My little ponyt olivat suosiossa kovasti näihin aikoihin. Tyttäreni sai ensimmäisen my little ponynsa marraskuussa 2009. Poni oli juurikin tämä Pinkie Pie. Muistan sen päivän kuin eilisen, ja tulen varmasti muistamaan. Kotiuduimme tuolloin nuorimmaiseni kanssa synnytyssairaalasta. Ajattelin että pikkusiskon olisi järkevää tuoda juuri "leivotulle" isosiskolleen jokin kiva tuliainen, ihan niin kuin pikkusisko olisi massussa ollessaan kuullut mitä isosisko toivoi joulupukilta sinä vuonna. Pinkistä oli todellakin puhuttu paljon joten mielestäni tämä oli enemmän kuin hyvä ajatus. Ja sitä se olikin.
Pinkie Pie poni on siis edelleen meillä ja on varmasti yksi niitä leluista joka säilytetään aina, tyttöni aikuisuuteen asti. Poni on vielä leikeissä mukana mutta kun se päivä tulee että ponin on aika astua hieman sivummalle niin laitan Pinkin tyttäreni omaan aarrelaatikkoon. Laatikkoon, jonka hän aikanaan saa viedä mukanaan.
Tämä kakku on siis tehty kaikella rakkaudella, niin kuin kaikki lapsieni kakut, mutta kuitenkin juuri tämä kakku on erityinen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Olisin voinut piirtää ja maalata ponia vaikka kuinka koska tuntui että jokainen sivellys marsipaanin pintaan palautti minut päivään jolloin tapahtui jotain äärimmäisen tärkeää ja meidän kaikkien elämää hyvällä tavalla koskettavaa, lopullisesti. Siskot tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Toinen oli tuohon aikaan pieni 3,5 vuotias reipas pellavapäinen tyttö ja toinen vielä pienempi tyttö, mutta niin sitkeästi jo elämässä kiinni. Minun rakkauteni, elämäni valot ja syy miksi jokainen päivä on kauniimpi kuin koskaan. Oli aika ennen lapsia, sekä aika joka on olemassa nyt ja tässä.
