja elegantti malli. Täältä löydät lisää malleja josta voit valita omasi ja tehdä kakuista kahvipöydän kuningattaria -> pitsiainematot

Infoa!

Confetin verkkosivuilta löydät upeat Städterin pitsiaineet mutta tällä hetkellä, ainakin Raision Confetissa, valikoimaan kuuluu huomattavasti enemmän värivalikoimaa kuin verkkosivuilla. Käy siis myymälässä tutustumassa säkenöiviin väreihin, tai soita, ja kysy löytyykö myymälästä juuri sinun lempivärisi.

Myymälöiden pitsimatto valikoima saattaa vaihdella ja näin välttämättä kaikkia tarjolla olevia malleja ei ole saatavilla heti, juuri sinua lähellä olevassa myymälässä. Tällöin voit tilata haluamasi maton paikan päällä hetimmitten, ja sinulle ilmoitetaan kun mattosi on noutovalmiina. Toimitus vie aikaa yleensä n. 3-4 arkipäivää. Toimitus on maksuton kun tilaat tuotteen myymälään.

Mustikkakakku suklaaganachella

valloittaa hurmaavalla maullaan. Voisinpa melkein sanoa että tässä kakussa on kaikki kohdillaan.

Mustikka-aikana pitää leipoa kakku, jos toinenkin, jonka sisältä löytyy tuoretta metsämustikkaa joten tässähän tuo nyt on.

Mustikkaa on käytetty kautta aikojen leivonnassa mutta vasta nyt lähivuosina se on löytänyt tiensä kakkuihin, niin itse kakkutaikinan joukkoon sekoitettuna, kuin täytteiden sekaan laitettuna, joko kokonaisena tai survottuna. Makuparin mustikalle löytää helposti mutta mustikka täytteenä maistuu ilman makuparejakin. Mikäli haluat löytää mustikalle makuparin niin voin lämpimästi suositella mm. valkosuklaata tai vaniljaa.

Kakuissa on se ihana puoli, toki muussakin leivonnaisessa, että niiden leipominen kokonaisuudeksi vaatii vain taivaan rajaksi. Niin makuparien kuin ulkonäönkin suhteen. Itse rakastan isolla sydämellä marjojen ja suklaan liittoa jonka pieneksi twistiksi voi aivan hyvin lisätä ripauksen kinuskia. Se yhdistelmä ei yleensä mene pieleen. Ei itseasiassa koskaan.

Dripcake on tällä hetkellä se juttu. Dripcake, eli meille suomalaisille ehkä tutumpi valumakakkuna, tai valukakkuna. No, samapa tuo sillä rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Dripcake saa nimensä mukaisesti kuorrutteen valumaan kauniina, epätasaisena nauhana alas kohti kakun alareunaa, tai jopa alas saakka, jättäen kakkualuselle herkullisen lammikon suklaata, tai kinuskia, tai mitä se sitten tekijältään onkaan saanut. Minä valmistan valumat pääsääntöisesti Brunbergin tummasta suklaasta taikka kinuskista jonka keitän itse. Valuman onnistumisessa on omat pikku niksinsä mutta kun niistä pääsee kerran jyvälle niin homma sujuu kuin itsestään.

Kuorrutteen roolissa kreemi on selkeästi suosituin , ja varmin, tapa saada valuma onnistumaan, sekä näyttämään kauniilta, mutta minun makuuni kreemi ei sovi millään. Mielelläni teen valuman kermapinnoitteeseen kakkuun sillä olen huomannut että kermalla kuorrutetut kakut syödään viimeistä murua myöden tarjoilualuseltaan pois. Tämä tukee sitä että kermakakkujen suosio ei lopu koskaan.

Pienen twistin kermapinnoitteeseen tuo aavistus mustikan lilaa joka on saatu sipaisemalla kermapinnoitteen päälle itse tehtyä mustikkarahkaa. Käytän mieluusti ns. luonnon omia värejä kerman ym. värjäämisen jos se suinkin on mahdollista. Kakun voi koristella tämän päivän trendien mukaisesti marengeilla, karkeilla ja kekseillä.

Tässä kakussa on kaikkea ihanaa sopivassa mittasuhteessa. Kurkkaa suussa sulavien lakumarenkien ohje tästä -> lakumarengit!

Pieni mansikkakakku ja muuta höpinää

Mansikkakakku maistuu luonnollisesti mansikoille ja on kakuista ehkä yksi rakastetuin.

Mansikkakakku on omasta lapsuudestani selkeä makumuisto ja sitä tarjottiin melkeinpä jokaisen syntymäpäiväpöydässä tuohon aikaan. Eikä se mansikkakakun hohto ole koskaan kadonnut vaikka tarjolla on toinen toistaan upeampia makuelämyksiä sillä se kahvipöytä, missä mansikkakakku on tarjolla, tuoreine mansikoineen, on aina syöty hyvällä halulla pois eli yksi on ja pysyy. Mansikkakakku ja kyllä, ehdottomasti kermakuorrutteella.

Mansikoista riittää puhetta ja kerrottakoon heti että meillä ei ole mansikkamaata kotipihalla vaikka tilaa olisikin riittämiin. Jotenkin ajatus mansikkamaasta ja sen alulle laitosta on jäänyt taka-alalle vaikka se useasti on ollut mielessä, etenkin kesällä. Ehkä se on tyssännyt siihen että sen eteen pitää tehdä töitä ja sanottakoon heti että ei, en ole laiskuuttani jättänyt mokomaa tekemättä. Kun päällä on ne kuuluisat ruuhkavuodet ja talon isäntä asuu työssään niin remonttikuntoisessa talossa tapahtuva elämä, ja muu arki, on harteillani. Siihen en ole ottanut muuta.

Nyt tuntuu kuitenkin siltä että aika voisi pikku hiljaa olla kypsä. Ehkä ensikesänä meidän pihamaalle tulee mansikkamaa. Siihen saakka mansikat poimitaan paikallisen lähituottajan, Ollin tilan, mansikkapelloilta Nousiaisissa. Ollin tilalla mansikat viljellään ilman kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita joten se tukee hyvin omaa ajatusmaailmaani puhtaan ja kotimaisten marjojen puolesta.

Samalla kun suosin kotimaista, puhdasta, mansikkaa tulee myös lapset mukaan pellolle. Pidän siitä ajatuksesta että lapset osallistuu ja näkee miten, ja mistä, ne mansikat siihen lautaselle tupsahtaa. Että kaiken eteen on tehtävä töitä ja loppujen lopuksi mansikoiden poimiminen on siitäkin kiitollista, sekä palkitsevaa, että lapsi näkee konkreettisesti oman työnsä jäljen ja saa palkkansakin samalla. Joka toinen mansikka suuhun ja joka toinen sinne astiaan.

Meidän perhe ei siis osta kaupasta pakastemarjoja lainkaan joten käytän kaikessa, mm. leivonnassa, ainoastaan oman pihan, taikka sitten lähituottajien marjoja ym. Omalla pihallamme kasvaa tälläkin hetkellä iso rivi punaherukkapensaita sekä muutamia karvaispuskia. Pihalta löytyy myös luumu-, kirsikka- sekä omenapuita, unohtamatta raparperimaata.  Mutta toisaalta, vanhojen 50 -luvun talojen pihoilla tämä "omavaraisuus" tuppaa olla ihan perusarkea.

Tässä postauksessa tuli paasattua oman pihamaan mansikoiden puolesta mutta kerrottakoon että vaikka sitä mansikkapeltoa ei ole näkynyt niin olen muutamana vuonna istuttanut takapihamme pienen pieneen "koepeltoon" (niinkuin sitä nimitän) pientä vihreää. Pellossa on kasvanut loistavasti niin hernettä, sipulia, salaattia, porkkanaa kuin tomaattiakin.

Meillä on se onni, että maa on hyvin ravinnepitoista eli emme ole tarvinneet mitään sen kummempia apuja. Sanottakoon kuitenkin että jos tästä jonkinmoinen "ura" urkenee, niin onhan se selvää että ei maa itse itseään hoida. Silloin kääritään hihat ylös ja ruvetaan töihin.

Vanhojen talojen pihapiirit ovat siitä rikkaita että sieltä löytyy kaikenlaisia aarteita, niin hyvässä kuin pahassa. Meidän onneksi oma pihamme sisältää ehkä enemmän sitä hyvää nyt kun kaikki "paha" on kitketty pois. Silloin kun muutimme tänne, n. 13 vuotta sitten, piha oli pahuuden vallassa sillä se oli ollut vuosikaudet täysin hoitamatta. Taloa ympäröivä pihamaa kasvoi polven korkeuteen saakka kaikenlaista rikkaruohoa ym josta ei ottanut mitään selvää. Rikkaruohokansan keskeltä löytyi sitten kaikkea arvokasta eli ne pensaat karviaspuskineen.

Meidän pihapiiriin on siis aikoinaan istutettu monenlaista pensasta, ja puuta, kuten tuolla yllä jo mainitsinkin. Omenapuista on jäljellä enää kolmisen kappaletta ja nekin ovat kaikki sattumalta eri lajiketta. Nuo jäljelle jääneet puut täyttävät tarpeemme vallan hyvin eikä sitä yhtä ukkosen kaatamaa puutakaan ole tullut ikävä. Näistä valmistuu niin hillot kuin tykötarpeet omenaisiin leivonnaisiin. Saapa omenista osansa suku, kaverit ja tarvittaessa naapuritkin.

Omenista intoutuneena päätimme edellisvuonna antaa hyvän matkaa eläneet puumme, ja pensaamme, ammattilaisen hoidettavaksi ja saimme sen myötä ohjeistuksia miten jatkossa tulisimme hoitamaan puita ja pensaita niin, että ne säilyvät elinvoimaisena tuottaen jatkossakin hyvää satoa.

Omenoista leivotaan yksi syksyn suosikeista eli omenapiirakkaa.

Tämä piirakka on valloittanut kaikki jotka ovat päässeet sitä maistelemaan. Täydellisen pehmeä pohja johon viipaloidaan ohuen ohuita omenanviipaleita. Eipä pohja muuta päälle kaipaakaan, paitsi jos pitää hienoisesta murukerroksesta. Ja sitä paitsi, taikinaan voi upottaa vallan hyvin myös marjoja! 

Vinkkinä vielä että taikina on helppo puolittaa piirakka kokoon vähentämällä aineksia puolet ohjeessa annetusta.  Ohje -> Omenapiirakka

Vuodenajat ovat siitä ihania että etenkin täällä maaseudulla näkee hyvin miten maa elää ja taipuu vuodenaikojen mukaan. Sitä oppii huomaamaan, ja odottamaankin, että mitkä istutukset pihamaalla nostavat päätään ensimmäisten joukossa. Sen arvaa että keväällä ensimmäisenä nousee tietenkin raparperien punaiset päät. Siitä tietää että kevät on saapunut. Ja jos ei muuten tiedä kevään saapumisesta mitään niin pellon yli lentävät kurkiaurat kertovat sen takuuvarmasti.

Meillä raparperia on todellakin riittämiin. Niinkin paljon, että lähipiiri on saanut tulla kaivaamaan maasta itselleen raparperia kotiin istutettavaksi. Kunpa tietäsinkin mikä lajike tämä on sillä kaikki hillot, sekä keitot, mitä olen näistä valmistanut ovat syötävän herkullisia. Sanomatta selvää lienee että raparperipiirakat ja juustokakut ovat sitten se oma lukunsa!

Minä rakastan kevään ensimmäistä rapaperikiisseliä joka maistuu ihanan raikkaalta. Kiisselit ovat siitäkin kiitollisia että niitä voi hyvin tuunata. Kokeile lisätä raparperikiisseliin esim. mansikoita! Ohje -> Raparperikiisseli

Ja jotta ei unohtuisi se sokeri pohjalla, niin pihamaan aarteisiin lukeutuu ehdottomasti useat punaherukkapensaamme jotka tuottavat vuodesta toiseen mielettömät määrät mehukkaita, punaposkisia punaherukoita.

Asuttuamme täällä ensimmäiset vuodet en olevinani osannut hyötykäyttää punaherukoita mitenkään mutta lasten syntymän jälkeen herukoiden arvo nousi yllättäen mittaamattomaksi. Viime vuosina näistä on valmistunut niin mehut, puurot kuin leivonnaiset, useissa eri muodoissa. Ja ne punaherukat mitkä jäävät yli omien tarpeiden, myydään pois. Pihalla oli  myös musta- ja valkoherukoita mutta ne olivat niin kitukasvuisia ettei niitä pelastanut edes tahdonvoima. Todella harmi sillä rakastan mustaherukoita. Ehkä niitäkin jonain vuonna istutetaan punaisien kaveriksi.

Herkulliset punaherukkamuffinit maistuvat aina! Ohje -> Punaherukkamuffinit


Vaikka meillä lapset osallistuu arkisiin asioihin, ainakin talon ulkopuolella, niin onhan meillä vapaatakin.

Pääsääntöisesti lapset kuitenkin tykkäävät osallistua kaikkeen puuhaan kunhan vain muistaa antaa mahdollisuuden. Välillä se tuppaa unohtumaan ja itsellä on olevinaan niin kiire että mieli kertoo tekevänsä itse nopeammin kuin opastaen lapsia. Onneksi on näitäkin hetkiä, näitä kullanarvoisia, kun tehdään yhdessä. Yhdessä tekien kotityötkin sujuvat nopeammin ja päästään vapaalle. Vaikka liottamaan varpaita järvessä.

Kesämuistoin,

-Mia

Kinkkuvoileipäkakku

tarjoaa hyvää vastapainoa kahvikakkupöytiin jotka notkuvat usein pelkästään makeaa.

Voileipäkakuilla on takanaan loistava historia ja ne herättävät monelle makumuistoja lapsuudesta, etenkin meille 70- tai 80 -luvulla syntyneille. Vaikka voileipäkakut ovat ansiokkaasti ottaneet takaisin hyvin ansaitun paikkansa tämän päivän kahvipöydissä niin jostain syystä en edelleenkään ole niiden suurin ystävä. Tämän vuoksi onkin suuri haaste tehdä tarjolle jotain tajunnanräjäyttävää voileipäkakkujen saralla.

No, toisto on parhaan lopputuloksen perusta joten sille on aina hyvä rakentaa uutta sekä parantaa edellistä versiota. Tämä kakku ei ole reseptiikaltaan ihan valmis mutta hyvää suuntaa sinne kulkemassa. Siihen asti nautitaan tästä. 

1 vuotiaan tyttösen kermakakku

täytettiin kinuskilla ja vadelmilla.

Se hetki kun s.posti ketju saa jatkoa viimevuodelta. Tekisitkö kakun tyttärellemme joka täyttää vuoden. Hetkinen, juurihan tein hänelle, pienelle prinsessalle, kakun ristiäisiin.

Tässä vaiheessa palaan aina siihen samaan ikuisuus kysymykseen, -miten aika juoksee näin nopeaan ja mihin sillä nyt yhtäkkiä tuli niin kiire? Miksi se ei juossut silloinkin yhtä lujaa, kuin alle parikymppisenä, sillä silloin oli kiire eteenpäin, tulevaan ja tuntemattomaan. Johtuuko se sitten siitä, se ajan järkkymätön kiire,  että lapsena/nuorena kaikki oli käsinkosketeltavan uutta? Tiet, polut sekä lapsuuden pitkät kesät? Vai johtuuko se sitten muistijäljistä jotka ovat tallentuneet meihin vuosien saatossa. Kun päivät muistuttavat toisiaan, ne sulautuvat helposti yhdeksi ainoaksi muistoksi. Mieli kun mittaa aikaa muistojen määrällä. Vähän muistoja on siis yhtä kuin vähän kulunut aika... Hmm, näin joku viisas kirjoitti aiheesta. Tiedä häntä mutta kakku kertokoon tarinaa tästä hetkestä.

Viimevuotinen kinuski-vadelmajuustokakku oli kakun tilaajan mukaan sulattanut kaikkien sydämet kinuskille ja vadelmalle. Niinpä sama päätettiin toistaa tässä kakussa, nyt vain täytekakku muodossa. Enkä ihmettele, kyllä kinuski ja vadelma ovat niin täydellisesti luotuja toisilleen kun vain olla ja voi. Sitä liittoa on turha yrittää horjuttaa suuntaan jos toiseen.

Kakku sai koristeekseen suklaavaluman johon olen hurahtanut täysillä ja ehdotankin valumaa aina sopivan paikan tullen! Kakun reunaa kiersi vaahtokarkit, oreokeksit sekä lakumarengit joihin olen, valuman lisäksi, hurahtanut totaalisesti. Lakumarenkien ohje täältä ->lakumarengit.

Mansikkakakku

herättää kesän makumuistot esiin.

Mikä onkaan sen taivaallisempaa herkkua kuin perinteinen mansikkakakku? Eipä juurikaan mikään, mutta jos oikein miettii niin ehkä paremmaksi yltää ainoastaan tuoreista, juuri pelloilta poimituista, mansikoista valmistettu mansikkakakku. Sanottakoon kuitenkin että ei tämä kakku paljon "tuoreelle" versiolle häviä.

Olen tunnustautunut monesti makean ystäväksi joten mielestäni mansikkakakku piti asustaa tyylikkäästi tämän päivän trendiä vastaavaksi. Valumakakku on se juttu, ihan ehdottomasti. Teen valumakakkuja jo melkein unissani, mutta onhan se niin että kyllä suklaa maistuu kakussa vaan niin herkulliselta. Etenkin tummasuklaa. Tähän kakkuun sain ujutettua bonuksena mukaan muutaman Oreokeksinkin ja pakko sanoa että onneksi niitä jäi muutama yli. Muuten olisi aamukahvi jäänyt vaille makeaa kaveria!

Pidemmittä puheitta, mansikkakakkua. 

Sitä parasta täytekakkua!

Sitruuna-lakusalmiakkimuffinit

tarjoavat hurmaavan makuelämyksen, -kirpeää sitruunaa ja tummanpuhuvaa lakusalmiakkia.

Minulla on ollut jo useita vuosia huippuhyvä sitruunamuffini resepti jonka mukaisesti olen leiponut useita ja useita pellillisiä muffineita. Halusin kuitenkin päivittää reseptiä "omannäköiseksi" ja mielestäni onnistuin siinä hyvin (ainakin siitä päätellen että muffinit hävisivät nopeaan tarjoilualuseltaan).

Muffinit onnistuivat siis täydellisesti ja olivat koostumukseltaan juuri sellaisia kuin toivoin. Ei kuivia, eikä liian sitruunaisia, -kyllä, maistoin palan vaikka olenkin yliherkkä sitrushedelmille. Kerrottakoon kuitenkin että vaikka tämä olikin onnistunut koostumus niin on pakko todeta että loppupeleissä yllättäjäksi nousi ehdottomasti lakusalmiakkikuorrute! Jos joku, niin tämä on taivaallisen hyvää. Suorastaan älyttömän herkullista, nam! Pelkästään kerman ja lakritsin yhdistelmä sai sukat pyörimään jalassa mutta kun siihen vatkasi joukkoon vielä tuorejuuston ja lakusalmiakkipastan niin soppa oli valmis. Liian h-y-v-ä-ä!! Tätä voisi valmistaa ihan vain syötäväksi niineen :) :)

Olen varma että eritoten lakusalmiakkipasta toi selvästi kuorrutteeseen kaipaamani vahvan aromikkaan maun. Rakastan salmiakkia (ja suklaata, ja kinuskia) sekä lakritsia liian suuressa mittakaavassa joten onneksi minulla on luontaisesti matala verenpaine. Lisäsin kuorrutteeseen teelusikallisen pastaa mutta mikään ei estä sinua lisäämästä pastaa esim. teelusikallisen lisää. Se, että miten se vaikuttaa kuorrutteen koostumukseen, -en osaa sanoa. Se on kokeiltava itse. Käy ihmeessä kommentoimassa tähän postaukseen miten kävi jos lisäilit pastaa omine ajatuksinesi.

Kuin pisteeksi iin päälle valmistin jo olemassaolevaan makumaailmaan niitä parhaita marenkeja, lakumarenkeja. Tosin tiesin että lapsiin tämä marenki juttu ei pure lainkaan joten kävin paikallisessa k-marketissa ostamassa muutamia teemaan sopivia irtokarkkeja. Irtokarkkihyllyn karkkirasioista löytyi söpöjä lepakkokarkkeja ja nämä karkithan sopivat loistavasti koristamaan tulevan halloweenin tarjoilut.

Erilaisia irtokarkkeja löytyy loistavasti tänä päivänä päivittäistavarakauppojen makeishyllyiltä, kiitos siitä, mutta niitä erikoisempia karkkeja löytyy varta vasten karkkeihin erikoistuneissa kivijalkamyymälöissä. Minun lempparikauppani on Sweet Surprise (Turku) josta löytyy sitten ihan mitä vain uskaltaa toivoa. Toinen suosikkipaikkani on Raision Filmtown.

Viime vuonna tehtiin muuten tällaisiä halloween muffineja ja ne vasta olivatkin hurrrrjan pelottavia. Nämä olivat lapsista vain "ylisöpöjä" joten ehkä eivät sitten vastaa käsitystä pelottavasta ;)  mutta hyviä olivat!!!

Sitruuna-lakusalmiakkimuffinit

(12 kpl)

Taikina

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta

2 rkl sitruunamehua

150 g voita

Kuorrute

2 dl kuohukermaa

150 g hopeatoffeeta 

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 tl Sokea Susi lakusalmiakkipastaa

Koristelu

Lakumarengit

Haganol salmiakkirouhe

Karkkeja tms.

OHJE
taikina 

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Tähän menee aikaa useita minuutteja. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta siitä kuori. Halkaise sitruuna ja purista siitä mehu. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi muna-sokerivaahtoon kevyesti käännellen vuorotellen sitruunamehun kanssa. Lisää raastettu sitruunankuori. Lopuksi kaada taikinaan sulatettu voi nuolijalla varovasti käännellen. Jaa taikina muffinivuokiin. 

Paista uunin keskitasolla  175 asteessa, n. 15-17 minuuttia. Kokeile kypsyyttä cocktailtikulla. Muffini on kypsä kun tikkuun ei tartu enää taikinaa. Anna muffinien jäähtyä n. 5 minuuttia muffinipellillä ja siirrä ne sitten ritilälle jäähtymään. 

Kuorrute

VINKKI! 

* Lakritsikastike kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä jotta se on varmasti kylmää kun vaahdotat sen! Mikäli teet kaikki työvaiheet samana päivänä niin tällöin laita lakritsikastike jäähtymään pakastimeen * 

Mittaa kerma teflonpintaiseen kattilaan ja laita hopeatoffeet joukkoon. Kuumenna kiehumispisteeseen ja jatka keittämistä lieden keskilämmöllä (asteikolla 6 -> valitse 3) kunnes lakritsit ovat sulaneet kerman joukkoon. Jäähdytä ja siirrä jääkaappiin tai pakastimeen.

Vatkaa kylmä lakritsikastike vaahdoksi ja lisää maustamaton tuorejuusto sekä lakusalmiakkipasta. Vatkaa sekaisin.

Pursota kuorrute muffinien päälle. 

Koristele tai jätä koristelematta

* Muutamia vinkkejä *

Muffinit paistetaan uunin keskitasolla, tällöin ne kypsyvät tasaisesti eivätkä pala pohjasta taikka pinnasta. 

Pitää myös muistaa että uuneissa on eroja joten paistoaika saattaa vaihdella, tällöin minuutinkin heitolla on suuri merkitys. Tämän vuoksi mainitsen paistoajaksi pääsääntöisesti aina noin ajan. Muistathan myös ettet ylipaista muffineita, tällöin ne jäävät kuiviksi. 

Voit korvata hopeatoffeet esim. kick karkeilla. Hopeatoffee pussi (169g) tulee kuitenkin huomattavasti halvemmaksi kuin Kick pötköt (19g/kpl)

 Ja totta puhuttuna, hopeatoffee on minun makuuni parasta! Onneksi se tuli takaisin markkinoille. Bonuksena on pakko mainita että tästä jää itselle muutama ylimääräinen toffee syötäväksi koska kaikki ei uppoa kuorrutteeseen. Olen myös huomannut että leipominen on huomattavasti mukavampaa kun voi mussuttaa makeaa :) 

Keitä kerma-toffeeseosta, teflonpintaisessa kattilassa, n. 5 minuuttia lieden keskilämmöllä (asteikolla 6 -> valitse 3). Ota kattila pois levyltä ja jäähdytä se ennen jääkaappiin tai pakastimeen laittoa. 

JÄÄHDYTYS

- jääkaapissa jäähdytä yön yli

- pakastimessa useita minuutteja

Kaiva muffineihin kolo joko teelusikalla tai omenaporalla. Kolo kannattaa tehdä hieman jäähtyneisiin muffineihin; -tällöin kolon saa helpommin kaiverrettua. 

Kolon voit täyttää joko lusikoimalla teelusikalla kolon täyteen taikka pursottaen.

Ja tässä se on, -"syypää" kaikkeen hyvään! 

Sokea Susi lakritsi-salmiakkipasta. Gluteeniton, laktoositon ja pähkinätön. Voimakkaan makuinen pasta joka käy leivontaan mutta myös moneen muuhun. Ja oikeasti tämä on niin täydellistä. Suurena salmiakin ja lakritsin ystävänä tätä ei voi yksinkertaisesti ohittaa. Must ostos, ihan selvästi.

Kuorrutteen päälle ripottelin haganolin salmiakkirouhetta joka on kuin piste ii päälle ja tekee tästä kokonaisuudesta ehjän. En oikeasti muista koska olisin syönyt jotain näin taivaallisen hyvää kuorrutetta joten tämän ylistäminen käy jo työstä :) :)

Näiden muffinien juttu on selvästi sitruuna ja lakusalmiakki, tätä makuparia on turha yrittää järisyttää millään muulla. Laittaisin tarjoilupöytään tehosteeksi pienen tarjoiluastian, kupin tms., joka on täytetty lakusalmiakkipastalla. Näin vieraat saavat halutessaan lisätä muffinin päälle hieman lisää tummanpuhuvaa pastaa. Makunautinto on taattu.