Se hetki kun s.posti ketju saa jatkoa viimevuodelta. Tekisitkö kakun tyttärellemme joka täyttää vuoden. Hetkinen, juurihan tein hänelle, pienelle prinsessalle, kakun ristiäisiin.
Tässä vaiheessa palaan aina siihen samaan ikuisuus kysymykseen, -miten aika juoksee näin nopeaan ja mihin sillä nyt yhtäkkiä tuli niin kiire? Miksi se ei juossut silloinkin yhtä lujaa, kuin alle parikymppisenä, sillä silloin oli kiire eteenpäin, tulevaan ja tuntemattomaan. Johtuuko se sitten siitä, se ajan järkkymätön kiire, että lapsena/nuorena kaikki oli käsinkosketeltavan uutta? Tiet, polut sekä lapsuuden pitkät kesät? Vai johtuuko se sitten muistijäljistä jotka ovat tallentuneet meihin vuosien saatossa. Kun päivät muistuttavat toisiaan, ne sulautuvat helposti yhdeksi ainoaksi muistoksi. Mieli kun mittaa aikaa muistojen määrällä. Vähän muistoja on siis yhtä kuin vähän kulunut aika... Hmm, näin joku viisas kirjoitti aiheesta. Tiedä häntä mutta kakku kertokoon tarinaa tästä hetkestä.
Viimevuotinen kinuski-vadelmajuustokakku oli kakun tilaajan mukaan sulattanut kaikkien sydämet kinuskille ja vadelmalle. Niinpä sama päätettiin toistaa tässä kakussa, nyt vain täytekakku muodossa. Enkä ihmettele, kyllä kinuski ja vadelma ovat niin täydellisesti luotuja toisilleen kun vain olla ja voi. Sitä liittoa on turha yrittää horjuttaa suuntaan jos toiseen.
Kakku sai koristeekseen suklaavaluman johon olen hurahtanut täysillä ja ehdotankin valumaa aina sopivan paikan tullen! Kakun reunaa kiersi vaahtokarkit, oreokeksit sekä lakumarengit joihin olen, valuman lisäksi, hurahtanut totaalisesti. Lakumarenkien ohje täältä ->lakumarengit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti