Mustikkapiirakka

on takuuvarma kahvipöydän suosikki. Uppoaa varmasti niin mummosta vaariin kuin perheen pienempiinkin.

Olen sitä mieltä että arkena leipomisen pitää olla nopeaa ja ainekset mahdollisimman yksinkertaisia ja tämä piirakka täyttää kaikki em kriteerit, unohtamatta tietenkään makua joka on sanomattakin selvää eli sanoisinko peräti mielettömän herkullinen. 

Perusleivonnassa on hyvä pitää mielessä se että kyllä se maku syntyy voita ja täysmaitoa/kermaa säästämättä. Meillä ei lasketa kaloreita kun leivotaan. Leivonnaisen tulee maistua herkulliselta, sillä sehän on se juttu. Tämä pohja on hurjan ihana, sekä todella mehevä, ja se on helppo tehdä myös uunipellin mittoihin -> mustikkapiirakka uunipeltiin. Piirakan pohjasta tulee luonnollisesti sitä paksumpi mitä pienempi uunipelti. Itselläni on käytössä 60cm liesi mutta kyllä uunipeltiversiosta tulee näissäkin mitoissa ihan loistava. Pohja on myös siitä äärettömän ihana että siihen sopii käytännössä katsoen kaikki marjat sekä ehdottomasti omena. Voisinpa melkein vannoa että tässä on yksi parhaimmista piirakoista ikinä.  

Olen leiponut tämän useasti ja ohje löytyykin aikaisemmista postauksistani mutta liitän se vielä tähän mukaan niin säästyt etsimiseltä. 

Mustikkapiirakka

(vuoan halkaisija n. 24cm)

pohja

2 kananmunaa

1,75 dl sokeria

1 dl kermaa

1 dl täysmaitoa 

100 g sulatettua voita

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

päälle

 n. 3-4 dl mustikoita 

-tai vaihtoehtoisesti vadelmia, herukoita tms.

Ohje

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kerma, maito ja sulatettu voi keskenään. Sekoita toisessa kulhossa keskenään leivinjauhe ja vehnäjauhot. Lisää kuivat aineet ja nesteet vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Sekoita ainekset, nuolijaa apuna käyttäen, varovaisesti sekaisin. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Levitä taikina tasaiseksi ja lisää lopuksi mustikat taikinan pinnalle. Halutessasi voit ripotella sokeria mustikoiden päälle.

Paista mustikkapiirakka uunissa 200 asteessa, n. 25 minuuttia.

Anna jäähtyä.


VINKKI!
* Halutessasi voit ripotella jäähtyneen piirakan päälle hienoisen lumihunnun Confetin lumijauheella. *
* Mikäli haluat tehdä piirakasta laktoosittoman version niin vaihda maitotuotteet laktoosittomiin *

Mokkapalat

taipuu moneen makuun mutta myös pienempään muotoon.

Kun vihdoin sovelsin mokkapalat täydelliseen makuelämykseen (linkki pellilliseen -> mokkapalat) niin rupesin miettimään että miksi ihmeessä mokkapaloja pitää aina leipoa se kokonainen pellillinen vaikka usein pärjäisi vain muutamalla suupalalla?

Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja kutistin mokkapalat pienempään kokoon. Se käy helposti vähentämällä aineosien määrää joten ei se loppujen lopuksi sen kummempaa ole. Tällöin tulee tietenkin ottaa huomioon uunipellin koko, joka on varmasti aivan liian iso tämän kokoiselle taikinalle. Ratkaisu siihen on esim. reunavuoka joita löytyy erimallisina, ja säädöillä että ilman. Minä leivoin omani neliönmalliseen reunavuokaan ja mitoitin vuon niin että se oli minimisäädöillä eli 25cm x 22cm. Reunavuoka toimii niin että uunipellille asetetaan leivinpaperi jonka päälle laitetaan reunavuoka. Moni miettii sitä että miten ihmeessä se taikina pysyy siellä reunavuoan sisällä, eikä valu ulos. No, ei se valu. Sen verran voisin antaa myöden että kerran on vuoan alta valunut n. teelusikallinen taikinaa mutta ei sen enempää ja se ei todellakaan haittaa lainkaan. Reunavuoka on oikeasti todella hyvä vuoka leivonnassa, etenkin nämä säädettävät versiot. Ne taipuu moneen kokoon ja näin esimerkiksi kerroskakkujen tekeminen on lasten leikkiä. Suosittelen lämpimästi.

Mutta vielä muutama sana mokkapaloista. Taas kerran tuli leivottua jotain liian hyvää ja onneksi vähemmän tällä kertaa. Mokkapalojen taika ei häviä koskaan ja aina se mokoma loppuu liian aikaisin mutta niinhän sananlaskukin sanoo, kaikki hyvä loppuu aikanaan (onneksi näitä voi leipoa lisää joten ei tuo sananlasku aina pidä paikkansa ;) !

Mokkapalat

(reunavuoka n. 25cm x 22cm)

Ainesosat

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

1 dl maitoa

100 g voita

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus

n. 200 g tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

4 rkl kahvia

n. 75 g laktoositonta voita

Koristelu

nonparelleja/koristerakeita

Ohje

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Tähän menee aikaan useita minuutteja.  Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kera. Lisää lopuksi sulatettu voi. Sekoita taikina varoen tasaiseksi. Aseta leivinpaperoidun uunipellin päälle reunavuoka ja kaada taikina reunavuoan sisään. 

Paista  200 asteessa uunin keskitasolla, noin 12-15 minuuttia. Kokeile cocktail tikulla piirakan kypsyyttä. Piirakka on kypsä kun tikkuun tarttuu enää muutama mehevä murunen. 

Anna pohjan jäähtyä ja irrota reunavuoka varoen pelliltä.

Valmista kuorrute sillä aikaa kun piirakkapohja jäähtyy. 

Sulata voi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kaada hieman jäähtynyt voisula kuivien aineksien sekaan ja sekoita. Lisää lämmin kahvi samalla sekoittaen kuorruteseosta. Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan pinnalle. Ripottele nonparellit kuorrutteen päälle. 

Anna kuorrutteen jähmettyä ja leikkaa terävällä veitsellä annospaloiksi. 

* Vinkki *

Kun mokkapalat on leivottu valmiiksi niin ehdotan seuraavaa. 

Ota kuppi höyryävän lämmintä kahvia, uunituore mokkapalaleivonnainen (tai kaksikin palaa) sekä lempikirja. Mitä muuta sitä voisi enää talvisena aamuna toivoa?! 

Eipä muuta, elämä on hyvä, ja makea, näin. 

Mokkapalat

ovat retroleivonnaisten must!

Taas muistin miksi mokkapaloja pitää leipoa aina uudelleen. Siksi, koska mokkapalat ovat yksi makumuisto, ja helmi, lapsuudestani. Se muisto, joka leivotaan aina uudelleen todeksi ja minkä mukana on pala katoamatonta kauneutta. Valoa ja varjoja, niitä kaikkea sopivassa mittasuhteessa. Ja se maku, kyllä se on aina yhtä houkuttelevan herkullinen. Sanomattakaan tuoksua, joka tuvassa leijuu kun mokkapalat ottavat ansaitun tilansa kahvipöydän keskeltä.

Mokkapaloja tehdessä on se oma taikansa, ehdottomasti. Taika on siitäkin ihmeellinen sana että yhtäkkiä mehevän paksut piirakkapohjani muuttuivat littanoiksi?! Miettisin sitä kuumeisesti muutamaan otteeseen että miten ohje, joka on toiminut vuodesta toiseen, onkin yhtäkkiä menettänyt otteensa. Tapoihin niin tottuneena hoksasin loppupeleissä että eihän se ihme ole, että taikinapohja on littana, sillä lieteen on tullut lisää mittaa.

Minulla on ollut käytössä vuodesta toiseen 50cm liesi ja tämä nykyinen liesi onkin sitten, kuin nurkan takaa yllättämällä, kasvanut 60cm:n! No, niinhän se peltikin tietenkin venyy uunin mukana, noin nopeasti huonoa matikka päätäni käyttäen, joten mokkapalojen taikinaan piti saada uudet mittasuhteet. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä taistoon mehevien mokkapalojen puolesta. Näissä tuumin tartuin ainesosiin ja ryhdyin muuntelemaan vanhan reseptini mittoja mutu tuntumalla. Ja se lopputulos, täydellisen pehmeät mokkapalat. Unohtamatta ollenkaan paksua kahvikuorrutetta. Nyt on hyvää!! Voisin melkeinpä sanoa että tämä resepti on paras millä olen ikinä leiponut mokkapaloja. Nam!

Mokkapalat

(pellillinen)

taikina

5 munaa

4 dl sokeria

7 dl vehnäjauhoja

5 rkl kaakaojauhetta

3 tl vaniljasokeria

3 tl leivinjauhetta

300 g laktoositonta voita

3 dl laktoositonta täysmaitoa

Kuorrutus

n. 400 g tomusokeria

4 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

8 rkl kahvia

100-120 g laktoositonta voita 

Koristelu

nonparelleja/koristerakeita

Ohje

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Tähän menee aikaan useita minuutteja.  Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kera. Lisää lopuksi sulatettu voi. Sekoita taikina varoen tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. 

Paista  200 asteessa uunin keskitasolla, noin 15 minuuttia. Kokeile cocktail tikulla piirakan kypsyyttä. Piirakka on kypsä kun tikkuun tarttuu enää muutama mehevä murunen. 

Valmista kuorrute sillä aikaa kun piirakkapohja jäähtyy.  Sulata voi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kaada hieman jäähtynyt voisula kuivien aineksien sekaan ja sekoita. Lisää lämmin kahvi samalla sekoittaen kuorruteseosta. Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan pinnalle. Ripottele nonparellit kuorrutteen päälle. 

Anna kuorrutteen jähmettyä ja leikkaa terävällä veitsellä annospaloiksi. 

VINKKEJÄ

*käytä huoneenlämpöisiä raaka-aineita*

*käytä mahdollisuuksien mukaan aitoa voita sekä täysmaitoa*

*voit korvata maidon kermalla*

*käytä lähituottajan kananmunia sillä mitä vapaampi kana sen paremmat munat*

ja muutama sana mokkapaloista 

Reseptiä kehitellessä, eli samalla kun punnitsin/mittasin ja miettisin kuinka paljon mitäkin ainesosaa laitan taikinaan, unohdin kokonaan ottaa kuvia tekovaiheesta.

Vaihekuvat jäivät siis ottamatta luomisen innosta johtuen, joten otin muutamia kuvia piirakasta uunituoreena ja huomaa kuinka sileä, sekä kauniin ruskea, pinta leivonnaisessa on.

Taas pitänee muistuttaa että paistoaika vaihtelee uunin mukaisesti joten piirakkaa on hyvä seurata silloin tällöin, unohtamatta että jo pelkästään piirakan tuoksu kertoo milloin lähestytään sitä pistettä että piirakka on valmis. Tämä pätee myös muihin leivonnaisiin. Tuoksu kertoo paljon.

Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan pinnalle.

Olen lukenut että joissakin ohjeissa kuorrute tulee levittää lämpimän piirakan pinnalle, mutta näillä ainesosilla, ja näillä mittasuhteilla, suosittelen laittamaan kuorrutteen nimenomaan jäähtyneen piirakan pinnalle. Ripottele nonparellit heti kuorrutteen pintaan jotta nonparellit tarttuvat kuorrutteeseen. Jo asettuneeseen kuorrutteeseen nonparellit eivät tartu vaan ropisevat iloisesti pois kuorrutteen pinnalta.

Mokkapalat ovat uunituoreena järjettömän herkullisia mutta odotapa seuraavaan päivään! Yllätyt takuulla, sillä nämä mokkapalat tarjoavat aivan mielettömän H-E-R-K-U-L-L-I-S-E-N makuelämyksen hieman levättyään. Maku sen kuin paranee!

Ja muistathan että voit myös pakastaa mokkapalat (jos pakastettava suinkin jää). 

Herkullinen mustikkapiirakka

valmistuu nopeasti ja maistuu kaikille mustikkasuille.

Tämä piirakka ei jätä ketään kylmäksi ja taipuu helposti myös uunipellin mittoihin vain tuplaamalla ainesosat.

Rakastan mustikoita yli kaiken ja tämä suunnaton rakkaus mustikoihin on periytynyt myös vanhimmalle tyttärelleni joka söisi mustikkapiirakkaa vaikka joka päivä, jos se vain olisi mahdollista. Mustikka on siis se marja jota meiltä löytyy aina pakkasesta ja siitä voi valmistaa kaikkea muutakin ihanaa, kuin piirakkaa, ympäri vuoden. Meillä valmistuu siten mustikasta niin rahkat, kiisselit kuin kakkumoussetkin ja mikä ettei. Mustikka on vain niin hyvää ja onhan sillä selvästi myös paljon puhuttuja, hyviä terveysvaikutuksia. Mustikka sisältää paljon a- ja b-vitamiinia, mangaania, kuitua sekä flavonoideja ym. terveellistä. Joten eiköhän laiteta tänäänkin lautaselle mustikkaa jossain muodossa, vaikka ripoteltuna piirakkaan :)

Mutta kerrottakoon vielä että mustikkapiirakalla on myös se ihana oikeus että se taipuu moniin koskettaviin tapahtumiin. Minulle nuo koskettavat tapahtumat menevät syvälle ihon alle ja elän hetkessä täysin mukana. Näin kävi myös Yrjönpäivänjuhlassa, kauniina keväisenä iltana, tuulen vihmoessa talvea taustalla. Antamatta lämmön vielä tulla.

Nuorin tyttäreni on liittynyt viime syksynä partioon ja partio järjestää joka kevät Yrjönpäiväjuhlan kirkossa. Juhla oli siirretty sattuneesta syystä maanantaihin kun yleensä se pidetään, kuulemani mukaan, Yrjön päivänä. Juhla alkoi juhlallisesti lippujen saapuessa partiolaisineen kirkon käytävää pitkin eteen. Siinä se minun pieni partiolainen marssi, muiden joukossa, liian pitkä partiopaita päällänsä kantaen partiohuiviaan ylpeänä pienillä hartioillaan.

Kun kaikki olivat asettuneet paikoillensa tuli juhlan alkaa. Juhlassa kerrottiin pyhän Yrjänän tarina, mikä tietenkin liittyi vahvasti itse juhlaan, ja toki kirkossa kuultiin paljon muutakin partioon liittyvää. Pääsimme myös laulamaan yhteislauluja lapsien johdattamana. Yhteislaulut ovat lauluja jotka menevät aina ihoni alle, ja kun lapset esittivät laulun Tuulien teitä, niin se tuuli meni sydämeen, kun äsken tuolla ulkona keväinen tuuli johti tiensä luihin ja ytimiin. Siinä kirkon penkillä, urkujen säveltäessä laulua, katsoin oman tyttäreni hentoja mutta vahvoja hartioita. Niin elämää täynnä. Siinä hän istui kirkon penkillä näyttäen niin pieneltä, että teki mieleni mennä halaamaan häntä, ja ottaa lähelleni, jotta voisin suojella häntä kaikelta.

Ulkona puut huojuivat auringon ja pilvien leikin keskellä ja kyyneleet valuivat poskilleni. Miten tämän samaisen kirkon penkillä tuleekin aina tunteet vahvasti pintaan? Voin vastata kysymykseeni tietäen että olen suunnattoman onnekas ja minua on siunattu suurella rakkaudella, tuplasti, joten siksi ne tunteet tulevat pintaan ja antaa niiden tulla. Tiedostaen samalla että elämä on tässä ja nyt, huomisesta ei kukaan tiedä.

Juhlan päätteeksi teimme koko kirkkoväki partiolaisineen sisaruspiirin ja sidoimme kätemme yhteen. Partion vetäjät puhuivat tovin ja sen jälkeen lauloimme yhdessä laulun tää ystävyys ei raukene. Kun teimme lähtöä kirkosta tyttäreni pysäytti minut ja kysyi. Äiti, olithan sinäkin mukana piirissä? Kun me kerran olemme aina yhdessä? Kyllä, olin piirissä katsoen hänen sinisiin, kysyviin silmiinsä. Hän laittoi kätensä käteeni hymyillen silmillään, ja koko olemuksellaan, ja me astuimme käsi kädessä ulos kirkosta aurinkoon. Viileään maanantai-iltaan. Ja kotona odotti mustikkapiirakka <3

Mustikkapiirakka

(vuoan halkaisija n. 24cm)

2 kananmunaa

1,75 dl sokeria

1 dl kermaa (laktoositon)

1 dl maitoa (laktoositon)

100 g sulatettua voita tai margariinia (laktoositon)

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

 n. 3-4 dl mustikoita 

-tai vaihtoehtoisesti vadelmia, herukoita tms.

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kerma, maito ja sulatettu voi keskenään. Sekoita toisessa kulhossa keskenään leivinjauhe ja vehnäjauhot. Lisää kuivat aineet ja nesteet vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Sekoita ainekset, nuolijaa apuna käyttäen, varovaisesti sekaisin. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Levitä taikina tasaiseksi ja lisää lopuksi mustikat taikinan pinnalle. Halutessasi voit ripotella sokeria mustikoiden päälle.

 

Paista mustikkapiirakka uunissa 200 asteessa, n. 25 minuuttia.

Anna jäähtyä.

Tuulomantorttu

on liian hyvää tehtäväksi usein ja taas se mokoma hävisi pelliltään parissa päivässä.

Makean ystävänä tunnustan syöneeni itseni ähkyn partaalle tämän järkyttävän mehevän, suussa sulavan, herkun myötä.

Ja miksi tortun pitääkin olla vielä parempaa pakkasen kautta käytyään (tällä kertaa se ei kerennyt pakkaseen) ja hieman kohmeisena kahvin kanssa tarjottuna, apua! Liian hyvää, mums! Näissä fiiliksissä tein päätöksen että meillä pidetään hiukan taukoa tämän herkun leipomisen suhteen jotta kerkeän tekemään muutakin kuin lenkkeilemään ja elämään pienessä "sokerihauskassa".

Tuulomantorttu

(pellillinen)

Pohja

3 munaa

3,75 dl sokeria

200 g sulatettua voita

2 dl maitoa

5,5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

(2 rkl kaakaojauhetta, mikäli haluat pohjan suklaisena)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut jauhot vuorotellen maidon kanssa, sekoita lopuksi joukkoon sulatettu voi. Paista leivinpaperilla vuoratun uunipellin päällä.

Paista uunissa 200 asteessa, noin 15-20 minuuttia.

Kuorrutus
400 g tomusokeria
3 rkl kaakaojauhetta
8 reilua rkl voita
n. 6 rkl kahvia

Valmista kuorrutus sekoittamalla ainekset sekaisin, lisää kahvia sen verran, että seoksesta tulee notkea. Sekoita ja levitä piirakan päälle.


VINKKI!
* pohjasta tulee ihanan mehevä ja korkea kun kaadat taikinan pellille jonka max. koko on 34cm x 34cm (syvyys n. 5cm) *
* halutessasi voit lisätä kuorrutteeseen 2 tl vaniljasokeria *
* leikkaa torttu terävällä, lämpimällä, veitsellä annospaloiksi *
* voi pakastaa, ja melkein pitääkin, sillä maku vain paranee ja paranee. Etenkin kohmeisena h-y-v-ä-ä *



Vaikka se torttu syötiinkin vikkelästi massuihin niin ehkä parempaa kuin tämä ylistämäni tuulomantorttu on kuitenkin höyryävän kuuma aamukahvi, uusin leivotaan lehti sekä todistus siitä että olen selvästi tehnyt jotain elämässäni oikein <3

Kinderpiirakka

voiko joku leivonnainen olla oikeasti näin j-ä-r-j-e-t-t-ö-m-ä-n hyvää? Vastaus on KYLLÄ, ja se on tässä!

Maku on taivaallinen, täydellinen suklaaparatiisi jossa ei ole laskettu kaloreita. Eikä ehkä edes kannata sillä jo pelkästään sokerin määrä on niin päätä huimaava että se pistää hetkeksi miettimään mittasuhteita. Että oikeasti, 6 dl sokeria? Kyllä vain....

Lopputulema on kuitenkin se että kaikki ne jotka rakastavat suklaata tulevat ihastumaan tähän makeaan, suklaaöveriin herkkuun. Ja bonuksena tämän kaiken päälle se että kinderpiirakka on todella helppo ja nopea tehdä. Tiivistettynä niin että kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja kiehautetut nesteet lisätään kuivan ainesseoksen joukkoon. Kaupan päälle vispataan vielä kananmunat taikinan sekaan. Helppoa, eikö vain?!

Kinderpiirakka

(pelti n. 34x34)

6 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

4 tl leivinjauhetta

6 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 dl kiehuvaa vettä

300 g sulatettua voita tai margariinia

4 munaa

Sekoita sokeri, vehnäjauho, vaniljasokeri, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään. Kiehauta vesi ja sulata voi tai margariini. Sekoita varovaisesti nesteet kuivien aineiden joukkoon. Lisää munat yksitellen taikinaan.

Paista uunissa 200 asteessa, n. 30 minuuttia. 

Jäädytä piirakkapohja hyvin ennen kreemin ja suklaan laittoa.

Voikreemi;

150 g voita

5 dl tomusokeria

4 tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kunnolla vaahdoksi, n. 10 minuuttia. Lisää joukkoon vaniljasokeri, vatkaa vielä hetki (pari minuuttia riittää). Levitä kreemi jäähdytetyn pohjan päälle ja laita piirakka jääkaappiin, n. puoleksi tunniksi, jotta kreemi kovettuu. Tämä vaihe on välttämätön jotta lämmin, sulatettu suklaa ja kreemi eivät sekoitu keskenään.

Kuorrutus;

250 g maitosuklaata

25 g (4-5 palaa) valkosuklaata

Itse sulatan suklaat mikroa apuna käyttäen mutta suklaat voi sulattaa myös vesihauteessa.

Sulata maitosuklaa. Kaada suklaa piirakan päälle kolmessa erässä niin että kaada ensin 1/3 osaa ja levitä suklaa. Toista tämä vielä pariin otteeseen, tyyliin 2/3 ja levitä suklaa, 3/3 osaa ja levitä suklaa. Suklaan voi levittää esim. palettiveitsellä tai raapalla. Mikäli kaadat suklaan kerralla kovetetun kreemin päälle, jämähtää suklaa paksuksi kerroksiksi, eikä pohjaa saa enää peitettyä suklaalla kokonaan.

Sulata valkosuklaa. Lusikoi suklaa esim. pieneen minigrip-pussiin ja leikkaa pussin toiseen alareunaan pieni reikä josta saat pursotettua valkosuklaan raitoina maitosuklaan päälle. Marmoroi pinta vetämällä cocktailtikulla edestakaisia vetoja.


Viimeisenä työvaiheena haetaan kuppi kahvia ja keskitytään olennaiseen,  
- herkutteluun!

VINKKI!

* leikkaa piirakka paloiksi kun se on hieman jähmettynyt sillä muutoin suklaapinta halkeilee ikävästi leikatessa *

*  piirakan voi pakastaa *

Rakkaat mokkapalat

ovat ansainneet paikkansa niin arjessa kuin juhlassa.

 Kaikki mikä liittyy leivontaan on saanut alkunsa tästä, rakkaista mokkapaloista. Minulle kuitenkin tutumpana nimellä suklaapiirakka ja siksi puhunkin tässä postauksessa suklaapiirakasta.

Alla olevan reseptin olen ottanut netistä vuosia sitten ja todennut tämän hyväksi. Näistä tuleekin oikein meheviä ja maukkaita suupaloja. Nam! Mikäli haluat kokeilla toista suklaapiirakka reseptiä niin klikkaa itsesi tänne!! Vaikka linkin resepti onkin alunperin tarkoitettu gluteenittomaan leivontaan niin suosittelen ehdottomasti kaikki herkkusuita kokeilemaan tätä versiota. Saattaa nimittäin olla että siitä tulee sinunkin uusi suosikki reseptisi! Eläköön ihana suklaapiirakka tai mokkapalat, miten vain :) 

Ja nyt leipomaan suut makkiaks!

 Mokkapalat

 (pellillinen)

6 kananmunaa

5 dl sokeria

8 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 rkl vaniljasokeria

3 dl kiehuvaa vettä

300 g voita 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kolmessa erässä vuorotellen kiehuva vesi sekä yhteen sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi sulatettu voi. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. 

Paista uunissa 175 asteessa, n. 25 minuuttia.

Kuorrutus

6 rkl vahvaa kahvia

6 rkl voita

1 rkl vaniljasokeria

3 rkl kaakaojauhetta

n. 1 pkt tomusokeria

nonparelleja tms.

Sekoita sulatettu voi ja kuuma kahvi. Lisää joukkoon kaakaojauhe, vaniljasokeri sekä tomusokeri. Lisää tomusokeria se verran, että seoksesta tulee aika paksua. Levitä seos piirakan päälle ja ripottele nonparellit. Anna kuorrutteen jähmettyä ja leikkaa annospaloiksi.

Omenapiirakka

leivottiin lasten toiveesta.

Olipa ihanaa pitkästä aikaa leipoa omenapiirakkaa joka on niin täydellisen mehevää ja herkullista kuin olla ja voi.

Pohjan koostumus on meidän perheen ehdoton suosikki joten leivon tähän pohjaan myös monet marjapiirakat, niin mustikka kuin puolukkaversiotkin. Piirakkaan voi hyvin yhdistää myös kauramuruseoksen, etenkin tähän omenaiseen versioon se on kuin tehty. Kaiken tämän hyvyyden kruunaa lasi kylmää maitoa. Herkkuhetki on valmis.

Ja vielä, en kerinnyt nappaamaan kuvaa kokonaisesta piirakasta.... herkkusuut iski, minä mukaan lukien, heti piirakan kimppuun kun se oli hieman jäähtynyt. Oli muuten hyvää ja miksei, voita ja kermaa niin onhan se selvää että eihän siitä voi tulla muuta kuin suussasulavan hyvää :)

Omenapiirakka

(vuoan halkaisija n. 24cm)

2 kananmunaa

1,75 dl sokeria

1 dl kermaa (laktoositon)

1 dl maitoa (laktoositon)

100 g sulatettua voita tai margariinia (laktoositon)

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kerma, maito ja sulatettu voi keskenään. Sekoita toisessa kulhossa keskenään leivinjauhe ja vehnäjauhot. Lisää kuivat aineet ja nesteet vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Sekoita ainekset, nuolijaa apuna käyttäen, varovaisesti sekaisin. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Levitä taikina tasaiseksi.

Pinnalle;

n. 3 omenaa, riippuen omenoiden koosta 

Poista omenoista siemenkota. Kuori ja viipaloi omenat ohuiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet vieritysten koko piirakkapohjalle. 

Kauramuruseos;
25 g rasvaa (laktoositon)
0,25 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita

Mittaa muruseoksen ainekset kulhoon ja nypi seos murumaiseksi. Ripottele piirakan päälle.

Paista omenapiirakka uunissa 200 asteessa, n. 25 minuuttia.

Anna jäähtyä.

Pätkis-mokkapalat

maistuivat iltakahvin kaverina loistavasti.

Klassiset mokkapalat ovat edelleen yksi suosituimmista leivonnaisista ja siitä on tehty toinen toistaan hurmaavampia variaatioita.

Löysin netistä vaikka ja mitä ihanaa mokkapalojen tiimoilta mutta pätkis vaihtoehtona kuulosti niin herkulliselta vaihtoehdolta että se piti päästä leipomaan todeksi. Jos siis pidät mintun ja suklaan taivaallisesta yhdistelmästä niin tämä pitää ehdottomasti kokea ja maistaa.

Pätkis-mokkapalat

(pellillinen)

4 kananmunaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

4 rkl kaakaojauhetta

4 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa

200 g voita 

4 pätkis patukkaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää munasokeriseokseen keskenään sekoitetut jauhot vuorotellen maidon kanssa. Sulata voi teflonpintaisessa kattilassa ja lisää pätkikset voisulaan. Sekoita ja lisää voi-pätkisseos viimeisenä taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. 

Paista uunissa 200 asteessa, n. 15-20 minuuttia.

Kuorrutus;

4 dl tomusokeria

5 rkl sulatettua voita

2 tl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

vahvaa kahvia

Valmista kuorrutus sekoittamalla ainekset sekaisin, lisää kahvia sen verran että seoksesta tulee notkea. Levitä valmis kuorrutus jäähtyneen piirakan päälle.

Mustikkapiirakka

on yksi herkullinen vaihtoehto kun halutaan äkkiä jotain hyvää ja helppotekoista.

Tämän piirakan tarina piilee kadonneessa puolukkapiirakka reseptissä.

Äitini laittoi minulle viestiä viime viikolla ja kysyi että olisiko minulla sattumoisin tallessa puolukkapiirakka resepti jonka hän oli hukannut. Oletin että ei ollut mutta kotiin päästyäni kaivoin vanhan reseptikansioni esiin ja löysin kuin löysinkin puolukkapiirakka reseptin, jonka olemassaolon olin jo tyystin unohtanut. Haastetta tähän leivontaan toisi tosin se että reseptistä puuttui vehnäjauhojen määrä. Missäköhän ajatukseni olivat olleet kun aikoinani rustasin reseptiä omaan kansiooni?

Niinpä päätin tehdä piirakan mutu tuntumalla joka ei mennyt sittemmin ihan nappiin. Siitä kertoo se että vanhin tyttäreni kertoi saaneensa maailman kamalinta mustikkapiirakkaa koulussa ja nyt sitä oli tarjolla myös kotona ;)

Siitä harmistuneena, ja päättäväisenä, päätin etsiä googlen hakukoneen avulla sen parhaimman mustikkapiirakka reseptin ja voi mikä jackpot ja ihanuus tuo hakukone onkaan!! Kiitos kotikokki.net ja reseptin luonut Lilja. Maailman paras mustikkapiirakka on tässä ja se maistuu juuri samalta kuin äitini tekemä puolukkapiirakka aikoinaan. Vain sillä erotuksella että meidän piirakkapohjassa köllöttelee mustikat koska puolukka ei ole saanut jalansijaa perheen nuorimpien keskuudessa. Ihana makumuisto omaan lapsuuteeni on taas hetken läsnä.

Mustikkapiirakka

(vuoan halkaisija 25cm)

2 kananmunaa

2 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 dl maitoa (laktoositon)

150 g sulatettua voita (laktoositon)

5 dl marjoja 

- mustikoita, vadelmia, herukoita tms.

 Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa sekoittaen seosta esim. nuolijalla. Lisää viimeiseksi sula voi. Sekoita varovasti sekaisin.

Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Lisää lopuksi valitsemasi marjat taikinan päälle.

Paista 200 asteessa, n. 30 minuuttia.


Anna piirakan jäähtyä hetki. Ripottele halutessasi jäähtyneen piirakan pinnalle utuinen lumihuntu.

Lumihunnun saat ripottelemalla piirakan pinnalle Confetin lumijauhetta joka on koostumukseltaan tomumainen. Lumijauhe ei sula lämpöisenkään leivonnaisen pintaan, toisin kuin tomusokeri. Lumijauheella koristelet kahvikakut, joulutortut, piparit jne. Lumijauheen maku on kuta kuinkin neutraali.

Omenapiirakka

leivotaan joka syksy ainakin kerran, jos toisenkin.

Niinä harvoina kertoina kun leivon omenapiirakkaa niin sitä leivotaan iso satsi kerralla. Näin piirakkaa riittää useammaksi päiväksi herkuteltavaksi.

Tämän piirakan pohja on ihanan mehevä, sellainen suussa sulava ja täyteläisen pehmeä. Pohjan päälle asetellaan herkullisia omenoita jotka tuovat piirakkaan oman pikantin makunsa.

Omenapiirakka

(pellillinen)

4 kananmunaa

3,5 dl sokeria

2 dl kermaa (laktoositon)

2 dl maitoa (laktoositon)

200 g sulatettua voita tai margariinia (laktoositon)

7 dl vehnäjauhoja

4 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kerma, maito ja sulatettu voi keskenään. Sekoita toisessa kulhossa keskenään leivinjauhe ja vehnäjauhot. Lisää kuivat aineet ja nesteet vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Sekoita ainekset, nuolijaa apuna käyttäen, varovaisesti sekaisin. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun, syvään uunipeltiin. Levitä taikina tasaiseksi.

Pinnalle;

3 isoa omenaa tai 5 pientä omenaa

Poista omenoista siemenkota. Kuori ja viipaloi omenat ohuiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet vieritysten koko piirakkapohjalle. Halutessasi voit lisätä hieman kanelia ja sokeria pinnalle. Omaani en lisännyt sillä tein piirakan päälle alla olevan ohjeen mukaisen kauramuruseoksen.

Kauramuruseos;
50 g rasvaa (laktoositon)
0,5 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita

Mittaa muruseoksen ainekset kulhoon ja nypi seos murumaiseksi. Ripottele piirakan päälle.

Paista omenapiirakka uunissa 200 asteessa, n. 25-30 minuuttia.

Anna jäähtyä.

Vatkaa muna-sokerivaahto vaaleaksi paksuksi vaahdoksi. Tähän menee aikaa noin 5-8 minuuttia.

Rasvan tulee antaa jäähtyä hyvin ennen kuin lisäät sen taikinaan.

Levitä taikina tasaiseksi leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. 

Piirakan pohjan "paksuuden" määrää käytettävän uunipellin koko. Oma uunipeltini on n. 34 cm ja siinä valmistuu ihanan muhkea piirakka (uunini on 50 cm leveä)

Omenan siemenkodan poistoa helpottaa huomattavasti siemenkodanpoistaja. Siemenkodanpoistaja painetaan omenan sisään ylhäältä päin, kierretään kättä ja nostetaan, näin helppoa on kodan poistaminen. Siemenkodan poiston jälkeen voit leikata omenasta kauniita siivuja leveyssuunnassa, jolloin siivuista tulee ohuita "laattoja".


Ihana, mehevä omenapiirakka maistuu herkulliselta kylmän maidon tai höyryävän lämpimän kahvin kera. Minulle omenapiirakka maistuu kyllä ihan näinkin:)

Kuvaukseen tulee välillä rekvisiittakin joka on oikeastaan aika hauskaa :)

Omenapiirakka pellillinen riittää meillä useaan päivään joten sitä herkuteltiin sunnuntain iloksi pelaten samalla afrikantähteä, -nostalgiaa omasta lapsuudestani. 

Käytiin myös lähimetsässä, sellaisessa satumaailmassa, kävelyllä tyttöjen kanssa ja syötiin syksyn viimeisiä mustikoita matkan varrella. Leikittiin että oltiin tuntemattomalla tiellä jossa kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Nuorempaa rupesi vähän jo pelottamaankin kun isommalla oli niin hurjia mielikuvituksen tuotteita mutta onneksi käsi kädessä riitti tuomaan turvaa siitä että satu on vain satua, eikä loppujen lopuksi edes niin hurja miltä se hetken saattoi kuulostaa.

Metsässä pitäisi käydä useamminkin sillä siellä mieli ja ajatukset rentoutuvat. Tuntuu että tulee ihan uudenlaista virtaa. Näitä retkiä lisää,

- ja omenapiirakkaa, namskis!