Palatakseni vielä äskeiseen lauseeseen eli uskokaa tai älkää, pienen pieni kypärä oli se hankalin vaihe joka meinasi romuttaa unelmani palomiehen muovaamisesta ;)
Olen "kakku-urallani" tehnyt tätä ennen yhden ainoan hahmon (jos ei lasketa sitä palomiestä joka putosi tuvan pöydältä lattialle palasiksi, murr..) ja siltäkin kovan onnen hahmolta katkesi jalat. Toki sitten viimeisellä hetkellä, juuri ennen kuin leidi oli lähdössä kakkunsa päällä kaffetustilaisuuteen. Hirveä hetki ja toivoin niin kovasti että tämä miekkonen pysyisi koossa!
Ja pysyi se, hurraa huuto palomiehelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti