Kuvia on näin aamusta hieman hankalaa ottaa kun valotus on mitä on. Kuvat pitäisi ehdottomasti ottaa luonnonvalossa mutta sitä ei talviaamuisin ole tarjolla. Kuvaan kakkuni ym. leivonnaiset loistavalla Lumiallani joten kuvien laatu ei ehkä ole se kaikkein mahtavin mutta näillä olen päättänyt pärjätä, ainakin toistaiseksi. Jossain vaiheessa koetan panostaa kunnon järjestelmäkameraan mutta kaikki aikanaan. Nautin niin suunnattomasti kakkujen tekemisestä ja koristelemisesta että minulle on jäänyt ns kakkoseksi kuvien laadun herätteleminen. En tunne siitä hirveää huolta mutta välillä kuvien laatu harmittaa kuten tänä aamuna.
Tänä aamuna harmitti sitäkin enemmän kyllä auton pakkasesta ja jäästä jumittunut takalaatikko joka ei auennut nätisti kiskomalla eikä sitten muuten mitenkään muullakaan tavalla. Eipä tullut mieleen, vaikka olisi tietenkin pitänyt, että takalaatikko ei aukea jos sitä ei näillä pakkasilla välillä käytä, tai vastaavasti sulattele. Pakkaan pääsääntöisesti aina kakut isoihin styroxlaatikoihin jotka eivät mahdu muualle kuin juurikin takalaatikkoon joten siinä sitten seisoin hölmönä takalaatikon edessä joka ei auennut, ei edelleenkään. Styroxlaatikot eivät mahdu auton lattialle sisätilaan, eivätkä sovi penkille koska penkki ei luonnollisestikaan ole suora. Siinä sitten piti sooloilla ja loppujen lopuksi kakut lähtivät matkaan toinen styroxlaatikossaan takapenkillä, kiinni turvavöissä ja penkki fyllattyna tyynyillä ym. Toinen kakku pääsi viralliseen pahviseen kakkulaatikkoon jonka asetin viereeni etupenkille. Etupenkki oli "vuorattu" styroxlaatikon kannella ja jääkaapin ylimääräisellä lasilevyllä.
Oli siis kunnon aamujumppa kakkujen kera :) tuo kaikki jumppa oli kuitenkin vaivansa väärti ja kakut pääsivät onnellisesti perille juhlapaikkaansa pienien kommelluksien myötä. Mikä parasta tässä kaikessa onkaan niin yksinkertaisesti tekemisen ilo ja se kun kuulee että kakku oli herkullinen. Niinkin herkullinen että juhlien vieraat olivat ottaneet lisää kakkua, nekin jotka eivät niin välitä voileipäkakuista. Näin kotikokkina, ihan itse oppineena, voin vain olla äärimmäisen onnellinen siitä että niin moni on luottanut minuun juhliensa tarjoilujen suhteen. Jokainen juhla on omanlaisensa, tärkeä ja ainutlaatuinen että ei voi oikeasti muuta kun olla nöyrä ja otettu kaikesta kiitoksesta mitä olen saanut oman rakkaan harrastukseni myötä. Tästä on taas hyvä jatkaa uusien haasteiden pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti