Ennen kuin päästiin tähän seesteisiin kuvaan niin juhlapäivän aamu oli kaikkea muuta kuin seesteinen. Keittiö täynnä vispilöitä, vatkaimien hurinaa ja sukkapareja jotka liimaantuivat lattiaan kiinni kerman niitä kutittaessa. Ruoan olin sentään tehnyt valmiiksi, kuten aina ennen varsinaista juhlapäivää. Tänäkin aamupäivänä mikro hurisi tuon kaiken muun keskellä lämmittäen ruokaa lapsosille. Lapsosille, jotka kipittivät essut juhlamekkojensa suojana ympäri keittiötä ja ihme kyllä sotkematta itseään maassa lojuviin kerma-ansoihin joihin olin jo itseni sotkenut! Lapsosille, jotka vuorotellen toistivat samoja jo tutuksi tulleita lauseita vuosien varrelta; -koska vieraat tulee, kuinka monta minuuttia vielä, eikö ne ikinä tule.....
Niin, nämä juhlien aamupäivät ovat hektisiä mutta täynnä elämää. En antaisi hetkeäkään pois. En sitäkään kun syön itse jo jäähtynyttä, mikron kautta kierrätettyä, eilistä nakkisoppaa ensimmäisten juhlijoiden saapuessa ovesta sisäeteisen lämpöön. En sitäkään kun suljen itseni hetkeksi vessaan vieraiden keskusteluja kuunnellen, samalla harjaten hiukseni ja pesten hampaani miettien että miten ihmeessä nämä toimet unohtuivat aamurutiineistani? Mutta yhtä kaikki, tämä on elämää isolla E kirjaimella. Niin kuin vielä päälläni oleva essukin, isolla E kirjaimella :)
Mutta mitäpä tuosta essusta ja muusta keskeneräisestä?! Ei se maailma koskaan täysin valmiiksi tule joten pienen prinsessani juhlat saa alkaa, essulla tai ilman. Keskeneräisenä tai vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti