Sofian mansikkakermakakku

maistui mansikalta ja kermalta. Ja kyllä, niin kesältä!!

Suloinen kummityttömme täytti kesäkuun puolessavälissä 1 vuotta ja hänen isänsä toivoi kahvipöytään perinteistä mansikkakermakakkua joka on kieltämättä kakkujen kiistaton kuningatar!

Sofian äiti toivoi koristeeksi kukkasia ja perhosia jotka täydensivät kesäistä mansikkakakkua loistavasti. Valitsin koristeiden väriksi hempeää pastellia ja lisänä halusin kakkuun pienen pientä twistiä. Twisti oli tällä kertaa suklaaganache joka sopi kuin nenä päähän tähän koostumukseen. Valumakakkukin kävi mielessä mutta sitten ajatus perinteisestä kermakakusta olisi kadonnut liian kauas. Kakku oli hyvä näin.
 

Mansikkakermakakku

(vuoan halkaisija 15cm)

Pohja

3 kananmunaa

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1/2 dl perunajauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

Kostutus

1 dl maitoa (laktoositon)

1 tl vaniljasokeria

Täyte

n. 5 dl mansikoita

3 dl kermaa (laktoositon)

125 g maitorahkaa (laktoositon)

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

PINNALLE

suklaaganache

0,5 dl kuohukermaa (laktoositon)

50 g tummaa suklaata (laktoositon)

kuorrutus

4 dl kermaa (laktoositon)

2 rkl vaniljakreemijauhetta

tippa ProGel pinkkiä pastaväriä

koristeet 

250 g (1 pkt) kaulintamassaa, vaahtokarkinmakuinen

ProGelin pastavärejä
Koristejauhe, brilliant pink
Funcakes sokerihelmiä

TEE NÄIN

Pohja
Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi vaahtoon. Kääntele varovasti tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa, n. 30 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Tarkista kypsyys cocktail- tai hammastikulla paiston loppuvaiheessa. Kakku on kypsä kun tikkuun ei tartu enää murusia.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan n. 5 minuuttia. Kumoa kakku ja anna sen jäähtyä kokonaan. Kääri kakku kelmuun ja anna sen makustua mielellään seuraavaan päivään. Näin kakku on helpompi leikata osiin.

täyte ja kostutus

 Perkaa ja viipaloi mansikat. Vatkaa kerma, lisää rahka ja sokerit. Sekoita kostutusliemen maito ja vaniljasokeri keskenään.

 Leikkaa kakku kolmeen osaan. Nosta pohjalevy tarjoilualuselleen. Sivele sille kolmasosa kostutusliemestä. Levitä pohjalle puolet mansikan viipaleista ja näiden päälle puolet kermarahkasta. Nosta päälle toinen levy, kostuta se ja täytä. Nosta kolmas levy päälle ja kostuta hyvin. Levitä ohut kerros täytettä (kermarahkaa) kakun pintaan ja anna kakun vetäytyä jääkaapissa muutamia tunteja.

suklaaganache 

Lämmitä kerma kattilassa höyryäväksi ja nosta kattila liedeltä. Pilko suklaa kulhoon. Kaada kuuma kerma suklaan päälle ja sekoittele seosta vähän väliä, kunnes se on tasaista. Kuuma kerma sulattaa suklaan turvallisesti. Anna kuorrutteen jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lusikoi se sitten kakun päälle.

kuorrutus

Vatkaa kerma ja vaniljakreemijauhe. Erota n. 1/3 kermasta omaan kulhoonsa ja värjää loppuosa (2/3) lisäämällä kermaan valitsemaasi pastaväriä. Tämän vaiheen voi toki jättää väliin ja pursottaa kakku täysin puhtaanvalkeaksi. Lusikoi kermavaahto pursotinpussiin ja pursota kakku kauniiksi.

VINKKI!

*  Kesähelteillä kannattaa käyttää vispikermaa. Se vaahtoutuu hitaammin kuin kuohukerma, mutta pysyy paremmin koossa *

* Vaihda mansikat satokauden marjoihin. Onnistuu hyvin myös kirsikoista, vadelmista, mustikoista ja viinimarjoista*

*  Talvella voi käyttää purkkihedelmiä tai viinirypäleitä, mandariineja tai banaania *

 

Kermakakku anopille

maistui kaikille ja hävisi ensimmäisen kattauksen myötä nopeasti pöydästä.

Gluteenittoman kakun valmistamisessa on omat pikku niksinsä ja usein päädyn valmistamaan pohjan perunajauhoin. Se on paras ja helpoin tapa varmistaa että kakku on täysin gluteeniton, ilman pienintäkään hippusta gluteenia.

Tämä kakku on myös se kakku josta kaikki meidän vieraat pitävät ja jota melkeinpä toivotaan tarjolle. Kakkupohja on selvästi suussa sulava ja kieltämättä, onhan se niin. Sen enempiä kehumatta. Usein on jopa niin että tämä kakkupohja pesee vehnäiset kaverinsa.

Kakkupohja

(vuoan halkaisija 15cm)

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Lisää joukkoon siivilöity peruna- ja leivinjauhe. Sekoita taikina varovaisesti, joko puukauhaa tai nuolijaa apuna käyttäen, sekaisin.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Vuoan voit jauhottaa esim. gluteenittomilla korppujauhoilla, karkeilla riisijauhoilla tms. 

Paista uunissa 175 asteessa, n. 30 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Tarkista kypsyys cocktail- tai hammastikulla paiston loppuvaiheessa. Kakku on kypsä kun tikkuun ei tartu enää murusia. 

Anna kakun jäähtyä vuoassaan n. 5 minuuttia, Kumoa kakku ja anna sen jäähtyä kokonaan. Kääri kakku kelmuun ja anna sen makustua mielellään seuraavaan päivään. Näin kakku on helpompi leikata osiin. 

VINKKI!

* voit tehdä tämän pohjan myös kääretorttupohjaksi *

* mikäli teet pohjan kääretorttu versiona niin paista pohjaa tällöin 200 asteessa, n. 8-10 min *

* mikäli haluat tehdä kakun/kääretortun kaakaoisena niin korvaa 0,5 dl perunajauhoista kaakaojauheella *

Suklaakakku kinuski-vadelmamoussella

syntyi valkosuklaanmakuisen pitsijauheen innoittamana.

Tulin onnekkaasti valituksi Kakkusankareiden testiryhmään jossa pääsin testamaan uutta Cake Lace, valkosuklaanmakuista pitsijauhetta.

Se, että mihin pitsijauhetta tulisin kokeilemaan oli aikalailla selvää koska työn alla on edelleen täydellisen suklaapohjan metsästys (vaikka välillä olen heittänyt jo hanskat tiskiin). Näin yhdistin kaksi asiaa joista tärkeimpänä toki tämä pitsijauheen tekeminen ja vertaaminen ns tavalliseen, usein hieman vaniljanmakuiseen, kakkupitsiin.

Pitsijauhepurkista löytyi perinteisesti itse pitsijauhe sekä pienessä purkissa oleva, hieman geelimäinen ainesosa, Part B.

Avatun pitsijauhepussin sisältö tuoksui hyvinkin tutunkaltaiselta pitsiaineen tuoksulta, vain miedompana (verrattuna tavalliseen pitsiaineeseen) mistä ehdottomasti iso plussa.

Seoksen olisi voinut halutessaan värjätä mutta halusin nähdä pitsiaineen värin sellaisena kuin se oikeasti on. Mikäli valkosuklaapitsiä päätyy värjäämään niin käyttöohjeessa kerrotaan värien värjäävän pitsin pastellimaiseksi. Mikäli haluaa tumman tai voimakkaan värin pitsiin niin käyttöohjesuosituksena on tällöin airbrush- tai sprayvärit.

Valkosuklaapitsiseosta levitetään mattoon kerran ja sen voi antaa kuivua huoneenlämmössä n. 6-8 tuntia tai vastaavasti asettaa uuniin jolloin kuivumisaika tietenkin lyhenee reilumman puoleisesti.

Uunissa pitsin tulee olla tällöin n. 50-80 asteessa, n. 10-15 minuuttia. Minä laitoin uunin 100 asteeseen ja annoin pitsin olla tuon maksimimäärän eli 15 minuuttia. Se oli juurikin hyvä lämpötila, että aika. Kannattaa kuitenkin muistaa että uuneissa on eroja joten pitsin kuivumislämpötila/aika liikkuu yllä mainittujen noin aikojen puitteissa, suuntaan jos toiseen.

Käyttöohjeessa ei annettu sen tarkempia aikarajoja siitä että koska uunissa kuivunut pitsi tulisi ottaa pois matostaan joten sanoisin että pitsi on valmis kun se irtoaa helposti, hieman muoviveitsellä auttaen, matostaan.

Oman pitsini annoin kuivua huoneenlämmössä n. 30 minuuttia. Tämä aika riitti loistavasti ja pitsi irtosi näppärästi matosta. Muoviveitseä en tarvinnut kuin sen verran että sain pitsin alkupäästä kiinni ja varovasti nostaen irti. Sen jälkeen irrottaminen oli helppoa. Toki pitää muistaa että pitsin kuivumiseen vaikuttaa myös käytetyn maton urien syvyys, joten se kannattaa ottaa huomioon.

Valmis pitsi oli kauniin värinen, sellainen valkosuklaaseen taittuva mutta toisaalta vahvan vaniljan tai hempeän, pastellimaisen keltainen.

Pitsi maistui aavistuksen erilaiselta kuin tavalliset pitsijauheet. Valkosuklaan makua en tässä koostumuksessa juurikaan maistanut mutta kyllä tämä maistui selvästi paremmalta verrattuna tavalliseen pitsijauheiseen. Kokeilemisen arvoinen, ehdottomasti.

Lopputulemana voisin sanoa että valkosuklaapitsijauhe on hyvin samankaltainen "toimintaperiaatteiltaan" kuin ns. tavalliset pitsijauheet mutta maussa oli hiuksen hieno ero. Tällä kertaa valkosuklaapitsin eduksi.


Oli hienoa päästä testaamaan valkosuklaapitsiä joten

Kaunis kiitos Kakkusankareille!

Tässä vielä kokeilemani resepti suklaakakkupohjaan. Täydellinen suklaakakkupohja on jo hyvin liki siitä mitä mielessäni sen kuvittelen olevan.

Suklaakakku
(15 cm kakkuvuoka)
3 1/2 dl jauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl vahvaa kahvia
1 1/2 dl maitoa
1/2 tl omenaviinietikkaa
1 dl rypsiöljyä

Sekoita maito ja omenaviinietikka keskenään pienessä kupissa. Voitele kaksi 15 cm kokoista kakkuvuokaa. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Sekoita kaikki nesteet keskenään. Lisää kuivat aineet nesteisiin. Sekoita vain sen verran, että ainekset menevät kunnolla sekaisin.

Kaada taikina vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes kakkuihin työnnettyyn tikkuun jää vain muutamia muruja. Älä ylipaista jotta kakut pysyvät mehevinä.

Anna jäähtyä vuoassaan n. 5 minuuttia ja kumoa kakut ritilän päälle jäähtymään. Kun kakut ovat hieman jäähtyneet, kääri ne kelmuun ja anna jäähtyä kokonaan.

MINION, Bob ja Kevin

kakku syntyi toivottamaan kaikille hyvää kansainvälistä onnellisuuden päivää ja vähän ehkäpä testimielessäkin sillä uskon, tai uskoin, että jossain on piilossa täydellisen suklaakakkupohjan salaisuus.

Luulen kuitenkin että olen löytänyt tuon salaisuuden mutta fakta taitaa olla vain se että en yksinkertaisesti pidä suklaakakkupohjista vaikka ne olisi leivottu maailman parhaimmilla ainesosilla. Toisaalta todella masentavaa sillä suklaa on suuri rakkauteni ja inspiraationi lähde mutta ehkä nyt on aika antaa tämän projektin olla. Tämä projekti on kuitenkin kestänyt tovin eli suklaapohjia on tehty niin monissa versioissa kun vain voi keksiä. Enää ei ole tapaa tai tekniikkaa, tai miksi sen sitten haluaa nimetä, jolla saisin tämän omaan makumaailmaani sopivaksi. Mahtavaa on kuitenkin se että tiedän pohjien olevan hyviä koska niitä satunnaisesti toivotaan. Ensiviikonloppunakin on jo työn alle sovittu suklaakakkupohjainen Frozen kakku. Siitä lisää ensiviikolla :)

Ensiviikkoa odotellessa jaan ohjeen jonka olin säilönyt reseptikansiooni, kirjoittamani päiväyksen mukaan, vuonna 2012. Harmi vain että en ollut lisännyt tietoa siitä että mistä olen tuon reseptin aikoinani löytänyt. 

Suklaakakkupohja 

(vuoka, halkaisija 24 cm)

2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl perunajauhoja

1 1/2 dl kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

3 /4 tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

150 g voita tai margariinia

3 1/2 dl sokeria

3 munaa

3 dl maitoa

Voitele ja korppujauhota vuoka. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita joukkoon ensin reilusti jauhoseosta ja tämän jälkeen vuorotellen pienissä erissä loput jauhoseoksesta ja maito. Kaikkea maitoa ei tarvitse lisätä; jos taikina alkaa vaikuttaa liian löysältä, 2 1/2 dl riittää. Kaada taikina vuokaan. 

Paista 175 asteessa, 50-60 minuuttia.

 

Koristeet;

- Renshaw, keltainen sokerimassa

- Kaulintamassa, vaahtokarkin makuinen

- Efektisävy, helmiäinen Pearl White

- Efektisävy, Laser Lemon
- Kimallejauhe, Twinkle White

- Sallinen, pehmeät hopeahelmet

- Kaksiosainen silikonimuotti, Petunia

- Confetin kukkamuotit, 4 kpl

- Valmis kakkukuva -Minions, Kätyrit

Bambi

aiheinen kakku valmistui lumiseen, valkoisena hohtavaan talveen. Tammikuuhun, joka oli vihdoin saanut lumipeitteen pakkasien kera. Ihana talvi, niin odotettu ja vihdoin täällä. Tuoden mukanaan lumityöt kotipihalla. Tuoden mukanaan luistelun riemun ja ilon kiljahdukset pulkkamäessä. Punaiset posket ja punaisen nenänpää. Narskuva lumi jalan alla. Auringon kimaltavat säteet lumihangessa loihtien ympärilleen sanomatonta talven taikaa. Valkoista ja hopeaa, timanttien loistetta. Kaikkea sitä ja paljon muuta. Talvi.

Tälle kakulle ei oikeastaan ollut valmista kahvipöytää minne se asettuisi. Kakku syntyi hetken ajatuksesta, talven ja lumihiutaleiden inspiraatiosta. Valkoisesta ja hopeasta. Siinä se kakku sitten olla nökötti vanhan pirttipöydän päällä, ihan kuin olisi aina siihen kuulunutkin. Kuin sattumalta saatiin kotimatkallaan oleva kaverimme pysähtymään hetkeksi meille joten näin pieni kakkunen otti paikkansa juuri siitä mihin sen oli nähtävästi tarkoituskin jäädä. Pirttipöydällemme. Niin sitä keitettiin tammikuun hämärtyvässä illassa kahvit ja turistiin mukavia maistellen samalla vadelma- ja punaherukkatäytteistä kermakakkua.

Kakun täyte oli ns. testiversio. Olen tehnyt tämän täytteen aikaisemminkin, mutta vain eri marjoilla/hedelmillä. Tähän versioon halusin saada raikkautta ja talvista kirpeyttä. Mikä olisikaan mahtavampi yhdistelmä tällä ajatuksella kuin vadelmien ja punaherukoiden hurmaava liitto. Lopputulos oli se että vadelmien ja punaherukoiden liitto saattaa olla jopa yksi parhaimmista ja luulen että tätä tulee tehtyä jatkossakin. Tämän kokeiluversion oli pakko olla hyvää sillä täytekakkuja välttelevät lapsetkin lusikoivat kakkua tyytyväisenä. Lapset, joiden posket hehkuivat punaisina pulkkamäki reissun jäljiltä.

Bambi kakku

(15 cm vuoka)

Pohja;

4 munaa

1.5 dl sokeria

1.5 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Voitele kakkuvuoka margariinilla ja jauhota vuoka gluteenittomilla korppujauhoilla.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää munasokerivaahtoon. Sekoita nuolijalla varoen. Kaada seos kakkuvuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa, n. 30 minuuttia.

Täyte;

2 1/2 dl vaahtoutuvaa kevytvispiä (laktoositon)

250 g rasvatonta maitorahkaa (laktoositon)

250 g marjasekoitusta (esim. mansikoita, vadelmia, herukoita)

1/2 dl sokeria

1/2 dl vaniljakreemijauhetta

Vatkaa kevytvispi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muuta aineet.

Kostutus;

2 dl maitoa (laktoositon)

1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus;

4 dl vispikermaa (laktoositon)

 2 rkl vaniljakreemijauhetta

Vatkaa vispikerma ja vaniljakreemijauhe hyvin sekaisin ja kuorruta kakku.

Kyllä elämä on mukavaa, kun vain ymmärtää ottaa ohikiitävistä hetkistä kiinni. Nauttia niistä pienistä hetkistä, juhlasta, ja eritoten arjesta sillä arjesta elämä pääosin muodostuu. Ne pienet hetket ovat niitä onnen murusia, mitä ei kannata jättää huomioimatta. Niistä murusia kasvaa aikanaan makea kakku. Näissä mietteissä katsoin keittiön ikkunasta ulos. Siellä, ulkona, ison pihakuusen oksista putoili hiljalleen lunta ja keittiön täytti lämmin puheensorina. Vanhassa puuhellassa loimotti tuli vielä hetken, ennen kuin hiipuisi unilleen, ja tienoo valmistautui hiljalleen vastaanottamaan lähestyvää yötä metsän eläinten leikkiä kuunnellen. Olikohan se bambi joka pudotteli lumisista kuusista pehmeää ja utuista lunta maahan, jänöjussien jättäessä lumihankeen pieniä käpälänjälkiä?