Kakku oli menossa äidilleni syntymäpäivälahjaksi joten mielestäni oli enemmän kuin reilua antaa hänen valita itselleen täydellinen makuelämys. Valinta oli hänelle helppo, juustokakkua. Mutta millä täytteellä? Siihen annoin, omasta mielestäni, pari todella herkullista vaihtoehtoa ja vadelma-kinuski päätyi digestive keksien ja kinuskikiilteen väliin.
Koristeet, ja niiden värit, sai valita äitini. Heittelin ehdotuksia kukkien kiehtovasta maailmasta ja hän valikoi, aina yhtä juhlavat, ruusut. Ruusut ovat lunastaneet itseoikeutetusti paikkansa kakuissa, vuoden aikaa katsomatta. Ruusut sopivat melkeinpä mihin tahansa teemaan/juhlaan, ikää katsomatta.
Ruusuja tehdessä päätin pikkuisen sooloilla, tapani mukaan, ja heitin joukkoon lumihiutaleita koska talvea tässä jo periaatteessa eletään. Vaikka ulkona onkin täysi syksy ja muutama sitkeä lehti viipyy vielä pihapuissa, tuulen niitä ravistellessa. Pihamaa on osittain peitossa eriväristen lehtien leikkien alla. Tulisi jo talvi, kimaltavan valkoisen lumihunnun kera. Pieni pakkanen, joka saa varpaat hakeutumaan villasukkiin ja kaakaota sisältävän kattilan lämpiämään puuhellan syliin. Tule jo talvi.
