Siitä se alkoi, suuri innostus leivonnan ihmeelliseen ja makunautintoja tarjoavaan maailmaan. Rajattomia mahdollisuuksia ja variaatioita. Tänä päivänä oman kotini arjessa elää pala lapsuuttani suklaapiirakan muodossa. Nyt tuon palan kanssani jakaa kaksi tytärtäni joista toinen on aina valmis tunkemaan kätensä taikinaan. Ja kyllä, kulho nuollaan lopulta tyhjäksi kun lusikalla ei enää taikinaa suuhunsa saa. Niin että ne viimeisetkin rippeet on korjattu pois. Parempiin suihin.
Blogin alkuaskeleet
tämän blogin tarina alkoi 1980 luvulla vanhassa rintamiestalossa,
maaseudun rauhassa. Äitini leipoi tuohon aikaan kutakuinkin useasti,
mitä töiltään ehti. Minä siinä vieressä autoin parhaani mukaan ja
oppisin samalla muutamia leivontaniksejä. Lykäten samalla lusikkaa ja
pieniä kätösiäni, piirakka-, pulla- sekä sämpylätaikinoihin. Paras kaikista
taikinoista oli kuitenkin ihan ehdottomasti suklaapiirakka. Piirakka, joka tunnetaan
tänä päivänä parhaiten nimellä mokkapalat. Tähän taikinaan ei kuitenkaan
käsiä lykätty, mutta lusikkaa sitäkin ahkerammin, ja kulhon reunat
nuoltiin huolella tyhjäksi. Kun lusikalla ei enää onnistunut samaan
taikinaa suuhunsa niin pitihän ne viimeisetkin rippeet jollain lailla korjata pois.
Siitä se alkoi, suuri innostus leivonnan ihmeelliseen ja makunautintoja tarjoavaan maailmaan. Rajattomia mahdollisuuksia ja variaatioita. Tänä päivänä oman kotini arjessa elää pala lapsuuttani suklaapiirakan muodossa. Nyt tuon palan kanssani jakaa kaksi tytärtäni joista toinen on aina valmis tunkemaan kätensä taikinaan. Ja kyllä, kulho nuollaan lopulta tyhjäksi kun lusikalla ei enää taikinaa suuhunsa saa. Niin että ne viimeisetkin rippeet on korjattu pois. Parempiin suihin.
Siitä se alkoi, suuri innostus leivonnan ihmeelliseen ja makunautintoja tarjoavaan maailmaan. Rajattomia mahdollisuuksia ja variaatioita. Tänä päivänä oman kotini arjessa elää pala lapsuuttani suklaapiirakan muodossa. Nyt tuon palan kanssani jakaa kaksi tytärtäni joista toinen on aina valmis tunkemaan kätensä taikinaan. Ja kyllä, kulho nuollaan lopulta tyhjäksi kun lusikalla ei enää taikinaa suuhunsa saa. Niin että ne viimeisetkin rippeet on korjattu pois. Parempiin suihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti