Pannukakku

on yksi meidän perheen perus jälkiruoka ja miettisinkin tässä että onko se jo niin perus jälkkäri että en ole koskaan postannut pannaria omaan reseptipankkiini eli blogiini. Ja toden totta, en löytänyt pannarin reseptiä lainkaan blogistani joten pistetään se nyt tähän.

Kyllä se vain niin on että parhaat jälkiruoat syntyy täysin perusaineksista, ilman sen suurempia kikkailuja. Helppo ja nopea on arkipäivän pelastus.

Se on varmasti käynyt kaikille selväksi että meillä leivotaan viikottain ja aikalailla samoja leivonnaisia tai jälkiruokia. Tällä tarkoitan lähinnä sitä että olen "jumittunut" selvästi linjaan kääretorttu, pulla, kahvikakut sekä tämä tässä... pannukakku. Olen perustanut ns arkisen leivonnan siihen että se olisi mahdollisimman yksinkertaista ja simppeliä. Lähinnä siksi koska arkena ei yksinkertaisesti ole aikaa, eikä halua, keskittyä monimutkaisiin työvaiheisiin ja odottamiseen että voi siirtyä seuraavaan työvaiheeseen. Tiskiäkään en halua kerätä juurikaan ylimääräistä joten tällainen pannukakku tyyppinen tekele pelastaa loistavasti herkkusuiden päivän (ja sen päivän ketä siivoaa keittiön).

Pannukakku

(pellillinen)

4 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa  (laktoositon)

2 kananmunaa

100 g sulatettua voita (laktoositon)

Vispaa kananmunat ja maito keskenään niin että munia ei erota maidosta. Lisää jauhot, sokeri ja muut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi. Seisota taikinaa n. 30 minuuttia. Sulata viimeisenä työvaiheena voi ja kippaa taikinan sekaan.

Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille (syvä pelti) ja 

paista uunin keskitasolla 200-220 asteessa, n. 30-45 minuuttia. 

Pannukakkua on käytännössä aika vaikeaa "mokata" kunhan annat taikinan turvota noin puoli tuntia. Jos ei taikinaa turvota, pannukakusta ei tule yhtä hyvää. Pannukakku kannattaa paistaa uunin keskiosassa, sillä sen pohja voi palaa, jos sen paistaa uunin alaosassa.


Muista lisätä sulatettu voi vasta turvottamisen jälkeen.

Pannukakun kaverina maistuu tuoreet marjat, hillo tai vaikka sokeri. Kylkeen kun sipaisee vielä muutaman lusikallisen kermavaahtoa niin nams, lautasella on täydellinen herkku.



Kävin lasten kanssa noukkimassa lähimetsästä mustikoita, tarkoituksena pistää pannarin "höysteeksi", mutta ne syötiinkin jo kotimatkalla ja viimeiset mustikat hävisi siinä vaiheessa kun purkki pistettiin pöydälle. Onneksi jääkaapissa oli varalla mansikkahilloa :)

Vaikka ne pannarimarjat tulikin syötyä jo etukäteen niin loppujen lopuksi metsäretki piristää kummasti lapsia koulupäivän jälkeen. Totta puhuen nautin itsekin suunnattomasti metsässä olemisesta, ei siihen tarvita edes marjanpoimintaa. Riittää kun vain on ja rauhoittuu tästä kaikesta hälinästä. Luonnolla on ihmeellisen voimaannuttava vaikutus.