Sitruunamuffinit

leivoin tyttäreni toiveesta hänen eskarikavereille.

Eskari on loppusuoralla, vain pari päivää ja pienet eskarilaiset eivät ole enää eskarilaisia vaan tulevia koululaisia. Ulkona kesä vain vahvistaa tämän. Pian on aika juosta tuonne ulos, vapaana kesään. Leikkiä kesätuulen kanssa ja maistella makeita mansikoita. Heittäytyä retkifiltille, siihen oman pihan omenapuun alle. Omenapuun alle, suojaan keskipäivän kuumalta auringolta. Käydä rannalla, juosta veteen ja polskia niin että tuhannet vesipisarat kultaavat kaiken ympäriltään.

Sitä kysyy välillä itseltään, ja maailmalta, että mihin se aika juoksee ja mihin kellolla on niin kiire? Minusta tuntuu että tällaisina hetkinä, kun edessä on suuria muutoksia, tekisi mieli kääntää kelloa taaksepäin ja ottaa lapset syliin. Pitää heidät siinä, vanhan talon suojissa, omien valvovien silmieni alla ja siten turvassa maailmalta. Halata heidät täyteen rakkautta ja voimaa sillä sitä tässä elämässä tarvitaan. Rakkautta ja voimaa. Uskoa ennen kaikkea itseensä ja siihen että elämä kantaa. Silloinkin kun siitä ei tunnu olevan mitään takeita. Niitä hetkiä tulee mutta kunpa lapseni säästyisivät ainakin pahemmilta kolhuilta.

Kerrottakoon vielä muffineista että näiden myötä hyväkin haikeus muuttuu astetta paremmaksi. Reseptin mukaiset muffinit ovat raikkaita ja niissä maistuu sitruuna. Niin kuin kuuluukin. Sitruunamuffinit voit kuorruttaa haluamallasi tavalla, tai jättää kuorruttamatta. Itse kuorrutin muffinit kermavaahdolla jossa on ripaus vaniljakreemiä. Kuorrutteen päälle hyppäsi vielä Marianne suklaarakeet.

Sitruunamuffinit

(12 kpl)

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 sitruuna

75 g margariinia (käytin laktoositonta)

0,75 dl maitoa (käytin laktoositonta)

2 munaa

Raasta pesty sitruuna ja purista siitä mehu. Sekoita kuivat aineet ja sitruunankuori keskenään. Sulata margariini. Sekoita kuivat aineet, sitruunamehu, munat, rasva ja maito. Jaa 12 muffinivuokaan. 

Paista 225 asteessa, n. 15 minuuttia.

Viime syksynä, kauniina elokuisena aamuna, alkoi esikoulu. Kuinka pieni tuo tyttö onkaan, ison reppunsa kanssa :) 

Tämä kuva tuntuu eiliseltä, siinä on niin vahva jälki eilisestä, mutta silti siitä on jo tovi. Yksi aikakausi on väistämättä päättymässä. Miten se sattuukin? Juurihan minä kävelin pienen eskarilaisen kanssa isoon maailmaan, esikouluun. Hän päästi hetkeksi kädestäni irti ja käveli edessäni niin että nappasin ohimenevästä hetkestä kuvan. Pian hän jo hidasti askeleitaan. Otti taas kädestäni kiinni ja katsoi minua sanoen, minua jännittää. Sanoin, että niin minuakin mutta siitä tulee hauskaa. Nyt me kävelemme sieltä käsi kädessä pois. Käteni puristaa tuota pientä kättä joka riemuitsee siitä että on jo iso tyttö, koululainen! Eikä häntä enää kuulemma jännitä.

Ja minä nielen kyyneleitä sillä iso tyttöni on omalla tavallaan iso mutta silti vielä niin pieni. Syksyllä koululainen.

KERMAKAKKU ESKARIIN

lähti aamusella matkaan eskaritädeille kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Tyttäreni sai piirtää haluamansa piirroksen vaahtokarkkimassasta kaulitulle pienelle "levylle" joka sitten aseteltiin kakun päälle. Kakun piirros esittää Nella koiraa, ehkä suloisinta ranskanbulldogia ikinä :)  Nella koira on  sulattanut meidän perheen naispuolisten sydämet täysin joten en ihmettele että hän pääsi koristamaan tätä kakkua!

Päädyin täyttämään kakun kinuskipuolukkamoussella sillä se tarjoaa vastustamattoman herkullisen yhdistelmän kinuskin makeutta ja puolukan raikasta kirpeyttä. Valinta oli, jälkikäteen kuultuna, ollut oikea. Näin kinuskipuolukkamousse jatkaa voitokasta kulkuaan ja tarjoaa jotain ainutlaatuista ja hyvää, palan unelmaa, keskelle arkea taikka juhlaa.

Kuvan inspiraation lähteenä,  Nella koira!

VALMISTUJAISKAKKU LÄHIHOITAJALLE

Emilian valmistumista juhlittiin pienellä kakkusella joka kätki sisälleen kinuskipuolukkamoussen.

Täytettä mietittiin yhdessä Emilian äidin kanssa hetken sillä puolukka monesti kuulostaa arveluttavalta, ja saattaa jakaa mielipiteitä, puoleen jos toiseen. Uskalsin kuitenkin luvata että tämän täytteen kanssa ei olisi pelkoa siitä että puolukka maistuisi läpi liian kirpeänä. Kinuskimoussen makeutta täydentää niin taitavasti nimenomaan puolukka että siitä syntyy jotain taianomaisen yleellistä.

Koristelun toivottiin olevan jotain kaunista, sellaista joka täydentäisi juhlien kahvipöytää ulkonäöllään. Kaikki kakkuun laitetut toiveet olivat näin jälkikäteen kuultuna toteutuneet. Se oli kiva kuulla. On aina ihanaa saada palautetta, on se sitten hyvää tai vähemmän hyvää. Vain sitä kautta pystyy kehittämään omaa osaamistaan ja löytämään makuyhdistelmät jotka toimii, ja joita toivotaan aina uudestaan.

Tämän kakun taustalla on myös oikutteleva liesi, tai tarkalleen sanottuna uuni. Liesi kyllä toimi loistavasti mutta uuni päätti sanoa sopimuksen irti siinä vaiheessa kun kakkupohja oli köllötellyt uunissa 15 minuuttia. Sen tietää miten pohjan kävi... Roskiin! Tuvassa oli hetken hyvinkin hektinen tunnelma tämän tiimoilta ja sanoja vaihdeltiin kiivaasti mieheni kanssa. Onneksi mies on sen verran taitava käsistään että pystyi elvyttämään uunin toimintaan. Lopputuloksena oli se että kakku paistui lopulta puolilta öin onnistuneesti ja nyt meillä seisoo tuvassa uusi liesi. Toivonkin että tämän lieden kanssa yhteinen matka jatkuu useita vuosia. Edellinen liesi palveli ansiokkaasti ahkeraa kotileipuria 10 vuotta ja se taitaa tänä päivänä olla kutakuinkin hyvä saavutus.

Ja sitten kun tämä liesi joskus sanoo sopimuksen irti niin toivon siltä vain yhtä asiaa!! Älä hajoa kesken leivontatuokion :)

Täyttynyt unelma ja usko huomiseen antavat pohjan pelottomuudelle, 

jonka varaan on helppo astua askel kerrallaan kohti uusia aikoja.

Onnea valmistuneelle!

CHILI-SUKLAAMUFFINIT

saivat inspiraationsa salaisen leivontaystäväni myötä. Ystäväni oli laittanut toukokuun pakettiini saatteen jossa vihjattiin että voisin kokeilla leipoa muffineja, tällä kertaa chilillä höystettynä (ystäväni on selkeästi vieraillut blogissani koska ohjasi minua määrätietoisesti muffini reseptiä kohti :). Muffinien resepti puolestaan löytyi paketin mukana tulleesta Herkkuleivonta lehdestä ja miten ihana tuo lehti onkaan! Täynnä toinen toistaan upeampia herkkuja joista on vaikeaa valita jotain kokeiluun.

Chili on kotikeittiöissäni täysin uusi tuttavuus, se tunnustettakoon heti ja tässä. En käytä juurikaan mausteita ruoanlaitossa joten chili kuulosti siksi "pelottavankin" tuliselta tapaukselta, jo pelkkänä ajatuksena. Varmistelinkin sitten että muffineihin ei vahingossakaan tulee liikaa chilin makua. Tällä ajatuksella vaihdoin kuorrutteen peruskermaan jonka höystin tummallasuklaalla. Itse muffini oli hyvänmakuinen eli kyllä suklaa ja chili toimivat hyvin keskenään. Ei niitä turhaan ole toisiinsa sekoitettu. Tämän kokeilun myötä saatan jopa ensi kerralla tehdä kuorrutteen ohjeen mukaisesti!

Kiitos ystäväni vihjeestä, nämä olivat kokeilemisen arvoisia. Ehdottomasti!

Chili-suklaamuffinit

(n. 9 kpl)

ainesosat

4,5 rkl pehmeää voita

2,25 rkl ruokosokeria

3 munaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2/3 tl soodaa

0,75 dl tummaa kaakaojauhetta

1/4 tl chilijauhetta

1 prk kermaviiliä

0,25 dl kermaa

kuorrute

6 dl tomusokeria

1,5 dl tummaa kaakaota

100 g voita

1,75 dl kermaa

2 tl vaniljasokeria

90 g chilisuklaata

Aseta muffinipellin koloihin paperiset vuoat tai kaksinkertaiset vuoat suoraan pellille. Jos käytät amerikanmuffinivuokia, riittää yksinkertainen vuoka. Mittaa kulhoon voi, ruokosokeri, munat, jauho, kaakaojauhe ja sooda ja vatkaa kunnolla sekaisin. Lisää kermaviili ja kerma. Sekoita tasaiseksi, älä vatkaa. Lusikoi vuokiin.

Paista uunissa 175 asteessa, n. 20 minuuttia.

Siivilöi tomusokeri ja tumma kaakaojauhe kulhoon ja lisää joukkoon vaniljasokeri. Sulata suklaa mikrossa. Vatkaa huoneenlämpöisenä voi vaaleaksi ja ilmavaksi.  Lisää tomusokeri-kaakaoseos sekä kermaa 1 dl verran. Vatkaa voimakkaasti ja lisää vähitellen loput kermat. Lisää sulatettu suklaa ja vatkaa hetken verran vielä voimakkaasti. Pursota jäähtyneiden muffinit pinnalle ja koristele.

VINKKI
* Jos haluat enemmän chilin potkua muffineihin, voit lisätä chilisuklaan määrää kuorrutteessa *

Vaniljamuffinit

kätkevät sisälleen otsikon mukaisesti vaniljaa.

Käytän todella monessa leivonnaisessa vaniljaa sillä sen maku hurmaa aina uudelleen ja uudelleen. Siihen ei yksinkertaisesti kyllästy. Lapsenikin ovat saaneet aimo annoksen vaniljaa leivonnaisieni myötä ja huomaa hyvin että heilläkin on siihen jo kerta kaikkiaan loistava makutuntuma. Vanilja hurmaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kuorrutuksen toteutin kermalla, ripauksella vaniljakreemijauhetta. Aavistus pinkkiä kermaan on saatu Wiltonin pinkillä pastavärillä. Kerman päälle rouhin muutamia valkosuklaahippusia.

Vaniljamuffinit

(n. 12 kpl)

Pohja
 150 g voita tai margariinia
1 1/4 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl vaniljajauhetta
200 g vaniljarahkaa
1/2 dl maitoa tai kermaa

Vaniljatäyte
1 ps (63g) Blå Band -vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
1 1/2 dl maitoa

Kuorrute
2-3 dl vispikermaa
1 rkl vaniljakreemijauhetta

Valmista ensin vaniljatäyte. Mittaa maito kulhoon ja sekoita vispilällä joukkoon vaniljakastikejauhe. Nosta jääkaappiin jähmettymään n. 30 minuutin ajaksi. 

Vaahdota voi/margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan vaniljarahkan ja maidon/kerman kanssa. Lusikoi muffinivuokiin nokareet taikinaa. Painele taikinaan kolot jauhotetulla sormella. Lusikoi koloihin vaniljatäytettä. Peitä taikinalla.

Paista 200 asteessa, n. 15 minuuttia. 

Kuorruta haluamallasi tavalla ja herkuttele!

KINUSKIPUOLUKKAKAKKU

ei niin kauheasti esittelyjä, tai ylistyksen sanoja, kaipaa. Se kertoo jo omalla nimellään kaiken olennaisen.

Kinuski ja puolukka yllättävät kerta toisensa jälkeen herkkusuut ja nekin herkkusuut jotka eivät niin puolukasta välitä ovat saaneet palan unelmaa maistettavaksi. Voin kertoa, se pala leivotaan aina uudestaan ja uudestaan todeksi. Marjojen liitto sidottuna vahvasti kinuskiin on puhdasta makujen sinfoniaa. Parhaimmillaan.

Tämä pieni kakkunen matkasi tupareille ja liitin siihen pienet avaimet avaimenperineen toivottamaan onnea uuteen kotiin. Kakun koristelin Brunbergin tummallasuklaalla, itsetehdyillä marengeilla (kurkkaa resepti marenkeihin tästä) sekä vaahtokarkkimassasta valmistetuilla pienillä ruusuilla ruusunlehtineen. Mukaan ripottelin myös muutaman helmiäisvalkoisen nonparellin. Nonparellit löydät Confetin verkkokaupasta taikka Confetin kivijalkamyymälöistä, klik. Myymälöiden tuotevalikoima vaihtelee myymälöittäin joten kannattaa tarkistaa löytyykö juuri sitä tuotetta hyllystä mitä tarvitset.

Suurin toive on saada tuntea turvallisuutta, 
välittämistä ja lämpöä. 
Niistä syntyy unelmien koti.

Onnea uuteen kotiin.

VALKOSUKLAA-RAPARPERIMUFFINIT

solmivat keskenään täydellisen, kirpeän ja makean, liiton todeksi.

Näissä muffineissa elementit ovat kohdillaan ja ne eivät oikeasti kaipaa rinnalleen mitään lisuketta. Itse rakastan kuorruttaa muffinit, ja näihinkin olin jo miettimässä jotain samettisen herkullista kuorrutetta, mutta tulin toisiin ajatuksiin. En halunnut sittenkään hävittää raparperin tuomaa raikkautta ja kirpeyttä sekä pehmeää valkosuklaata sen rinnalla. Tuntuu, että koko idea olisi hävinnyt jos jokin kolmas elementti olisi astunut kuvioon. Näin on hyvä.

Kauniit MeriMeri muffinivuoat antaa muffineille upean loppusilauksen. Vuoat löydät Confetin valikoimasta; -Muffinivuoka, Love in the afternoon.

Valkosuklaa-raparperimuffinit

(n.  16 kpl)

2 munaa

1,5 dl sokeria

1,25 dl piimää

0,75 dl juoksevaa rasvaa

3.25 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl soodaa

1 rkl vaniljasokeria

100 g valkosuklaata

3 dl pieniä raparperin paloja

Pilko suklaa reilun puolen sentin kokoisiksi paloiksi. Sekoita munat ja sokeri. Sekoita joukkoon sula rasva piimän kanssa. Lisää kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa taikinaa. Kääntele joukkoon raparperin palaset ja rouhittu suklaa. Jaa taikina muffinivuokiin. Itse säästin muutamia raparperinpalasia myös muffinin pinnalle. Näin ne tulivat kauniisti esille. 

Paista 180 asteessa, n. 15-20 minuuttia, kunnes muffinit ovat kypsiä.

VINKKI! Tarjoa lisäksi kerma- tai vaniljavaahtoa sekä marjoja!

Raparperikiisseli

on yksi kevään herkullisemmista kiisseleistä.

Raparperikiisseliä on meillä odotettu jo hyvä tovi. Useana päivänä tytöt ovat käyneet kurkkimassa takapihalla että joko saadaan leikattua kevään ensimmäiset herkulliset raparperit kiisseliä varten. Meidän raparperipensaat sijaitsevat sen verran varjoisessa paikassa että ihan ensimmäisten joukossa ne eivät kypsy mutta nyt se hetki koitti ja kattila laitettiin hetimmiten liedelle porisemaan.

Näin syntyy raikas raparperikiisseli!

Raparperikiisseli

(4 annosta)

6 vartta raparperia

4 dl vettä

1 dl sokeria

2,5 rkl perunajauhoja

Maukkain kiisseli syntyy tuoreista mehevistä raparperinvarsista. Poista vanhemmista varsista uloimmat karkeat rihmat. Huuhtele raparperit ja leikkaa ne 2 cm pituisiksi paloiksi. Kiehauta vesi ja sokeri, lisää raparperit joukkoon ja keitä ne pehmeiksi. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan kylmää vettä ja lisää suurus keitokseen ohuena nauhana varovasti sekoittaen. Anna kiisselin vain pulpahtaa ja kaada se kulhoon jäähtymään. Ripottele pinnalle hieman sokeria. Tarjoa kiisseli haaleana tai kylmän maidon kera.

* VINKKI *
* Erittäin hyvän kiisselin saat lisäämällä haaleaan kiisseliin 1-2 viipaloitua banaania tai 2-3 dl viipaloituja tuoreita mansikoita*

VANILJA-RAPARPERIJUUSTOKAKKU

on yksi kesän varmoista merkeistä. Kun samettinen vanilja kietoutuu raparperin raikkauteen niin silloin voi varmuudella sanoa että kevät on antanut sijaa kesälle.

Tämän kakun tarina yltää kuitenkin hieman pintaa syvemmälle sillä tein tämän kirkkokahvien jälkeiseksi herkuksi. Meillä on ollut tapana pitää jonkinnäköiset kahvitukset aina kun lapsilla on jokin tapahtuma, juhla tai kenties arkisempi tapahtuma, mutta selkeästi poikkeava tapahtuma normaalista päivärytmistä. Tähän aikaan vuodesta siunataan lapset koulutielle seurakunnan toimesta ja näin myös tyttäreni, rakas kuopus, siunattiin tulevalle koulutielleen. Silloin kun itse lähdin aikoinaan koulutielle niin tämäntapaista tilaisuutta ei ollut olemassakaan. Toisin oli jo silloin kun pikkuveljeni, nyt jo varhaiskeski-iässä oleva mies, lähti koulutielleen.

Muistan hyvin neljä vuotta sitten, tämän saman kirkon penkit ja vastaavan tilaisuuden. Silloin esikoinen siunattiin koulutielle ja voi sitä kyynelien määrää. Haikeutta ja iloa, kaikki samassa paketissa. Silloin tuo pieni kuopus, joka nyt seisoo kirkon alttarilla siunattavana, oli vasta 2 vuotias ja seisoi kirkonpenkillä sukkasillaan minun ja äitini välissä huutaen kirkkaalla lapsen äänellä Jeesus!!! Isosisko muistaa tämän hyvin ja sanoi että kuuli eteen asti pikkusiskonsa riemuisan "huudon" (alttarilla oli Jeesus ristillä). Isosiskoa nolotti.

Nyt, tänään, tuo kuopus on tuolla edessä ja kyyneleet valuu poskilleni. Miten aika rientääkään ja syli tuntuu hetken ajan tyhjältä. Jos joku laskisi kyyneleet helmiksi niin minulla olisi jo useita punottuja helminauhoja ja voisin sanoa olevani sitä myöden äärettömän rikas. Toisaalta, olenkin rikas sillä minulla on jotain suurempaa kuin maallinen omaisuus. Minulla on kaksi elämäni suurinta rakkautta ja muutamia läheisiä, myös rakkaita, ympärilläni. Se on todellista rikkautta, kaikki muu saa mennä.

Nämä tilaisuudet ovat itsessään niin äärimmäisen koskettavia että siinä herkistyy joka tavalla. Sellainen minä olen. Äiti, joka itkee ilosta ja surusta. Siellä koulun juhlissa ja muuallakin.

Tyttäreni, kuopus. Äsken vielä pieni tyttö, nyt jo valmiina koulutielle. Yksi suuri askel lähempänä kuin eilen. Yksi vaihe on pian lopullisesti ohi ja uusi, vielä jännittävämpi ja suurempi seikkailu on vasta alkamassa.

Esikoululaisten kouluun siunaaminen

- ote ohjelmasta

PALKINTO, Lf (2. sija)

on tiivistettynä makeaa ja makeaa. Sokeria ja sokeria. Mikä ihana, makea paketti, ja juuri täydellinen paketti minulle!

Postilaatikkoon on tällä viikolla sujahtanut toinen toistaan ihanampia paketteja. Tämä paketti tosin tuli tietona, paperiversiona, siitä että postista olisi haettavissa huhtikuun leivontakilpailun palkinto. Miten jännittävää ja niin kutkuttavan kivaa! Leivontahaasteen aiheena oli huhtikuussa vappuherkut, modernisti toteutettuna. Minun modernisoitu leivonnainen käsitti sen että halusin taivuttaa munkit muffinimuotoon. Muffinit ovat yksi rakkaimmista leivonnaisistani joten oli oikeastaan helppo päätyä tähän ratkaisuun. En väitä, ettäkö munkkimuffinit korvaisivat mitenkään aidot, öljyssä paistetut munkit, mutta ovat kyllä oiva vastine aidoille munkeille. Ja mikä parasta, lapsiystävällisiä tekovaiheineen päivineen. Bonuksena tietenkin tämän kaiken päälle, maku. Herkullinen.

Paketista paljastui Dan Sukkerin saatekirje jossa onniteltiin voitostani (2. sija) mahtavan tuotepaketin myötä. Olen äärimmäisen tyytyväinen pakettiini, enkä olisi voinut keksiä ihanampaa pakettia sisältöineen. Tämä oli paljon enemmän kuin mitä uskalsin toivoa, saatikka odottaa, palkinnoltani. Kiitos Dan Sukker ja ennen kaikkea kiitos ihanat lf:n leipurit kun äänestitte minimunkkimuffinit palkintosijalle nro 2!

Tuotepaketti sisälsi seuraavat tuotteet;

- tummaa muscovado ruokosokeria (minulle uusi tuttavuus)

- vaniljasokeria (tätä menee ja paljon)

- hyytelösokeria (käyttöön)

- hillo-marmeladisokeria (hilloja tekemään siis)

- glukoosisiirappia (ei voi olla totta! Sain tämän tuotteen uutuutena
myös sly35 kierroksen ystävältäni)

- siro, erikoishieno sokeri (marengit kiittää)

Minimunkkimuffinit

Suloiset muffivuoat löydät Ullanunelmasta,klik.

Minimunkkimuffini resepti täältä.

SUKLAAMINIMUFFINIT

leivoin lapsosien iloksi, ja toki omaksi iloksi, sillä meillä ollaan jo melkein täysissä voimissa! Rankat kaksi viikkoa ovat takana mutta onneksi elämä voittaa. Nautimme nyt täysillä tästä hetkestä ja siitä että voimme vihdoin juosta ulos kesään!

Koska kaikella on tapana nitoutua, niin hyvillä kuin huonoillakin asioilla (tiedäthän, ei kaksi ilman kolmatta tyyliin), yhteen niin postilaatikkoon kolahti tänään ihana pieni paketti ja paketin sisällä oli tilaamani ruusu minimuffinivuoat. Voiko oikeasti olla mitään söpömpää! Voin myös myöntyä että olin fb mainonnan "uhri" enkä voinut vastustaa näitä vuokia mainonnan myötä. Mutta oikeasti, kukapa voisi vastustaa? Ruusuvuoissa on kaipaamaani herkkyyttä, se henkii sellaista menneen ajan maalaisromantiikkaa. Sellaista Suomifilmi tyyliä. Tauno Palo, miten tulikin mieleeni? Rakastan Tauno Palon tähdittämiä elokuvia. Etenkin Niskavuoren tarinat ovat kietoutuneet jollain omituisella tavalla mieleeni. Niitä katson aina uudestaan ja uudestaan. Olen ehkä sellainen vanha sielu joten astuminen Niskavuoreen tuntuu aina "omalta". Kuppi kahvia, herkullisia leivonnaisia sekä nenäliina paketti. Siitä on tehty tämän tuvan emännän elokuvailta. Tiedän kyllä että tupa tyhjenee kun laitan Niskavuoren pauhaamaan. Kummallisesti mies ja lapset katoaa. Aika nopeastikin itseasiassa ;)

Vuokien mukana tuli tilaamani kaksiosainen silikonimuotti joka ei vielä ole hakenut paikkaansa oikeastaan minkään leivonnaisen osalta mutta tulee käyttöön, jossain vaiheessa. Muotit ovat yksi heikkouteni ja niitä olen ostellut aina silloin tällöin kun tulee tarve, tai kun ajattelen että niille tulee tarvetta. Paketin mukana tuli myös ihana yllätys Vispilänkaupan Eijalta. Tuhannesti kiitoksia yllätyksestä ja voin sanoa että yllätit minut täydellisesti. Ihanaa että on sinunkaltaisia ihmisiä jotka yrittävät suurella sydämellä ja palvelee asiakasta niin asiakaslähtöisesti kun se vain voi olla mahdollista. Monella suuremmalla, ja pienemmälläkin, yrityksellä olisi valtavasti opittavaa Vispilänkaupan asiakaspalvelun osalta.

Ihanaa kesää Sinulle Eija ja palaan varmasti taas ostoksille! Joko mainonnan "uhrina" taikka sitten ihan selailemalla taas verkkokauppasi sivuja :)

Laitan vielä minimuffinien ohjeen tähän. Jos vaikka herkkuhammasta kolottaa niin tässä on takuuvarma resepti makean nälkään.

Suklaamuffinit 

(n. 12 kpl, minimuffineita n. 30 kpl)

ainesosat

3/4 dl tummaa kaakaojauhetta

1/2 dl kiehuvaa vettä

175 g huoneenlämpöistä voita

1 1/4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl soodaa

1 dl maitoa

Siivilöi kaakaojauhe astiaan. Mittaa vehnäjauhot, sooda ja vaniljasokeri toiseen astiaan. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi ja lisää kananmunat yksitellen kokoajan vatkaten.

Lisää maito kaakaojauheseokseen. Sekoita voi-sokerivaahtoon vuorotellen kaakao-maitoseosta ja jauhoja, mutta älä enää vatkaa kovasti. Laita taikina muffinivuokiin, täytä n. 2/3 osaa vuoista.

Paista 175 asteessa, n. 18 minuuttia.

HUOM! Jos teet minimuffineita niin vähennä paistoaikaa!

Marengit

ovat löytäneet tiensä kotileipureiden keittiöihin. Ja mikä ettei? Marengit ovat herkullisia, pieniä suupaloja jotka taatusti vievät makean nälän. Ainakin hetkeksi.
 
Meidän perheen suurin herkuttelija taitaa olla nuorin tyttäreni joka suorastaan kiitää tupaan kun kuulee vatkaimien pärähtävän käyntiin. Ensimmäiseksi kysytään suureen ääneen että onko se suklaataikinaa, nam nam! Jos ei ole niin seuraavana kysytään että teetkö marenkeja? Jos vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on kyllä niin siitä alkaa tunnin mittainen "piina". Joko ne ovat valmiita, kuinka kauan vielä, kuinka monta saan syödä, joko ne ovat valmiita.....  ja tätä jatkuu aina siihen saakka kunnes nuo pienet herkut ovat valmiina syötäväksi. Tosin, ensimmäiset marengit päätyvät pikku neidin suuhun jo siinä vaiheessa kun uunin luukku avataan marenkien "jäähdytykseen". Ja ovathan ne hyviä, ei käy kieltäminen. Tunnustan kyllä, minäkin olen ensimmäisten joukossa napsimassa marenkeja suuhuni ;)

Satumaiset marengit taipuu myös moneksi, niillä koristelet kakut ja muut leivonnaiset. Käytä mielikuvitusta ja taio marengit mitä upeimpiin muotoihin, vaikka tikkukaramelleiksi! Vain taivas on rajana, niin makujen kuin ulkomuodon suhteen.

Marengit
(n. 30 kpl)

3 kananmunan valkuaista

2,5 dl sokeria

1 tl omenaviinietikkaa

1 tl vaniljasokeria

pastaväriä tai jauheväriä

Kuumenna uuni 100 asteeseen. Aseta leivinpaperit kahdelle uunipellille. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sokeri vaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Lisää omenaviinietikka ja vatkaa vielä hetki, kunnes marenki on paksua ja kiiltävää. Kääntele joukkoon vaniljasokeri ja pastaväri, tai vaihtoehtoisesti jauheväri. Itse käytän Wiltonin pastavärejä. Siirrä marenki pursotinpussiin jossa on valitsemasi tylla.

Pursota leivinpaperin päälle. Paista marenkeja kiertoilmalla kahdessa tasossa noin tunnin ajan. Avaa uunin luukku raolleen ja anna marenkien jäähtyä uunissa.

VINKKI!

- Voit paistaa marengit myös ilman kiertoilmaa pelti kerrallaan uunin keskitasolla!

- Marenkeja voit myös tuunata, esim. lisäämällä reseptiin tuoreita laventelin kukkia. Tällöin muunna yllä olevaa reseptiä niin että jätät omenaviinietikan kokonaan pois. Omenaviinietikan tilalle voit laittaa 1/2 tl tuoreita laventelin kukkia! Hurmaavaa, eikö totta?

Toukokuun SLY paketti

Sattui piippaamaan tekstaria tulostaan juuri loistavalla ajoituksella, heti toukokuun ensimmäisellä kesää enteilevällä viikolla.  Olimme nimittäin vain muutamien kilometrien päässä meitä lähinnä sijaitsevaa ABC asemaa sillä iltapäivä oli kulunut kauppakeskuksessa vaateshoppaillun merkeissä. Kotoa meiltä kylläkin kertyy kymmeniä kilometrejä ABC:lle mutta koska työt vievät arkisin kyseisen aseman ohi niin sillä ei ole lainkaan väliä että sijaitseeko asema lähellä tai kaukana. Sitten on vielä näitä sattumanvaraisia shoppailureissuja maalta kaupunkiin joten aina löytyy paketille noutaja :)

Oli ihanaa huomata että ensimmäistä kertaa lapsetkin odottivat pakettia ja sen sisällä olevaa, hetken vielä tuntematonta, yllätystä. Niin me sitten lapsien kanssa noudimme paketin ja siinä se nyt oli. Tuvan pirttipöydällä. Uusi kierros, uusi salainen leivontaystävä ja uusia visioita leivonnan kiehtovaan maailmaan. Maailmaan, jossa voi taikoa maut todeksi heittämällä ilmaan ripauksen taikajauhoja.

Kannen alta paljastui saatekirjeen myötä makeaa ainesosaa eri muodoissa ja kyllä vain.....  muffinivuokia! Muffinivuoat, ne ihanat auringonkukkamaiset! Iso ja lämmin kiitos ystäväiseni, mitä parhain yllätys. Tulen säästämään vuokia näillä näkymin syksyyn sillä haluan tehdä niihin jotain täysin syksyyn sopivaa makeaa. Jos vain maltan odottaa syksyyn saakka sillä muffinivuoilla on tapana joutua uuniin hyvinkin pian tupaan ilmestymisensä jälkeen...

Jokaiselle "makealle"  leipurille tämä paketti olisi enemmän kuin tervetullut joten kaikki kuvan mukaiset ainekset ovat must! Voin muuten kertoa että liivatelehdet meni jo äitienpäivä leivontaan! Glukoosisiirappi oli ihana yllätys sillä se on ollut ostoslistallani. Ostoslistalla, johon olen kirjoittanut aineksia joihin aion tutustua kunhan törmään kyseiseen tuotteeseen.  Täällä maaseudulla pienet lähikaupat eivät ole ottaneet sitä valikoimiin joten siksi tuo glukoosisiirappi on seissyt listani rivillä useamman kuukauden. Vähän samoin kävi kondensoidun, karamellisoitu, maidon kanssa jonka sain viime kierroksen ystävältäni. Sekin odotti listalla pitkään. Ihania nämä sly:t! Toki voisin marssia isoihin kaupunkilaismarketteihin, ja löytää em tuotteet, mutta en koe mielekkääksi kävellä kilometritolkulla markettien käytävillä. Olen niin tottunut näihin pieniin ja tutuiksi tulleisiin lähikauppoihin jossa jonot eivät päätä huimaa ja kaikki perusainekset ovat käden ulottuvilla sekä löytyvät omilta tutuilta hyllypaikoiltaan vaikka silmät kiinni haettuna.

Mukana paketissa oli myös herkkuleivonta lehti sekä chiliä, eri muodoissa. Olen lukenut lehteä kuluneen viikon aikana useasti ja osa sivuista on jo sievästi hiirenkorvalla. Merkkinä siitä että tätä kokeillaan. "Chilit" ovat täysin uusi juttu meidän tuvassa ja niitä toki pitänee kokeilla. Odotankin siis sopivaa testiyleisöä kyläilemään sillä chili jakaa mielipiteitä vahvasti suuntaan jos toiseen. Pakettien ainekset olivat valikoituneet leivontalehden mukaisesti. Saatekirjeessään ystäväni vinkkasi minulle muutamia reseptejä joita voisin kokeilla. Niistä mainittakoon chili-suklaa-kuppikakut ja herkkukeksit.

Kiitos ystäväni ihanasta ja selvästi ajatuksella kootusta paketista. Lehden ympärille rakennettu kokonaisuus oli mielestäni huippu hyvä! Enpä olisi itse hoksannut koota pakettia tähän tyyliin.

Ja muuten, ne hopeatoffeet syötiin jo ;)

Tässä vielä koko ihanuus;

Tomusokeri

Vaniljasokeri

Glukoosisiirappi

Liivatelehti

Hopeatoffee

Chilisuklaa

Chilimauste

Muffinivuoat

Herkkuleivonta -lehti

Postaukseni on kestänyt tovin johtuen nuorimman tyttäreni sairastumisesta ja tätä kautta reseptien toteuttaminen tulee jäämään toukokuun aikana, näillä näkymin, lähestulkoon kokonaan.

Blogi jatkaa hiljaiseloa tämän myötä ja palailee ajallaan kunhan arki löytää tiensä takaisin kotiimme. Juuri nyt se on kadoksissa ja moni asia on toisin. Kun tupa on hiljaa ja antaa ajan parantaa. Kun ulkona luonto on herännyt eloon ja pihakeinu odottaa malttamattomana keinujaa.

Kinuski-vadelmajuustokakku

lähti viettämään aurinkoista Äitienpäivää äitini tykö kaupunkiin ja oli kuulemani mukaan syöty äkkiä pois :)

Kakun runko valikoitui äitini valitseman makuamaailman mukaisesti. Pitänee sanoa että tämä kakku onkin yksi loistavimmista makujen ilotulituksista. Vadelma ja kinuski ovat täysin lyömätön yhdistelmä, se hakee edelleen vertaistaan. Tämä kakku on uponnut jopa niille herkuttelijoille jotka eivät päästä juustokakkua lusikkaa lähemmäs itseään. Tämä kakku yksinkertaisesti sulaa suuhun.

Tällä kertaa kakun koristeena oli erinäisiä elementtejä kuten keksejä, suklaata, marenkeja sekä erilaisia rakeita. Rakastan tehdä käsilläni ennenkaikkea koristeita sokerimassasta mutta niiden maku ei kuitenkaan ole lähes tulkoonkaan niin herkullinen kuin mitä ulkonäkö useasti antaa ymmärtää. Halusin tähän kakkuun enemmän makua ja sopivasti silmänruokaakin. Silloin kun halutaan makua, niin kakku tuunataan kaikella herkullisella,  sellaisilla ainesosilla jotka jo itsessään ovat syötävän herkullisia. Jotka eivät tarvitse ympärilleen mitään muuta. Tämän kakun runkoon sopi täydellisesti keksimurut joita löytyy myös kakun pohjarakenteesta. Suklaarouheet ja palat antoi täyteläisyyttä kinuskisen marjaisaan täytteeseen. Itsetehdyt marengit puolestaan sulavat suuhun. Rapea kuori ja aavistuksen pehmeä sisus tuovat täydellisen suutuntuman jo täydelliseen pohjaan. Lopuksi ripottelin pinnalle erivärisiä nonparelleja sekä pehmeitä sokerihelmiä. Pisteenä i:n päälle asettelin joukkoon muutaman toffeehelmen. Nämä elementit sitoi yhteen pursotettu tummasuklaa.

KINUSKIPUOLUKKAKAKKU

on yksi takuuvarmoista valinnoista. Etenkin jos haluaa että kakku häviää alta aikayksikön. Toki se vaatii pöydän ääreen herkkusuita joihin uppoaa kinuski sillä sen maku tulee läpi kakun joka sopukasta. Se on se juttu.

Kakku oli alunperin tehty anopilleni äitienpäivälahjaksi mutta koska tilanteet elää ja aina voi tulla jotain yllättävää, mikä laittaa kaiken jo sovitun uusiksi niin kakku kulkeutui uusille naapureillemme. Kakun reissu naapuriin oli oma pieni menestyksensä ja talon rouva toi muutaman päivän päästä todella kauniin ruukkuhortensian kiitokseksi herkullisesta kakusta. Pieni kakkunen poiki mukanaan myös toiveen toisesta kakkusesta. Sitä kakkua ollaan vielä suunnittelemassa ja sekin löytää tiensä postauksen muodossa kakkutuvan sivuille jossain vaiheessa.

SUKLAAKAKKU

oli nimensä mukaisesti suklaata!

Suklaakakun leivoin perunajauhopohjaiseksi koska näin varmistetaan gluteenittomuus. Toki on olemassa gluteenittomia jauhoseoksia mutta herkimmät keliaakikot eivät voi edes em. jauhoja käyttää. Se on hyvä muistaa kun leivotaan gluteenittomasti. Tämä suklaakakkupohja on äärimmäisen herkullinen koska se ei ole lainkaan "raskas". Maku on lähinnä kevyt, sellainen suussa sulavan pehmeä. Itse en henkilökohtaisesti pidä suklaakakkupohjista koska niistä tulee helpolla liian raskaita ja täyttäviä mutta tämä pohja on sellainen jota syön useamman palan tuntematta se suurempaa "ähkyä".

Kakussa käytetty suklaa on Brunbergin tummaasuklaata joka on gluteeniton ja laktoositon. Täyte on takuuvarma valinta eli vadelmainen marjatäyte.

HELLO KITTY

kakku on täyttä pinkkiä ja kimalletta! Täydellisen pinkki kakku, täydelliselle prinsessalle!

Toiveet kakusta olivat selkeät eli pinkkiä ja kimalletta ja paljon kaikkea ihanaa :)  Yksi toive oli Hello Kitty jonka ympärille tämä koko mahtava vaaleanpunainen valtakunta rakentui ruusuineen päivineen. Toiveena oli saada kakkuun mukaan myös lahjan saajan (kakku tuli lahjaksi, sitä ei kakun tilaaja tässä vaiheessa vielä tiennyt) söpö Ranskanbulldoggi Nella. Tiedän että synttärisankari oli ihaillut tyttöjeni petsejä, eritoten Ranskanbulldoggi versiota, joten päätimme ostaa lahjaksi sankarille oman pienen petsin. Tuo lahjapetsi sopi niin hyvin tekemäni sokerimassa Hello Kittyn kaveriksi että sen paikka löytyikin kakusta eikä suinkaan lahjapaperin kätköistä.

Täytteeksi toivottiin aina yhtä herkullista marjojen ja suklaan täyttämää liittoa. Tällä kertaa marjaisan osuuden tähtenä oli vadelma ja suklaata edusti samettisen pehmeä valkosuklaa.

Koristeet;

- Renshaw, fuksian pinkki sokerimassa

- Renshaw, pinkki sokerimassa

- Renshaw, vaaleanpunainen sokerimassa

- Renshaw, musta sokerimassa

- Renshaw, keltainen sokerimassa

- Kaulintamassa, vaahtokarkin makuinen

- Wiltonin pinkki pastaväri

- Elintarviketussi, Jet Black

- Elintarviketussi, Dusky Pink 

- Efektisävy, metallinhohto Morrocan Velvet

- Efektisävy, helmiäinen Pearl White

- Städter, kimallepulveri vaaleanpunainen

- Sallisen pehmeät hopeahelmet

- Dr Oetker, Cupcake minipearls

- Dr Oetker, Silver koristerakeet
- Syötävä timantti, pinkki

- Confetin elintarvikeliima

- Koristejauhe, Twinkle White

- Koristejauhe, Brilliant Pink

- Wiltonin metallinen muottisetti, tähti

- Ruusun terälehtimuotit, 4 kpl

- Hortensia koristemuotit

- Kaksiosainen silikonimuotti, Petunia
- Confetin kukkamuotit, 4 kpl

- Timanttinauha, pinkki

KOIVU

aiheinen kakku on hyvinkin ajankohtainen näin toukokuun alkumetreillä. Kevät kun on ollut täällä jo hyvän tovin ja kesä on antanut viime päivinä esimakua tulevasta kolmesta-neljästä kuukaudesta. Koivujen silmut ovat vain sekunnin päässä kaikesta lehtiloistostaan ja tarjoavatkin tästä esimakua pienillä hiirenkorvillaan jotka jo vapisevat innosta avautua täyteen lehtiloistoonsa.

Tämä kakku oli siinä mielessä helppo toteuttaa että kakun tilaaja on hyvin perillä siitä mitä kakultaan haluaa. On äärettömän helppoa ja mielekästä saattaa sellainen projekti alusta loppuun jossa ollaan kokoajan samalla "sivulla" tilaajan kanssa. Tästä oli hyvä esimerkki ensimmäinen "yhteistyömme", pioni kakku. Pioni kakku on ollut aika-ajoin myös yksi luetuimmista postauksistani. Eikä syyttä, sillä kakku on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis ja äärettömän ajaton. 

Koivukakun koristelu jäi osittain omiin luoviin käsiini mutta toki tästäkin keskusteltiin hyvässä hengessä. Kukkia sai laittaa muttei ylettömiä määriä. Kukat tuli kuitenkin valikoida vuodenajan mukaan joten jotain keväistä oli toiveena. Valikoisin kukiksi siten omenankukkia, muutamissa eri kokomaailmoissa. Mukaan asettui myös muutamia, hennon liloja, ruusuja jotka mielestäni toivat ripauksen kaivattua väriä kakkuun. Ja koska ei kaksi ilman kolmatta niin mukaan laitoin muutaman hortensian jotka saivat pintaansa helmiäisenkimallusta aavistuksella kultaa.

Kakun kätköihin toivottiin herkullista, suussa sulavaa suklaata. Toiseen väliin laitettiin näin valkosuklaata ja toiseen vastaavasti maitosuklaata. Suklainen, täydellisen makea makunautinto.

Koristeet;

- Renshaw, laventelin violetti sokerimassa

- Renshaw, tummanvihreä (emerald green) sokerimassa

- Renshaw, keltainen sokerimassa

- Renshaw, kukka- ja muotoilumassa, valkoinen

- Kaulintamassa, vaahtokarkin makuinen 

- Wiltonin norsunluu/ihon sävyinen pastaväri

- Wiltonin ruskea pastaväri

- Wiltonin musta pastaväri

- Efektisävy, Lunar Lilac

- Efektisävy, tomuväri Chocolate

- Efektisävy, tomuväri Ivy Green
- Efektisävy, metallinhohto Golden Sands

- Städter, kimallepulveri vaaleanpunainen

- Städter, kimallepulveri vihreä
- Dr Oetker, Cupcake minipearls

- Metallinhohtoinen maali, keltainen

- Confetin elintarvikeliima

- Confetin ruusunlehtimuotit, 3 kpl

- Confetin omenankukka- ja ruusumuotit, 4 kpl

- Ruusun terälehtimuotit, 4 kpl
- Hortensia koristemuotit

- Wiltonin metallinen muottisetti, sydän