 |
| Tyttäreni valitsi tämän vuoden synttärikakkunsa keskipisteeksi lempi lps hahmonsa sekä ranskanbulldoggi Nellan silhouetin. Makumaailma pukeutui kinuskin ja puolukan herkulliseen liittoon joka ei petä koskaan. |
Yksinkertainen ja pelkistetty kakku näyttää juuri siltä kuin se kuvassa on. Siinä on kaikki oleellinen ja muu on pyyhitty pois. Siinä on tyttäreni luonne. Taiteellinen, analysoiva sekä herkkä. Kaikki tuo yhdessä kauniissa paketissa ja minä saan olla se onnellinen jonka hän valitsi äidikseen. Enkä oikeasti voisi olla kiitollisempi tyttärestäni, esikoisestani.
Kun kakkuun laitetaan kynttilät pystyyn niin mietin joka ikinen vuosi että mihin ihmeessä ajalla on niin kauhea kiire? Ensin niitä kynttilöitä oli yksi ja nyt niitä on jo 12. Mitä kaikkea noiden numeroiden väliin jääkään. Muistoja, rakkaita ja haikeita. Yövalvomisia, nuhaneniä, auringon kultaamia kesäpäiviä ja valkoisia lumiukkoja joilla on porkkananenät sekä rusinasilmät. Luopumista lapsuuden leikeistä mutta ehdottomasti ylpeyttä omasta lapsestaan ja hänen kasvustaan. Siitä, mikä hänestä on tullut ja mikä hänestä vielä tuleekaan. Se on selvää että hänestä tulee jotain mahtavaa, tietenkin. Näin jokainen äiti ajattelee omasta lapsestaan, se on vain luonnikasta.
Nautin tästä hetkestä kun saan keskustella oman esiteinini kanssa joka selvästi jo hakee itseään ja istuu välillä viereeni keskustelemaan yllättävänkin isoista asioista. Olemme kieltämättä aina puhuneet paljon, kipeistäkin asioista, sillä elämässä on niin monta väriä että niitä on hyvä maalata yksi sävy kerrallaan. Että ei tule kerralla liikaa. Ei niin, ettäkö piilottelisi maailmaa lapselta, mutta niin ettei paljasta liikaa. Siinä samalla, kuin huomaamatta, saan hänet viereeni ja silitän pitkiä hiuksia vielä hetken. Syli kun ei enää ole se itsestäänselvä juttu, johon istutaan joka päivä, joten otan näistä hetkistä kiinni ja olen vain lähellä. Kuunnellen, kehuen ja kannustaen häntä löytämään oman tapansa olla. Osoittaen kaikkea oppimaani ja sanoen mitä saa ja mitä ei kannata. Mikä satuttaa ja mikä korjaa.
Loppusitaattina lainaan erään runon loppukappaletta
sillä enää vähän aikaa sinä olet minun
mutta jo aivan pian
olet kokonaan sinun
Onnea rakas esikoistyttäreni,
olet rakas ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti