Kinuski-vadelmajuustokakku

jatkaa juustokakkujen juhlaa.

Tämän kakun maku ja koostumus on vakuuttanut kaikki kahvipöydän herkkusuut kirpeillä vadelmilla ja makean kinuskin liitolla. Siksi se valikoituukin aina uudelleen ja uudelleen tarjottavaksi.

Tällä kertaa kakku tarjottiin pienen tytön ristiäisissä. Kakku toivottiin ulkoiselta olemukseltaan pelkistetyksi ja selkeälinjaiseksi, ilman sokerimassakoristeita. Tätä toivetta noudattaen päädyin pursottamaan kakun pintaan kermakierteet jotka värjäsin Wiltonin punaisella pastavärillä. 

Wiltonin pastavärit omaavat hyvän väripigmentin joten väriä ei tarvitse laittaa kuin muutamia hammas- tai cocktailtikullisia ainesosaan jota halutaan värjätä.

Kermakierteiden väliin asettelin Brunbergin tummaa suklaata. Brunbergin tumma suklaa on laktoositon, ja gluteeniton, joten se oli varma valinta kakkuun joka toivottiin laktoosittomana.  Sisäpinnalle ripottelin Salted Caramel marenkimurusia ja osin rouhittua/paloiteltua tummaa suklaata.

Ja kuin pisteeksi iin päälle halusin kakkuun vielä jotain pienen pientä pinkkiä ja sehän onnistui ripottelemalla kermahuippujen päälle Funcakes:n pehmeitä sokerihelmiä.

Mustikkapiirakka

on yksi herkullinen vaihtoehto kun halutaan äkkiä jotain hyvää ja helppotekoista.

Tämän piirakan tarina piilee kadonneessa puolukkapiirakka reseptissä.

Äitini laittoi minulle viestiä viime viikolla ja kysyi että olisiko minulla sattumoisin tallessa puolukkapiirakka resepti jonka hän oli hukannut. Oletin että ei ollut mutta kotiin päästyäni kaivoin vanhan reseptikansioni esiin ja löysin kuin löysinkin puolukkapiirakka reseptin, jonka olemassaolon olin jo tyystin unohtanut. Haastetta tähän leivontaan toisi tosin se että reseptistä puuttui vehnäjauhojen määrä. Missäköhän ajatukseni olivat olleet kun aikoinani rustasin reseptiä omaan kansiooni?

Niinpä päätin tehdä piirakan mutu tuntumalla joka ei mennyt sittemmin ihan nappiin. Siitä kertoo se että vanhin tyttäreni kertoi saaneensa maailman kamalinta mustikkapiirakkaa koulussa ja nyt sitä oli tarjolla myös kotona ;)

Siitä harmistuneena, ja päättäväisenä, päätin etsiä googlen hakukoneen avulla sen parhaimman mustikkapiirakka reseptin ja voi mikä jackpot ja ihanuus tuo hakukone onkaan!! Kiitos kotikokki.net ja reseptin luonut Lilja. Maailman paras mustikkapiirakka on tässä ja se maistuu juuri samalta kuin äitini tekemä puolukkapiirakka aikoinaan. Vain sillä erotuksella että meidän piirakkapohjassa köllöttelee mustikat koska puolukka ei ole saanut jalansijaa perheen nuorimpien keskuudessa. Ihana makumuisto omaan lapsuuteeni on taas hetken läsnä.

Mustikkapiirakka

(vuoan halkaisija 25cm)

2 kananmunaa

2 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 dl maitoa (laktoositon)

150 g sulatettua voita (laktoositon)

5 dl marjoja 

- mustikoita, vadelmia, herukoita tms.

 Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa sekoittaen seosta esim. nuolijalla. Lisää viimeiseksi sula voi. Sekoita varovasti sekaisin.

Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Lisää lopuksi valitsemasi marjat taikinan päälle.

Paista 200 asteessa, n. 30 minuuttia.


Anna piirakan jäähtyä hetki. Ripottele halutessasi jäähtyneen piirakan pinnalle utuinen lumihuntu.

Lumihunnun saat ripottelemalla piirakan pinnalle Confetin lumijauhetta joka on koostumukseltaan tomumainen. Lumijauhe ei sula lämpöisenkään leivonnaisen pintaan, toisin kuin tomusokeri. Lumijauheella koristelet kahvikakut, joulutortut, piparit jne. Lumijauheen maku on kuta kuinkin neutraali.

Fudge

on ihana, suussa sulava, kermatoffee makean nälkään.

Yleensä sanotaan että kolmas kerta toden sanoo mutta minä onnistuin saamaan fudgen toisella yrittämällä sellaiseksi kuin reseptissä mainittiin.

Tein siis fudgea viime viikolla ensimmäisen kerran ja fudge jäi selvästi liian löysäksi, se ei pysynyt lainkaan koossa, paitsi jääkaapin viileydessä. Minua jäi vaivaamaan se että mikä meni pieleen? Oliko se keittolämpötila vai aika, vai kummatkin? No, sepä ei selviäisi muuta kuin kokeilemalla joten taistoon paremman fudgen puolesta!

Kysymyksessä oli vastaus, hyvin ennalta arvattavissa siis. Keitin fudgea liian matalassa lämpötilassa joten koostumuksesta ei olisi voinut tulla mitenkään kiinteä. Sellaista, joka olisi pysynyt nätisti koossa. Lämpötilan kanssa on siis oltava tarkkana!

Fudge

4 dl kuohukermaa (laktoositon)

4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl suolaa

2 rkl voita (laktoositon)

Mittaa kuohukerma, sokeri, vaniljasokeri ja suola kattilaan ja kuumenna seosta keskilämmöllä välillä sekoittaen. Anna seoksen kiehua n. 30 minuuttia kunnes kylmään vesilasiin pudotettu fudgetippa pysyy kiinteänä kasassa. Älä keitä fudgeseosta liian kauaa, jotta fudgesta ei tule sitkeää.

Sekoita voi fudgen joukkoon ja kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan (käytin neliönmallista astiaa, mitat n. 15cm x 15cm. Voit kaataa fudgen myös isompaan astiaan, tällöin fudgesta tulee ohuempaa).

Anna jähmettyä ja leikkaa paloiksi. Säilytä fudge jääkaapissa.

Fudge kuohuu ja kuplii paljon keittämisen aikana, ja niin sen tuleekin tehdä, joten keitä fudge korkeareunaisessa, teflonpintaisessa, kattilassa.

Keitä Fudgea kuusivaiheisessa liedessä 3:lla, muistaen välillä sekoittaa keitosta.

Keiton loppuvaiheessa fudge alkaa hiipua ja madaltua, kuplat ovat selkeästi isompia ja "laiskempia" ja seos saa karamellimaisen värinsä.

Reseptissä oli mainittu että keittoaika olisi n. 30 minuuttia mutta se ei mielestäni riittänyt joten keitin seosta vielä 5 minuuttia lisää eli yhteensä 35 minuuttia. Muista tehdä vesilasitestejä jotta fudgesta ei tule liian sitkeää!

 

Vesilasitesti;

Tiputa pieni nokare fudgea lasiin, jossa on kylmää vettä. Kaada vesi pois. Onko fudge liuennut veteen? Jos on, jatka keittämistä. Jos tipan saa nostettua ehjänä nokareena lasin pohjalta, on fudge valmis.

Kinuski-vadelmajuustokakku Isänpäivään

on takuuvarma valinta kaikille herkkusuille.

Olen äärimmäisen ihastunut ajatukseen että kakun päältä valutetaan kinuskia tai suklaata kakun alunreunaan saakka, joten tiesin jo etukäteen miten tulisin toteuttamaan Isänpäiväkakun.

Oli vaikeaa valita että kumpaa käyttäisin tässä kakussa, suklaata vai kinuskia,  mutta päädyin kinuskiin. Se kun on vain niin hyvää ja sitten bonuksena saa kaapia nuolijalla keittokattilan tyhjäksi, ihan omiin suihinsa. Taivaallisen hyvää, joten kokeile tehdä itse kinuskikastike muistaen että kinuskin keitossa on omat pikku niksinsä ja hankalin niistä on keittää kinuski juuri oikeaan koostumukseen. Voin kuitenkin luvata että muutaman keittokerran jälkeen kinuskia oppii "lukemaan" ja sen vain tietää koska kinuski on valmista.

Olin suunnitellut että koristelen kakun Salted Caramel marengeilla, tummalla suklaalla ja itsetehdyllä fudgella mutta fudge ei onnistunut lainkaan. Se jäi liian löysäksi ja valui pieneksi "lätäköksi" aluselleen vaikka jäähdyttelin fudgea jääkaapissa useita tunteja. Päätin, että fudge tehdään uusiksi sillä jokin meni selvästi pieleen tekovaiheessa.

Fudge piti siis suureksi harmikseni korvata jollain muulla pikku makealla joten kaupan karkkihylly kutsui. Hyväksi, fudgen korvaavaksi, vaihtoehdoksi löysin Cloetan uutustuotteen, Aito Toffee pussin, joka sisältää käärittyjä kinuski ja suklaapaloja. Paloittelin palat vielä pienemmäksi jotta ne sopivat näppärästi muiden herkkujen joukkoon. Mukaan heittelin vielä herkullisia Kismet palloja, jotka sopivat tähän koostumukseen täydellisesti.

Makeaa Isänpäivää kaikille!

Gluteenitonta Isänpäivää

vietettiin mieheni vanhempien kotona.

Ehdotin anopilleni että jaetaan "työtaakkaa" isänpäivän tarjottavien osalta niin että minä tekisin kakun ja tarvittaessa jotain muutakin leivonnaista kahvipöytään. Kakku oli kuitenkin se mitä kaivattiin joten kakkua uuniin ja isänpäivään.

Sain itse päättää miten kakun toteutan joten tein perunajauhopohjaisen kakun jonka täytteeksi laitoin makeaa kinuskia ja raikasta vadelmaa, täydellinen liitto. Kakun pinnoitin kermalla ja päälle valutin herkullisen samettisen suklaahunnun. Oman pienen juttunsa kakkuun toivat vielä Salted Caramel marengit (resepti marenkeihin tästä) sekä isänpäivään hauskasti sopivat viikset. 

Kakun toteutin gluteenittomana ja se tuo oman haasteensa leivontaan. Gluteeniton leivonta ei ole kuitenkaan yhtään sen hankalampaa kuin voisi ajatella, kunhan vain muistaa pitää huolta siitä että leivonnainen on täysin gluteenivapaa. Ja mikä parasta, gluteenittoman leivonnaisen ei tarvitse olla yhtään sen kuivempaa, tai muutoinkaan vähemmän herkullista, kuin vehnäpitoisen leivonnaisen.

Tässä pieni muistilista gluteenittomaan leivontaan

* säilytä gluteenittomat jauhot erillään gluteenipitoisista. Mielellään kokonaan eri kaapissa.

* käytä aina puhtaita, gluteenittomaan leivontaan varattuja leivontatarvikkeita.

* mikäli sinulla on samalle päivälle luvassa myös gluteentipitoista leivontaa niin leivo gluteenittomat versiot ensimmäisenä. Tämä siksi jotta vältytään tavallisen jauhon pölyn pääsyä gluteenittomaan leivonnaiseen.

* laita gluteenittomat leivonnaiset tarjolle omaan tarjottimeensa ja aseta leivonnaisille oma otin.

* muista että osa gluteenittommista jauhoseoksista ei välttämättä sovi kaikille keliaakikoille. Tämä siksi koska osa gluteenittomista jauhoseoksista sisältää vehnätärkkelystä; -tarkista paketista/pussista tuotteen ainesosaluettelo sillä vehnätärkkelys saattaa aiheuttaa oireita herkille keliaakikoille ja tätähän ei tietenkään haluta. 

* useat nonparellit ja koristerakeet sisältävät vehnätärkkelystä; -tarkista ainesosaluettelo.

* ohratärkkelys ei sovellu gluteenittomaan ruokavalioon

Brunbergin tumma suklaa on gluteeniton ja laktoositon joten käytän sitä hyvin paljon leivonnassa. Olen myös huomannut että tänä päivänä suurin osa leivonnaisista toivotaan nimenomaan laktoosittomana joten tämä suklaa kuuluu vakiovarusteena tupani kaappiin.

Mainittakoon tähän loppuun vielä että oma keittiöni ei ole täysin gluteenivapaa sillä meillä leivotaan, ja tehdään ruokia, myös gluteenipitoisista ainesosista. Olen kuitenkin pitänyt huolta, niissä puitteissa mitä kotikeittiössä voi ja on mahdollista, että tarvittavat pinnat, työvälineet sekä ainesosat ovat puhtaita gluteenittomaan leivontaan.

Kermakakku kinuskilla ja vadelmilla

on ehdottomasti kakku jossa kaikki rakastamani maut kohtaavat.

Päätin perjantai-iltana että teen itselleni syntymäpäiväkakun. Noin vain ex tempore, mitään sen enempiä suunnittelematta kakkua ja sen koostumusta. Rakastan kinuskia, suklaata ja vadelmia joten kakun tuli sisältää näitä elementtejä. Ja mikä herkku siitä tulikaan!

Kinuskia sisältävän kakun tekemisessä on aina se suunnaton ilo että keittämisvaiheen jälkeen voi kaataa keittokattilasta itselleen pienen mukillisen kinuskia maisteltavaksi, ikään kuin palkinnoksi hyvästä suorituksesta ja onnistuneesta kinuskin koostumuksesta. Yleensä se "palkinto" saakin vähän suuremman mittasuhteen ja kinuskia on maisteltu enemmän kuin oli alunperin tarkoitus. Mutta voi vitsi miten hyvää itsetehty kinuski on ja taas kerran vannoin että en ahmi kinuskia ensikerralla näin paljon. Jos sitten vain sen yhden mukillisen, sen ihan pienen mukillisen....

Kakun koristelin dripcake tyylisesti brunbergin tummalla suklaalla ja kakun päälle pursotin kermakierteitä. Viimeistelyn suorin Salted Caramel marengeilla ja alla olevan reseptin mukaisella Rasberry Ripple marengeilla. Sekaan paloittelin vielä muutamia ylijääneitä paloja Brunbergin tummasta suklaasta. Superherkullista ja niin makeaa Syntymäpäivää minulle.

Itsetehdyn kinuskin ja Salted Caramel marengin reseptiin pääset tästä!

Rasberry Ripple marengit

(pellillinen)

2 kananmunan valkuaista

100 g Rasberry Ripple makutomusokeria

Wiltonin pinkkiä pastaväriä

Kuumenna uuni 100 asteeseen. Aseta leivinpaperi uunipellille. 

Erottele valkuaiset keltuaisista huolellisesti ja vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää makutomusokeri vaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Lisää pastaväriä marenkivaahtoon cocktail- tai hammastikulla. Kääntele pastaväri varovasti lusikalla marenkivaahdon joukkoon. Marenkivaahto on valmista kun se on jämäkkää, ja kiiltävää, eikä valu kulhosta vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Kaada marenkivaahto pursotinpussiin. Voit pursottaa marengit lähekkäin sillä ne eivät laajene uunissa.

Kuivata marengit uunin keskitasolla ilman kiertoilmaa n. tunnin ajan tai kunnes ne irtoavat nostettaessa helposti leivinpaperista. Katkaise sitten uunista virta. Anna marenkien jäähtyä uunissa luukku hieman raollaan.

Lakumarengit Susi-toffee piilolla

maistuvat mielettömän hyviltä!

Jos lakritsi on se juttu mikä saa suupielet ylöspäin niin kipinkapin ostamaan Confetista Habanerosoundin valmistamaa Lakritsijauhetta jolla räjäytät takuuvarmasti marengit uuteen ulottuvuuteen. Tässä on kaikki elementit kohdillaan.

Lisäsin tähän täydelliseen pieneen suupalan saman valmistajan Susi-toffeeta joka on aidoista raaka-aineista valmistettua salmiakkista, lakritsilla ryyditettyä kermatoffeeta. Tuote on laktoositon, gluteeniton, pähkinätön ja lisäaineeton. Eikö kuulostakin mahtavalta?!

Paloittelin Susi-toffeeta pieniksi paloiksi leivinpaperin päälle ja pursotin marenkivaahtoa toffeepalasen kruunuksi. Marengit eivät tarvitse sisälleen toffeesydäntä mutta se tuo kivaa lisämakua. Tosin, huomasin että marenkien toffeesydämet muuttuivat kuivattamisen aikana kutakuinkin sitkeäksi ja se tuleekin ottaa huomioon marenkeja herkutellessa.

Lakumarengit Susi-toffee piilolla

(2 pellillistä)

4 kananmunan valkuaista

200 g tomusokeria

2 rkl Susi lakritsijauhetta

sydämeksi; 

Susi-toffeeta, pieninä paloina

pinnalle;

 Haganolin hienoa apteekkarin salmiakkirouhetta

* HUOM! *
Salmiakkirouhe sisältää gluteenia joten ÄLÄ lisää rouhetta
mikäli marenkien tulee olla gluteenittomia!!!


Ohje

Lämmitä uuni 100 asteeseen. Mikäli haluat "terästää" marenkeja Susi-toffeella niin pilko toffeesta pieniä paloja leivinpaperille, asetellen toffeet vieri vieritysten. Kuitenkin huomioiden että tilaa jää myös marenkivaahto pursotukselle.

Erottele valkuaiset huolellisesti keltuaisista. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisäten samalla tomusokeria pienissä erissä. Marenkivaahto on valmista, kun se on jämäkkää eikä valu kulhosta, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin.

Kaada vaahto pursotinpussiin ja pursota marenkeja leivinpaperille. Marengit eivät laajene uunissa, joten ne voi pursottaa lähekkäin. Ripottele marenkien pintaan salmiakkirouhetta.

Laita marengit uuniin kuivumaan 1.5-2 tunniksi. Valmiit marengit ovat kevyitä ja kuivuneet kokonaan, kun irtoavat helposti leivinpaperista.

VINKKI!
* voit värjätä marenkeja pastaväreillä. Lakumarenkeihin tulee hento "beigen" sävyinen väri, johtuen lakritsijauheesta, joten värjäisin tätä laatua lähinnä mustalla pastavärillä.
* kananmunat on helpointa erotella jääkaappikylmänä, mutta vaahdottamista varten valkuaisten tulee olla huoneenlämpöisiä.

Babyshower kakku

oli ensimmäinen laatuaan tässä tuvassa.

Vihdoin toivottiin kakkua vauvakutsuille, jee!! Tätä toimeksiantoa olen odottanut kuin kuuta nousevaa joten kakku tuli olemaan alusta alkaen yksi monista lempitekeleistäni.

Sain kakun toteutukseen täysin vapaat kädet, niin maun kuin ulkonäön suhteen. Hurjan haastavaa koska en lainkaan tiennyt mistä pidetään, ja mistä ei, joten mentiin täysin tuntemattomalle alueelle. Minulla oli kuitenkin jo selkeä visio kakkuun tulevista koristeista joten rupesin näpertämään niitä heti kun juhlien päivämäärä oli vahvistettu kalenteriini.

Nalleissa on jotain äärimmäisen herttaista joten ne olivat valinta nro1. Valinta nro2 valikoitui blogeissa ja instagramissa olevista useista viirinauhakakuista joiden innoittamana halusin itsekin kokeilla tuon tyylistä, helpohkoltava vaikuttavaa, koristelua. Viirinauhat voisi toki tehdä helposti vapaalla kädellä ihan itse, ilman mitään sen kummempaa työvälinettä, mutta minä päädyin ostamaan Raision Confetista Viirinauha muotin.  Nopeaa ja helppoa, eikö totta?!

Nallet ja viirinauha saivat kavereikseen muutamia ruusuja sekä rusettinauhan jolla sidoin kakun yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kuorrutin kakun Renshaw:n vaaleansinisellä sokerimassalla sekä vaahtokarkinmakuisella kaulintamassalla. Massan sekoitin suhteessa 50/50. Renshaw:n massa on minun käsiini liian löysää joten sekoitan siihen aina vähintään 50% vaahtokarkkimassaa, näin massa on helpompi saada kakun päälle ehjänä niin että se ei repeile kakun yläreunasta. Tällä kertaa massojen sekoitussuhde ei kuitenkaan mennyt nappiin ja luulen että ensikerralla lisään vaahtokarkkimassaa sen 10-20%, tai sitten värjään suosiolla vaahtokarkkimassan pastaväreillä haluamani väriseksi ja jätän kokonaan Renshaw:n massan pois.

Kakun pinnoitan aina voikreemillä vaikka se ei ole välttämätöntä. Voikreemejä voi myös maustaa jos tuntuu että kreemin perusmaku ei miellytä. Voikreemin voi myös yksinkertaisesti jättää pois. Tällöin voit käyttää kakun pinnoitukseen kermaa tai kakussa olevaa täytettä. Mikäli päädyt käyttämään täytettä niin täyte ei saa sisältää liivatetta sillä liivate "sulattaa" massaa.

Koska kakku oli pääväriltään sininen ja sen parivaljakoksi oli asettunut valkoinen niin täytteiden valinta muokkautui helposti niiden perusteella. Mustikkaa ja valkosuklaata. Takuuvarma yhdistelmä, joka on ollut yksi suosituimmista vuodesta toiseen.

Vapaan käden lopputuloksena kuulin palautteena että kakku oli kerännyt kehuja ulkonäöllään ja mustikkatäyte oli ollut erityisesti tykätty. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Suklaakakku kinuski-vadelmamoussella

syntyi valkosuklaanmakuisen pitsijauheen innoittamana.

Tulin onnekkaasti valituksi Kakkusankareiden testiryhmään jossa pääsin testamaan uutta Cake Lace, valkosuklaanmakuista pitsijauhetta.

Se, että mihin pitsijauhetta tulisin kokeilemaan oli aikalailla selvää koska työn alla on edelleen täydellisen suklaapohjan metsästys (vaikka välillä olen heittänyt jo hanskat tiskiin). Näin yhdistin kaksi asiaa joista tärkeimpänä toki tämä pitsijauheen tekeminen ja vertaaminen ns tavalliseen, usein hieman vaniljanmakuiseen, kakkupitsiin.

Pitsijauhepurkista löytyi perinteisesti itse pitsijauhe sekä pienessä purkissa oleva, hieman geelimäinen ainesosa, Part B.

Avatun pitsijauhepussin sisältö tuoksui hyvinkin tutunkaltaiselta pitsiaineen tuoksulta, vain miedompana (verrattuna tavalliseen pitsiaineeseen) mistä ehdottomasti iso plussa.

Seoksen olisi voinut halutessaan värjätä mutta halusin nähdä pitsiaineen värin sellaisena kuin se oikeasti on. Mikäli valkosuklaapitsiä päätyy värjäämään niin käyttöohjeessa kerrotaan värien värjäävän pitsin pastellimaiseksi. Mikäli haluaa tumman tai voimakkaan värin pitsiin niin käyttöohjesuosituksena on tällöin airbrush- tai sprayvärit.

Valkosuklaapitsiseosta levitetään mattoon kerran ja sen voi antaa kuivua huoneenlämmössä n. 6-8 tuntia tai vastaavasti asettaa uuniin jolloin kuivumisaika tietenkin lyhenee reilumman puoleisesti.

Uunissa pitsin tulee olla tällöin n. 50-80 asteessa, n. 10-15 minuuttia. Minä laitoin uunin 100 asteeseen ja annoin pitsin olla tuon maksimimäärän eli 15 minuuttia. Se oli juurikin hyvä lämpötila, että aika. Kannattaa kuitenkin muistaa että uuneissa on eroja joten pitsin kuivumislämpötila/aika liikkuu yllä mainittujen noin aikojen puitteissa, suuntaan jos toiseen.

Käyttöohjeessa ei annettu sen tarkempia aikarajoja siitä että koska uunissa kuivunut pitsi tulisi ottaa pois matostaan joten sanoisin että pitsi on valmis kun se irtoaa helposti, hieman muoviveitsellä auttaen, matostaan.

Oman pitsini annoin kuivua huoneenlämmössä n. 30 minuuttia. Tämä aika riitti loistavasti ja pitsi irtosi näppärästi matosta. Muoviveitseä en tarvinnut kuin sen verran että sain pitsin alkupäästä kiinni ja varovasti nostaen irti. Sen jälkeen irrottaminen oli helppoa. Toki pitää muistaa että pitsin kuivumiseen vaikuttaa myös käytetyn maton urien syvyys, joten se kannattaa ottaa huomioon.

Valmis pitsi oli kauniin värinen, sellainen valkosuklaaseen taittuva mutta toisaalta vahvan vaniljan tai hempeän, pastellimaisen keltainen.

Pitsi maistui aavistuksen erilaiselta kuin tavalliset pitsijauheet. Valkosuklaan makua en tässä koostumuksessa juurikaan maistanut mutta kyllä tämä maistui selvästi paremmalta verrattuna tavalliseen pitsijauheiseen. Kokeilemisen arvoinen, ehdottomasti.

Lopputulemana voisin sanoa että valkosuklaapitsijauhe on hyvin samankaltainen "toimintaperiaatteiltaan" kuin ns. tavalliset pitsijauheet mutta maussa oli hiuksen hieno ero. Tällä kertaa valkosuklaapitsin eduksi.


Oli hienoa päästä testaamaan valkosuklaapitsiä joten

Kaunis kiitos Kakkusankareille!

Tässä vielä kokeilemani resepti suklaakakkupohjaan. Täydellinen suklaakakkupohja on jo hyvin liki siitä mitä mielessäni sen kuvittelen olevan.

Suklaakakku
(15 cm kakkuvuoka)
3 1/2 dl jauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl vahvaa kahvia
1 1/2 dl maitoa
1/2 tl omenaviinietikkaa
1 dl rypsiöljyä

Sekoita maito ja omenaviinietikka keskenään pienessä kupissa. Voitele kaksi 15 cm kokoista kakkuvuokaa. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Sekoita kaikki nesteet keskenään. Lisää kuivat aineet nesteisiin. Sekoita vain sen verran, että ainekset menevät kunnolla sekaisin.

Kaada taikina vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes kakkuihin työnnettyyn tikkuun jää vain muutamia muruja. Älä ylipaista jotta kakut pysyvät mehevinä.

Anna jäähtyä vuoassaan n. 5 minuuttia ja kumoa kakut ritilän päälle jäähtymään. Kun kakut ovat hieman jäähtyneet, kääri ne kelmuun ja anna jäähtyä kokonaan.

Kermakakku kinuskilla ja puolukoilla

on yksi rakastetuimmista kakuista.

Tämä kakku matkasi tuttavani työpaikalle juhlistamaan pyöreitä vuosia joita oli kertynyt hänen nykyisessä työssään kunnioitettavat 10 vuotta.

Kakku toivottiin laktoosittomana, kermapinnoitteella. Täytteeksi valikoitui pienen pohdinnan jälkeen makean ja kirpeän liiton täydellinen yhdistelmä, kinuski ja puolukka.

Koristeiden toivottiin olevan ruusuja tai muuta kukkaa. Tämä valinta olikin ehkä se kaikkein helpoin. Ruusut. Ruusuissa on jotain rauhoittavaa ja herkkää, käsinkosketeltavan kaunista. Ruusut sopivat ilman muuta myös kakkuihin ja tuovat mukanaan kahvitukseen sellaista hyvää arvokkuutta.

Halusin kakkuun vielä jotain pientä extraa ja sain luvan valuttaa kakun päälle suklaaganachea. Sellainen dripcake tyylinen kakku siis joka on tällä hetkellä kovasti "muotia". Kakku oli kuitenkin toivottu alunperin kermaisena joten halusin pursottaa suklaaganachen päälle kermakierteitä, ns. tuplavärillä, ja kierteiden sisäpuolelle asettelin ruusuja lehtineen. Kakun kermapinnoitetut reunat saivat myös tuplavärityksen joka ei juurikaan kuvissa tule ilmi. 

Kinuski-vadelmajuustokakku

kulkeutui syntymäpäivälahjaksi äidilleni.

Syntymäpäiväkakkuihin liittyy aina tekstiviestiketju. Kyllä, minulla ja äidilläni on tapana tekstailla, ja soitella, toisillemme viikoittain ja lokakuun loppupuolella tekstiviestit vaihtuvat suunnilleen näin..

Äiti; tekisitkö kakun, jos ehdit?

Minä; ilman muuta, onko toiveita mitä haluat tai et halua?

Äiti;  juustokakku.

Minä; mitä makuja siinä saa olla?

Äiti; samanlainen kun olet aina tehnyt 

Minä; kinuskivadelma vai kinuskipuolukka

Äiti; saat päättää itse.

Näissä viesteissä on kiteytetty kaikki olennainen. Jollekin tuo viestiketju tosin on vain sanojen helinää ilman sen suurempaa merkitystä tai sisältöä. Tietenkin, koska ei ole tunnesiteitä, eikä vahvoja muistoja lapsuudesta aina aikuisuuteen, juuri tämän viestiketjun äidin kanssa. 

Tuohon aikajanaan mahtuu vaikka ja mitä, lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoon. Hyviä ja vähemmän hyviä aikoja kasvukipuineen, paljon iloja ja onnen hetkiä sekä kaikkea niiden väliltä. Siitä aikajanasta löytyy kaikki värit, ja sen tuhannet sävyt, jotka väistämättä kuuluvat elämään. Siihen liittyy vahva tunneside, jota voi horjuttaa muttei murtaa, sillä vaikka maailmalla myrskyäisi niin myrskyt tyyntyvät aina. Ennemmin tai myöhemmin ja sen jälkeen paistaa aurinko.

Vaikka on välimatkaa ja arkea, niitä ruuhkavuosiakin itselläni, niin viestit kulkeutuvat perille. Vaikka maailma jatkaa määrätietoisesti kulkuaan ja välimatka on sitä myöden kasvanut niin yksi on mikä pysyy.

Äiti <3

Hyvää Syntymäpäivää!

Kakku rakentui makuparista joka edelleen hakee vertaistaan. Kinuski ja vadelma, täydellinen yhdistelmä.

Kakku koostuu yksinkertaisuudessaan digestivepohjasta jonka päälle on valmistettu kinuskista mousse ja mousseen upotettu desilitroittain vadelmia. Kakun pinnan kuorrutin valuvalla, itsetehdyllä, kinuskilla (tyyliin dripcake joita löytyy tällä hetkellä melkeinpä jokaisesta leivonta-aiheisesta blogista, instagramista ja mistä nyt tuleekin mieleen etsiä inspiraatiota tämän tyyliseen kakkuun).

En lukeudu ns. valmis kinuskikastikkeiden (joita löytyy ruokakauppojen hyllyiltä) ystäväksi joten haluan tehdä kinuskin aina itse. Silloin maku on niin täydellinen kuin se vain voi olla. Koristeiksi valikoitui tällä kertaa salted caramel marengit sekä brunbergin tummasuklaa. Suolaa kakku sai poppareista ja sopii muuten täydellisesti makean rinnalle. Kokeile!

Kinuskikastike
(riittää halkaisijaltaan n. 24 cm kakkuun)
2 dl kuohukermaa (käytin laktoositonta)
2 dl fariinisokeria

Mittaa ainekset teflon-pintaiseen kattilaan. Kuumenna, kunnes seos kiehuu.
Alenna lämpötilaa keskiteholle ja jatka keittämistä välillä sekoitellen n. 10-15 min. Kinuskin tulee kiehua koko ajan, -mutta maltillisesti! 15 min on kuitenkin viitteellinen aika. Kinuski saattaa olla valmista nopeamminkin, n. 10 minuutissa. Aikaan vaikuttaa kiehumiskuumuus, käytettävä kattila ja kinuskin määrä.

Suorita vesilasitestejä keittämisen aikana, useita kertoja, mikäli sinulla on vähemmän kokemusta kinuskin valmistamisesta. Kaada kinuski heti kakun päälle. Näin kinuski ei ehdi jähmettyä ja saat levitettyä sen tasaisesti. Tasoita kinuski leveällä lastalla tai palettiveitsellä.

Milloin kinuski on valmista?

 Suorita vesilasitesti ->

Tiputa pieni nokare kinuskia lasiin, jossa on kylmää vettä. 

Kaada vesi pois. Onko kinuski liuennut veteen? Jos on, jatka keittämistä. 

Jos tipan saa nostettua ehjänä nokareena lasin pohjalta, on kinuski valmis!

Salted Caramel marengit

(yksi pellillinen)

2 kananmunan valkuaista

100 g Salted Caramel makutomusokeria

Kuumenna uuni 100 asteeseen. Aseta leivinpaperi uunipellille. 

Erottele valkuaiset keltuaisista huolellisesti ja vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää tomusokeri vaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Marenkivaahto on valmista kun se on jämäkkää, ja kiiltävää, eikä valu kulhosta vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Kaada marenkivaahto pursotinpussiin jossa on valitsemasi tylla. Voit pursottaa marengit lähekkäin sillä ne eivät laajene uunissa.

Kuivata marengit uunin keskitasolla ilman kiertoilmaa n. tunnin ajan tai kunnes ne irtoavat nostettaessa helposti leivinpaperista. Katkaise sitten uunista virta. Anna marenkien jäähtyä uunissa luukku hieman raollaan. 

HUOM! Mikäli päätät paistaa marenkeja useampia (tuplaa tällöin yllä olevan reseptin määrä) niin marengit tulee paistaa kahdessa tasossa, uunin kiertoilmalla.

VINKKI!

* välineet pitää olla täysin puhtaat ja rasvattomat sillä pienikin määrä rasvaa kulhossa tai vispilöissä voi heikentää marengit rakennetta.

* marengit säilyvät huoneenlämmössä tiiviissä purkissa.

Maanantaina tuli muuten viesti Äidiltä;

- kiitos vielä ihanasta kakusta

Palkinto, Lf (1 sija)

saapui odotettuna tänne syksyiseen Suomeen vähän kauempaa.

Osallistuin syyskuun leivontahaasteeseen jossa oli tarkoitus taikoa omenalle makupari. Esimerkkinä makupareista mainittiin marja, hedelmä tai pähkinä. Makupariksi ei saanut käyttää pelkästään "tuttua ja turvallista" kanelia, eikä muitakaan mausteita, joten se toi oman pikku twistinsä kisaan.

Minä valitsin omenan makupariksi makean kinuskin ja liitin kolmanneksi pyöräksi vaniljan. Tämä trio oli kieltämättä satumaisen hyvää. Yksi parhaimmista trioista. Joskus vain kaikki elementit hakeutuvat kohdilleen.

Palkinnoksi syyskuun kisailun onnistuneesta lopputulemasta sain suklaakiekon ja höylän. Palkinto olikin siinäkin mielessä ihana yllätys että olin haaveillut jonain päivänä kiekon ja höylän hankintaa. Nytpä ei tarvitse enää haaveilla sillä nuo löytyvätkin tarpeen vaatiessa ihan omasta kaapista!

Kiitos!

Syyskuun leivontahaasteen voittajaan pääset tutustumaan alla olevasta linkistä

*** Vanilja-omenamuffinit kinuskikastikkeella ***

Palkinto, Nh/teemana lakritsi (2. sija)

oli täydellisen makea yllätys joka tavalla!

Nami-hiiren luotsaamaan kisaan oli ilmoittautunut todella upeita, ihania, teeman mukaisesti tummaan pukeutuvia lakritsiaiheisia herkkuja! Yllätys oli siis suuri että pienet suklaa-lakritsimuffinit pärjäsivät näin kiitettävästi kakkujen ilotulitusta täynnä olevassa kisassa.

Palkinto oli huiman monipuolinen ja täysin uusia makuja täynnä. Ja jos ei nyt ihan uusia makuja täynnä, niin ainakin minulle tuotteiden valmistajat olivat osin uuden uutukaisia. Paketissa oli paljon ihanaa joista mainitsen heti suloisen pienet Miss Etoilen muffinivuoat! En edes tiennyt että näin pieniä vuokia on olemassa, söpöistäkin söpöimmät! Tämä osusi ja upposi, kiitos!!!

Paketissa vaikka mitä ja sanomattakin selvää että ihanaa <3

Olen itse allerginen pähkinöille joten annoin suklaapatukat suoraan miehelleni joka rakastaa pähkinöitä (ja suklaata)! Näin jokainen sai paketista jotain ihan omaa ja herkullista.

Lisää aineksia leivontaan!

Näistä neljästä tuotteesta olen ehkä uteliain tuon massan suhteen ja sitähän pitää kokeilla. 

En ole vielä keksinyt että mihin käytän pistaasipähkinät mutta todennäköisesti luovutan koko pussin miehelleni joka ehkä pistelee pähkinät mutkitta suihinsa. Pistaasipähkinöiden maku on minulle luonnollisesti täysin tuntematon joten jäin miettimään että ovatko pistaasipähkinät parhaimmillaan jälkiruokien ja leivonnaisten lisukkeina vai ihan naposteluna suoraan pussista. Vai onkohan sekin makuasia?

Lapsille minivaahtiksia ja tikkareita namisteluun. Bonuksena tämän päälle vielä paketti tusseja :)

Tusseihin liittyykin pieni tarina....

Kehuin lapsille että kuinka ihanaa kun koko perhe on huomioitu pakettia kootessa. Iskälle pähkinää, minulle kaikkea ihanaa leivontaan ja tytöille vielä herkkujen päälle bonuksena väritystussit!! 

Tytöt ottivatkin kiitollisina saamansa herkut sekä tussit kainaloon ja kipittävät omaan huoneeseensa. Hetken päästä nuorin tuli tussipaketti kädessään luokseni ja kysyi että mistä lähtien tusseilla on saanut piirtää kekseihin? Ihmettelin tovin että mitä neiti puhelee mutta selvisihän tuo aika sukkelasti. Ei ne väritystusseja olleet, vaan elintarviketusseja!!! No niin, saattaahan sitä erehtyä itse aikuinenkin! Onneksi on tarkkasilmäisiä ja fiksuja lapsia!

Alla vielä kooste super isosta paketista, 

kiitos nami-hiiri!

Kisan kakkossijan nappasivat nämä herkut

*** Suklaa-lakritsimuffinit***