Minä olen sen aikakauden lapsia jolloin kakku oli kermakakku. Siihen aikaan kakkuun laitettiin kuluvan kauden marjoja ja talvisin kakku pukeutui hedelmiin. Ja sanomatta lienee selvää että reunat saivat ympärilleen herkullisen kermahunnun.
Olen aina alleviivannut kermakakun nimeen vaikka tänä päivänä tarjolla onkin vaikka mitä ihanaa. On voikreemattua ja sokerimassapinnoitettua kakkua, höystettynä aromeilla ja makutomusokereilla. Ihanaa, että on vaihtoehtoja. Ehdottamasti. Mutta minä taivun aina kermakakkuun kun puhutaan hyvästä kakusta. Kakusta, jonka kaikki syövät lautaseltaan kokonaan. Kermakakusta ei jää koskaan syömättä mitään, toisin kuin massapintaisista tai kreematuista kakuista. Ehkä se kertoo jotain, siksi kermakakku.
Klassikot eivät katoa koskaan ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti