suklaavalumalla oli menossa anoppini äitienpäivään mutta hän sairastui ja sain tyrkättyä kakun eteenpäin omalle äidilleni ja hänen ystävälleen.
Kakku oli mitoitettu 12 henkilölle ja täytteeksi tuli tietenkin se yksi suosituimmista, kinuskipuolukka ♥
Ehkä tässä vaiheessa joku saattaa ihmetellä että missä se minun äitini kakusta otettu kuva on mutta kaikessa kiireessä unohdin oikeasti kuvata kakun!! Niin käy muuten todella harvoin ja se harvoin oli sitten tässä kohtaa suureksi harmikseni.
Tänä vuonna leivoin omalle äidilleni hänen toiveidensa mukaisen kakun eli salted caramel cheesecaken joka on aina niin taivaallisen herkullista. Tässä linkki ohjeeseen ->
salted caramel cheesecake. Tämä piirakka onnistuu myös gluteenittomana, joten tästä pääsevät osalliseksi nekin, jotka eivät siedä gluteenia. Siitäpä tulikin vielä mieleeni että liitän tähän väliin kuvan tuosta herkusta jotta saadaan makuhermot viritettyä kunnolla oikeaan tunnelmaan. Tämä on todellakin leipomisen arvoinen kakku ♥
Tämä kulunut vuosi on ollut käänteentekevä vuosi elämässäni ja on vaikuttanut moneen asiaan lähelläni sekä muuttanut pysyvästi meidän perheen arjen.
Kun terveys ei olekaan enää se asia joka oli aina itsestäänselvyys. Silloin asiat saavat aivan eri mittasuhteet joka tavalla. Ei olekaan enää rutiinia johon arkena herätä. Ei herätyskelloa joka soittaa keittämään aamukahvit ja laittaa päivän sille kuuluvaan järjestykseen. Lapsista saan suunnatonta voimaa kaiken epätietoisuuden keskellä, mutta toki toivoisin, että siitä epätietoisuudesta kasvaisi tieto, että löydän selviytymiskeinot oman sairauteni keskellä. Että löytäisin keinot, jotta pystyisin välttämään niitä altisteita jotka romahduttavat kuntoni minuuteissa useiksi päiviksi.
Silloin kun kuljetaan syvissä vesissä niin tiedän että voin aina soittaa tuttuun numeroon josta vastaa ääni jonka tuntisin missä ja milloin vain. Äiti ♥ Sillä niinhän lapset tekevät, aikuiset lapsetkin, että hakevat tukea, ja näkökantoja, läheiseltä joka tuntee heidät läpikotaisin. Paremmin kuin omat taskunsa. Sillä silloin kun ei ole aivan varma että onko edessä rotko vai vain pieni alamäki, -silloin on super lohduttavaa kun voi soittaa äidille. Toki puhun äitini kanssa paljon muustakin, kuin voinnistani, mutta tämä vuosi on pitänyt tiukasti puheenaiheen tässä. Ehkä siksi tämä Elina Salmisen runo onkin jollain tavalla niin kaunis ja puhuttelevan koskettava juuri tähän hetkeen.
Kiitos äiti että olet ollut tukenani, ja olet ♥
Mikään ei käännä
lasten kohtaloita
yhtä hellästi ja lujasti
kuin äidin huoli joka on
taipunut rukoukseksi
