Se ihanuus näissä kakuissa on aina että joka kerta tulee jotain uutta. Joko niin, että itse harrastus jonka suurta osaa kakun tulisi näytellä, onkin täysin vieras ja tulee tutuksi tätä kautta. Tai se, että kakkuun toivottu makumaailma onkin jotain aivan uutta ja makoisaa. Sitä tekemisen iloa ja välillä kasvukipujakin sen myötä. Mutta jokainen totta tosiaan, opettavaista ja niin mielekästä.
Olen tullut siihen tulokseen että kyllä tähän tarvitaan kuitenkin jonkinasteista luovaa "hulluutta" sillä tuskinpa kukaan vasten tahtoaan viettäisi vapaaehtoisesti kesäiset yöt vääntäen kakkuun koristeita. Tuskaillessa samalla elokuun mahdottoman kosteassa keliolosuhteessa sokerimassan kiukuttelua niin että massa ei halua asettua millään haluttuun muotoonsa. Vaikka taipuu se sitten kuitenkin pienellä avustuksella ja se lopputulos, -se palkitsee. Kun muodoton "kikkara" onkin yhtäkkiä jonkin mallinen ja ikään kuin herää eloon. Siinä on se juttu.
Ja paras juttu on se kun näkee kakun noutajan ihastuneen ilmeen, silloin voi olla varma että yhden yön lyhyet unet olivat kaiken väärti.
Lisättäköön vielä että tämän kakun koristeet olivat vaativuudeltaan helppoja joten niiden vuoksi ei tullut suurta luomisen tuskaa. Joskus vain ajatus saattaa olla kadoksissa ja siten ajatuksen hännän päästä kiinni saaminen onkin se suurin työ. Se oli tämän kakun "juttu", hännän päästä kiinni saaminen ;)
Onnea Eetu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti