maanantai 5. maaliskuuta 2018

Lusikkaleivät

kuuluvat suomalaisen kahvipöydän tunnetuimpiin pikkuleipiin.





Lusikkaleivät ovat kuuluneet meidän perheen suurempiin juhliin, ihan niinkuin voisilmä kuuluu pullaan. Niitä on tarjoiltu omissa rippijuhlissani sekä tyttärieni ristiäisissä. Ne ovat oikeasti elämää suurempia keksejä, eikä lusikkaleipien taika katoa koskaan, sillä niissä on niin vahvasti läsnä lapsuuteni makumuisto, helmi sieltä kaukaa. Hyvällä tavalla haikeutta ja nostalgiaa.

Kerrotakoon että vaikka olenkin suuri lusikkaleipien ystävä niin jostain syystä leivoin ensimmäiset lusikkaleipäni vasta nyt. Kysymys kuuluu että miksi? Tunnustan heti että vanhin tyttäreni toivoi lusikkaleipiä mutta niin että pikkuleivissä ei ole lainkaan hilloa/marmeladia. Tämä kuuluu kaiketi samaan kategoriaan tyttäreni lempi omenapiirakan suhteen. Leipoisitko äiti omenapiirakka, mutta ilman omenaa :) Ja kyllä, minähän leivon. Ja sanon vielä senkin että ihanaa kun lapset antavat inspiraation luoda ne ajoittain unohtuneet makumuistot uudelleen todeksi. Koska lapset on ♥

Palataan vielä sen verran lusikkaleipiin että alla olevalla ohjeella valmistetut lusikkaleivät ovat aivan loistavia, ihanan mureita mutta niin että eivät hajoa käsissä. Lusikkaleipiä valmistettaessa on tärkeää että taikinaa on hyvä ja helppo käsitellä, että siitä ei tule liian muruinen. Muuten taikinaa on vaikea asetella lusikkaan niin että se pysyy koossa, ja sanomatta lienee selvää, että pikkuleivän asettaminen leivinpaperin päälle on myös oma taitolajinsa, niin että pikkuleipä pysyy edelleen koossa. Lusikaksi kannattaakin valita mahdollisimman syvä pikkulusikka, ja ylimääräisen taikinan voi sipaista veitsellä pois, jotta pikkuleivän pinta pysyisi mahdollisimman tasaisena. Ja nyt leipomaan, niitä ihania muistoja pieniksi suupaloiksi. Parasta.





Lusikkaleivät
(n. 25 kpl)

Ainesosat
125 g voita (laktoositon)
3/4 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Väliin
vadelmahilloa/marmeladi

Päälle
erikoishienoa sokeria


Ohje

Valitse iso teräskattila voin ruskistamiseen jotta voi ei pääse roiskumaan ympäriinsä. 

Ruskista voi kevyesti kattilassa. Voit ruskistaa voita niin kauan kunnes se alkaa punertua/saada hiukan väriä mutta varo kuitenkin ettet polta voita. Nosta kattila pois levyltä, jäähdytä hetki ja sekoita sokeri joukkoon. Anna jäähtyä kunnolla. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja sekoita massa tasaiseksi. Painaa massaa pikkulusikan koloon ja poista ylimääräinen massa. Liu´uta keksimassa varovasti uunipellille leivinpaperin päälle niin, että kupera puoli tulee ylöspäin.  

Paista pikkuleipiä uunin keskitasolla 200 asteessa, n. 8-10 minuuttia.

Anna jäähtyä kunnolla. 

Täytä pikkuleivät varovasti vadelmahillolla ja lopuksi pyörittele pikkuleivät sokerissa.




* VINKKEJÄ *
 * Anna voin hiljalleen poreilla kattilassa vielä sulamisen jälkeenkin, näin saadaan lusikkaleipiin herkullinen maku * 
* Teräskattilassa punertavan värin oikea sävy on helpompi havaita kuin esim tummassa teflonkattilassa *
* voit maustaa taikinan halutessasi 2 tl kanelia *
* Pikkulusikan koko vaikuttaa siihen kuinka monta valmista lusikkaleipää ohjeella saadaan *
* Voit käyttää välissä myös omena tai mansikkahilloa/marmeladia *
* Lusikkaleivät voi pakastaa pakkaamalla ne kannelliseen rasiaan kerroksittain. Laita kerrosten väliin leivinpaperia.
* Lusikkaleivät sulaa nopeasti joten ota ne huoneenlämpöön n. 1 tunti ennen tarjoilua *






Lusikkaleivät
- pieniä keksejä, suuria muistoja 



2 kommenttia:

  1. Lusikkaleivät on tosiaankin niitä parhaita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, parhaita ♥ Lusikkaleipien maku tuo mieleen paljon muistoja, ja suuria hetkiä, joten siksi ne ovat minulle erityisen rakkaita. Ihanaa, kun voi jakaa nostalgiaa näiden klassikko pikkuleipien myötä ja palauttaa monien mieleen jo ehkä hiukan sivulauseeksi jääneiden herkkujen ylösvetoa sieltä mummon reseptikansiosta tähän päivään. Kyllähän se leipominen on vaan ihan mahtavaa ♥

      Poista