lauantai 12. elokuuta 2017

Kermakakku luokanvalvojalle

koostui herkullisesta kinuskimoussesta ja kirpeistä puolukoista.





Tyttäreni teki viime keväänä tehdä itse koristeet kakkuunsa jonka hän halusi antaa luokanvalvojalleen kiitokseksi menneestä lukuvuodesta. Sama kaava toistui tänä keväänä ja näin kesän kynnyksellä me kannoimme yhdessä kakun opettajalle jossa luki thanks for two school years.

On mielenkiintoista seurata vanhimman tyttäreni kädenjälkeä joka tuntuu selkeästi taipuvan omaan tyylinsä. Taiteellinen ja hyvin pelkistetty. Hänen kädenjäljessä näkyy myös hänen luonteensa. Taiteellinen, sellainen analysoija ja mietiskelijä. Sivusta seuraaja joka ei turhia sanele. Kuitenkin äärettömän herkkä ja samalla vahva. Miten ne kaksi piirrettä voikaan yhdistyä yhdessä sielussa? Sitä en tiedä mutta ne täydentävät toisiaan ja toivon että piirteet tukisivat toisiaan silloin kun luonteenlujuutta tarvitaan.





Tämän kakun myötä kevät päätti yhden aikakauden sillä tyttäreni luokanvalvoja vaihtuu syksyllä. En oikeasti tiedä kummalle se on kovempi paikka, minulle vai tyttärelleni sillä tämä luokanvalvoja on ollut meille kullanarvoinen. Tyttäreni koulunkäynti sai selvästi siivet alleen, ja sen myötä kaikki palaset ovatkin loksahtaneet yksitellen paikoilleen. Ei niin, ettäkö itsestään, ei suinkaan, vaan palaset ovat hakeutuneet ja hioituneet, omille, niille kuuluville paikoille.

En voi olla lisäämättä, tai sanomatta, että jotenkin tuntuu että elämä on ollut viimeiset vuodet jonkin aikakauden alkua ja jonkin loppua. Haikealla, mutta hyvällä tavalla. Jotenkin on konkretisoitunut samalla myös se kuinka rajallista elämä on ja kuinka huomisesta ei tiedä. Sekin on haikeaa ja samalla voimaannuttavaa. Elää päivä kerrallaan ja nauttia hetkestä. Siinä on yhdelle elämäntaipaleelle tehtävää. Oppia elämään hetkessä. Se ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin luulisi.

Niinpä kesäkuun 3. päivänä me kuljimme vierekkäin kohti luokkahuonetta ja ojensimme kakun opettajalle joka kiitollisesti otti kakun vastaan. Ja niin yksi aikakausi loppui ja seuraava alkoi.


Kakkuun oli kiteytty kaikki olennainen joten suurella sydämellä,

- thanks for two school years!!!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti