Olen suunnattoman onnekas että ympärilläni on lähisukulaisia, ja ystäviä, jotka ovat tehneet mahdolliseksi sen että olen päässyt kokeilemaan taitojani leivonnan saralla. Kokeilemaan uutta, ja hiomaan vanhoja jo tutuksi tulleita reseptejä uuteen kuosiin. Onnistumisia ja epäonnistumisia on varmasti liuta mutta onneksi pääpaino on kuitenkin siellä onnistumisen puolella.
Kakut ovat edelleen intohimoni, niin kahvi- kuin täytekakut. Unohtamatta lainkaan juusto- tai voileipäkakkuja. Jokaisella niillä on ollut upea tarina kerrottavanaan ja se että olen päässyt niihin tarinoihin mukaan on ollut äärimmäisen voimaannuttavaa. Se pistää toisaalta myös hyvällä tavalla nöyräksi ja äärettömän kiitolliseksi.
Samaan kesään ajoittui myös luova tauko leipomisesta, sekä blogin päivittämisestä, jonka ehkä moni tarkkasilmäinen lukijani, tai satunnainen kävijä, pisti merkille. Kotiin kyllä leivoin, ehkä turhankin paljon, sillä pakastin täyttyi pullista ja muista herkuista. Mutta kesä meni ohi nopeasti ja syksy, sekä talvi sen myötä, saapui ihan samalla tavalla kuin aikaisempinakin vuosina ja näytti että siellä missä on toivoa on myös elämää. Ja kevennyttänä versiona olen todennut että siellä missä on jauhoja, leivotaan!
Loppusitaattina haluan kiittää kaikkia niitä blogini lukijoita, sekä satunnaisia kävijöitä, että olette löytäneet blogini ja toivon kovasti että matkaanne on tarttunut jokunen hyväksi todettu resepti.
Ja muistutan vielä että Kakkutupa Mian löydät edelleen myös facebookista sekä instagramista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti