Tiikerikakku

on yksi rakastetuimmista kahvikakku klassikoista.

Tiikerikakku hurmaa vuodesta toiseen ja tuo melkeinpä kaikille makumuistoja lapsuudesta.

Minun tiikerikakku on leivottu mummolassa ja siitä on jäänyt jäljelle niin paljon muutakin kuin makumuistoja ja ajan patinoima resepti. Siinä on helmi lapsuudesta ja tuoksu tutusta tuvasta johon mieli palaa hetkeksi. Sinne pieneen punaiseen mummon mökkiin, viljapellon laitaan joka jatkuu silmänkantamattomiin.

Alla oleva resepti on matka mummoni tupaan ja nyt tuo kahvikakkujen klassikko on tässä, kätesi ulottuvilla. Leivottuna tähän päivään.

Tiikerikakku

200 g voita (laktoositon)

3 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl kermaa (laktoositon)

2 rkl kaakaojauhetta

´

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään, lukuunottamatta kaakaojauhetta. Lisää kerma, sekoita varovaisesti seos sekaisin. Ota massasta 1/3 erilleen ja sekoita siihen kaakaojauhe. 

Laita puolet vaaleasta massasta voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan, lisää päälle tumma massa ja loput vaaleasta massasta. 

Paista kakku uunin alatasolla 175 asteessa, noin 50-60 minuuttia. Varmista kakun kypsyys cocktail- tai hammastikulla. Kun tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on valmis.

Kumoa kakku vuoastaan hieman jäähtyneenä.

. 

Porkkanamuffinit

toivat tupaan hienoisen, kanelilla höystetyn, joulun tuoksun.

Näin joulua odottaessa päätin että joulu saa pikku hiljaa näkyä, ja tuoksua, myös leivonnassa. Sillä ajatuksella tiesin että aloitetaan urakka suussa sulavilla, mehevillä, porkkanamuffineilla ja annetaan hennon kanelin tuoksun täyttää vanha talo, sen jokaista huonetta myöden.

Ja voin kertoa että näitä olisi kevyesti voinut syödä useammankin kappaleen mutta päätin säästää vähän huomisellekin. Ja pitihän naapureillekin viedä maistiaisia. Oli maistunut sielläkin, ilmoitti tekstiviesti iltahämärissä :)

Porkkanamuffinit

(12 kpl)

2 kananmunaa 

1.5 dl sokeria

2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

1 tl soodaa

2 tl kanelia
88 g sulatettua voita (laktoositon)

2 dl (n. 2 kpl)  porkkanaa,
- hienoksi raastettuna

Kuori porkkanat. Huuhtele hyvin. Raasta porkkana hienoksi raasteeksi.

Aseta muffinipellin koloihin paperiset muffinivuoat.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munasokeriseoksen varovasti käännellen, esim.nuolijalla. Lisää joukkoon sula voi. Lisää viimeiseksi porkkanaraaste. Kaada taikinaa n. 2/3 osaa vuoan tilavuudesta.

Paista uunissa 180 asteessa, n. 15-20  minuuttia.  Kokeile cocktail- tai hammastikulla muffinien kypsyyttä. Muffinit ovat kypsiä mikäli tikkuun ei tartu enää taikinaa.

Anna muffinien jäähtyä ennen kuorruttamista.

Kuorrute;

150 g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl tomusokeria 

25 g pehmeää voita (laktoositon)

Vatkaa kaikki ainekset keskenään sekaisin. Lisää tarvittaessa tomusokeria. Itse laitoin tomusokeria reilusti enemmän mutu tuntumalla, ehkä n. 1-1.5 dl. Näin kuorrutteesta tuli jämäkkää ja se pysyi hyvin muodossaan.

Tuplaa kuorrute mikäli haluat muffineille korkean, näyttävän pursotuksen.

Kuorrutteen päälle halusin vielä jotain kivaa, värikästä.

Näin päädyin kuorimaan porkkanasta ohuita porkkanasuikaleita kuorimaveitsen avulla. Suikaleiden kaveriksi otin yhden muffinin kokonaan murustettavaksi ja ripottelin muffinimurua jokaiseen muffiniin sen verran että koristeet olivat tasapainossa keskenään. Ja vielä... jos muffinista (minkä varasit murustamiseen) sattuu jäämään ylimääräistä murua jäljelle niin senhän voi hyvällä omalla tunnolla namistella suihinsa :)

Näissä, herkullisen makeissa, tunnelmissa onkin ihanaa toivottaa tervetulleeksi pian jo alkava joulukuu joten 

Tervetuloa joulukuu ja sitä myöden hiljaa lähestyvä joulu!

Hauvakakku

sai inspiraationsa synttärisankarin rakkaista hauva pehmoista.

Tämä kakku ei ole vain syntymäpäiväkakku, se on niin paljon enemmän ja sen tarina on alkanut jo vuosia sitten. Se alkoi päivänä jolloin ainu pehmohauva löytyi syntymäpäiväsankarin isosiskon sängyltä ja sen tarina jatkuu katkeamattomana virtana. Lue lisää hauvasta täältä.

Kakku täytettiin sillä ainoalla ja oikealla täytteellä, sillä täytteellä joka on myynyt itsensä läpi jokaiseen kahvipöytään. Raikasta vadelmaa ja makeaa kinuskia, se täydellinen makutaivaassa solmittu liitto.

Täyte oli siis loistava ja makukin mitä parhain mutta seuraavaksi tuli mysteeri jota en ole vielä ratkaissut.

Tapahtui seuraavaa;

Kakun pohja oli perunajauhopohjainen. Mysteeriksi jäi se että miksi kakun ylin kerros ns. "kovettui", aste asteelta kakun keskiosasta edeten aina reunoihin saakka.

Tein kakkuja kaksi kappaletta ja sama ilmiö toistui kummassakin versioissa. Toisesta kakusta jäi hieman vajaa puolet jäljelle ja jätin sen jääkaappiin säilöön koska halusin seurata tuota "ilmiötä" vuorokauden lisää. Lopputulos oli se että kakun ylin kerros kovettui aste asteelta kokonaan, yhteensä kahden vuorokauden seurannan aikana. Jos joku viisas osaa kertoa että mikä tämän mystisen tapahtumaketjun aiheuttaa niin kiitollisena ottaisin tiedon vastaan.

Tiedoksi vielä että olen tehnyt perunajauhopohjaisia kakkuja useita, tosin kermapinnoitteisena ja tämä ilmiö ei ole koskaan tullut esiin. Joku juttu pitänee olla perunajauhopohjan ja massan välillä.....

Kakku oli onneksi juhlapäivänä täysin syömäkelpoinen, tuosta harmillisesta "ilmiöstä" riippumatta. Rakas pieni synttärisankari sai toivomansa kakun jossa oli ainu pehmohauvat, viirinauha hänen nimellään sekä rusetti ja keltavoittoisena kukkiva värimaailma. Kuin pisteeksi iin päälle hän valitsi kakkuunsa vielä keltaiset glitterikynttilät, ne kaikki 7 kappaletta.

Mutta kylläpä niitä kynttilöitä olikin jo paljon. Äidin ekaluokkalainen on selvästi jo iso tyttö, ei enää vauva millään tavalla, mutta tarvitsee syliä vielä välillä. En edes tiedä että kumpi sitä sylittämistä enemmän tarvitsee, olenko se sitten minä vai hän? Onko se sitten niin että se luopuminen, pikkuhiljaa tiedostaen kuin varkain, lapsuudesta tekee enemmän kipeää minulle kuin hänelle?

Se, että kasvuun kuuluu omalla tavallaan luopuminen, kuulostaa sydäntä puristavalta mutta kuitenkin välttämättömältä koska niinhän sen kuuluu mennä. Mutta vielä hetken minä pidän sylissäni häntä, silloin kun hän sitä tarvitsee. Pyyhin tarvittaessa kyyneleet ja lohdutan. Iloitsen hänen kanssaan ja rakastan häntä sellaisena kuin hän on.

Onnea äidin pienelle ekaluokkaiselle, 

7 vuotiaalle <3

Kinkkuvoileipäkakku

on kahvipöydän suolainen, tasapainottava, vastine makealle.

Voileipäkakku on se kakku jota tänä päivänä harvemmin tarjoillaan syntymäpäivillä tai muissa vastaavissa juhlissa. Voileipäkakku saattaa herättää useita rakkaita muistoja etenkin monelle 70- ja 80-luvulla syntyneille sillä voileipäkakku koki tuolloin suuren suosionsa huipun ja oli näin tarjolla melkeinpä jokaisessa suuremmassa juhlassa.

Meidän tuvassa voileipäkakku on ollut kuitenkin vasta viime vuosina se juttu, joka kuuluu kahvipöytään, ja josta on tullut niin suosittu että en enää edes harkitse tarjoavani jotain muuta vaihtoehtoa suolaiselle versiolle.

Tervetuloa takaisin voileipäkakku!

Voileipäkakuista saa helpolla näyttävän näköisiä käyttämällä koristeena erilaisia salaatteja sekä hyödyntämällä hevi osaston muuta valikoimaa.

Itse suosin kurkkua, viinirypäleitä, minitomaatteja ja juurikin erilaisia salaatteja sekä yrttejä. Joukkoon on kiva lisätä kakun täytteen mukaisia leikkeleitä, ohuina siivuina, tai vastaavasti leikkeleillä jotka täydentävät kakun makumaailmaa.

Kuten sanottu, voileipäkakku on suosittu ja äärettömän helppotekoinen. Sen tekemistä on turha "vierastaa". Löydät herkullisia voileipäkakun ohjeita mm. Hellapoliisin sivuilta.

Voileipäkakku olisi muuten maistunut tälle pienelle herkkusuullekin :)

Kinuski-vadelmajuustokakku

jatkaa juustokakkujen juhlaa.

Tämän kakun maku ja koostumus on vakuuttanut kaikki kahvipöydän herkkusuut kirpeillä vadelmilla ja makean kinuskin liitolla. Siksi se valikoituukin aina uudelleen ja uudelleen tarjottavaksi.

Tällä kertaa kakku tarjottiin pienen tytön ristiäisissä. Kakku toivottiin ulkoiselta olemukseltaan pelkistetyksi ja selkeälinjaiseksi, ilman sokerimassakoristeita. Tätä toivetta noudattaen päädyin pursottamaan kakun pintaan kermakierteet jotka värjäsin Wiltonin punaisella pastavärillä. 

Wiltonin pastavärit omaavat hyvän väripigmentin joten väriä ei tarvitse laittaa kuin muutamia hammas- tai cocktailtikullisia ainesosaan jota halutaan värjätä.

Kermakierteiden väliin asettelin Brunbergin tummaa suklaata. Brunbergin tumma suklaa on laktoositon, ja gluteeniton, joten se oli varma valinta kakkuun joka toivottiin laktoosittomana.  Sisäpinnalle ripottelin Salted Caramel marenkimurusia ja osin rouhittua/paloiteltua tummaa suklaata.

Ja kuin pisteeksi iin päälle halusin kakkuun vielä jotain pienen pientä pinkkiä ja sehän onnistui ripottelemalla kermahuippujen päälle Funcakes:n pehmeitä sokerihelmiä.

Mustikkapiirakka

on yksi herkullinen vaihtoehto kun halutaan äkkiä jotain hyvää ja helppotekoista.

Tämän piirakan tarina piilee kadonneessa puolukkapiirakka reseptissä.

Äitini laittoi minulle viestiä viime viikolla ja kysyi että olisiko minulla sattumoisin tallessa puolukkapiirakka resepti jonka hän oli hukannut. Oletin että ei ollut mutta kotiin päästyäni kaivoin vanhan reseptikansioni esiin ja löysin kuin löysinkin puolukkapiirakka reseptin, jonka olemassaolon olin jo tyystin unohtanut. Haastetta tähän leivontaan toisi tosin se että reseptistä puuttui vehnäjauhojen määrä. Missäköhän ajatukseni olivat olleet kun aikoinani rustasin reseptiä omaan kansiooni?

Niinpä päätin tehdä piirakan mutu tuntumalla joka ei mennyt sittemmin ihan nappiin. Siitä kertoo se että vanhin tyttäreni kertoi saaneensa maailman kamalinta mustikkapiirakkaa koulussa ja nyt sitä oli tarjolla myös kotona ;)

Siitä harmistuneena, ja päättäväisenä, päätin etsiä googlen hakukoneen avulla sen parhaimman mustikkapiirakka reseptin ja voi mikä jackpot ja ihanuus tuo hakukone onkaan!! Kiitos kotikokki.net ja reseptin luonut Lilja. Maailman paras mustikkapiirakka on tässä ja se maistuu juuri samalta kuin äitini tekemä puolukkapiirakka aikoinaan. Vain sillä erotuksella että meidän piirakkapohjassa köllöttelee mustikat koska puolukka ei ole saanut jalansijaa perheen nuorimpien keskuudessa. Ihana makumuisto omaan lapsuuteeni on taas hetken läsnä.

Mustikkapiirakka

(vuoan halkaisija 25cm)

2 kananmunaa

2 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 dl maitoa (laktoositon)

150 g sulatettua voita (laktoositon)

5 dl marjoja 

- mustikoita, vadelmia, herukoita tms.

 Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa sekoittaen seosta esim. nuolijalla. Lisää viimeiseksi sula voi. Sekoita varovasti sekaisin.

Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Lisää lopuksi valitsemasi marjat taikinan päälle.

Paista 200 asteessa, n. 30 minuuttia.


Anna piirakan jäähtyä hetki. Ripottele halutessasi jäähtyneen piirakan pinnalle utuinen lumihuntu.

Lumihunnun saat ripottelemalla piirakan pinnalle Confetin lumijauhetta joka on koostumukseltaan tomumainen. Lumijauhe ei sula lämpöisenkään leivonnaisen pintaan, toisin kuin tomusokeri. Lumijauheella koristelet kahvikakut, joulutortut, piparit jne. Lumijauheen maku on kuta kuinkin neutraali.

Fudge

on ihana, suussa sulava, kermatoffee makean nälkään.

Yleensä sanotaan että kolmas kerta toden sanoo mutta minä onnistuin saamaan fudgen toisella yrittämällä sellaiseksi kuin reseptissä mainittiin.

Tein siis fudgea viime viikolla ensimmäisen kerran ja fudge jäi selvästi liian löysäksi, se ei pysynyt lainkaan koossa, paitsi jääkaapin viileydessä. Minua jäi vaivaamaan se että mikä meni pieleen? Oliko se keittolämpötila vai aika, vai kummatkin? No, sepä ei selviäisi muuta kuin kokeilemalla joten taistoon paremman fudgen puolesta!

Kysymyksessä oli vastaus, hyvin ennalta arvattavissa siis. Keitin fudgea liian matalassa lämpötilassa joten koostumuksesta ei olisi voinut tulla mitenkään kiinteä. Sellaista, joka olisi pysynyt nätisti koossa. Lämpötilan kanssa on siis oltava tarkkana!

Fudge

4 dl kuohukermaa (laktoositon)

4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl suolaa

2 rkl voita (laktoositon)

Mittaa kuohukerma, sokeri, vaniljasokeri ja suola kattilaan ja kuumenna seosta keskilämmöllä välillä sekoittaen. Anna seoksen kiehua n. 30 minuuttia kunnes kylmään vesilasiin pudotettu fudgetippa pysyy kiinteänä kasassa. Älä keitä fudgeseosta liian kauaa, jotta fudgesta ei tule sitkeää.

Sekoita voi fudgen joukkoon ja kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan (käytin neliönmallista astiaa, mitat n. 15cm x 15cm. Voit kaataa fudgen myös isompaan astiaan, tällöin fudgesta tulee ohuempaa).

Anna jähmettyä ja leikkaa paloiksi. Säilytä fudge jääkaapissa.

Fudge kuohuu ja kuplii paljon keittämisen aikana, ja niin sen tuleekin tehdä, joten keitä fudge korkeareunaisessa, teflonpintaisessa, kattilassa.

Keitä Fudgea kuusivaiheisessa liedessä 3:lla, muistaen välillä sekoittaa keitosta.

Keiton loppuvaiheessa fudge alkaa hiipua ja madaltua, kuplat ovat selkeästi isompia ja "laiskempia" ja seos saa karamellimaisen värinsä.

Reseptissä oli mainittu että keittoaika olisi n. 30 minuuttia mutta se ei mielestäni riittänyt joten keitin seosta vielä 5 minuuttia lisää eli yhteensä 35 minuuttia. Muista tehdä vesilasitestejä jotta fudgesta ei tule liian sitkeää!

 

Vesilasitesti;

Tiputa pieni nokare fudgea lasiin, jossa on kylmää vettä. Kaada vesi pois. Onko fudge liuennut veteen? Jos on, jatka keittämistä. Jos tipan saa nostettua ehjänä nokareena lasin pohjalta, on fudge valmis.

Kinuski-vadelmajuustokakku Isänpäivään

on takuuvarma valinta kaikille herkkusuille.

Olen äärimmäisen ihastunut ajatukseen että kakun päältä valutetaan kinuskia tai suklaata kakun alunreunaan saakka, joten tiesin jo etukäteen miten tulisin toteuttamaan Isänpäiväkakun.

Oli vaikeaa valita että kumpaa käyttäisin tässä kakussa, suklaata vai kinuskia,  mutta päädyin kinuskiin. Se kun on vain niin hyvää ja sitten bonuksena saa kaapia nuolijalla keittokattilan tyhjäksi, ihan omiin suihinsa. Taivaallisen hyvää, joten kokeile tehdä itse kinuskikastike muistaen että kinuskin keitossa on omat pikku niksinsä ja hankalin niistä on keittää kinuski juuri oikeaan koostumukseen. Voin kuitenkin luvata että muutaman keittokerran jälkeen kinuskia oppii "lukemaan" ja sen vain tietää koska kinuski on valmista.

Olin suunnitellut että koristelen kakun Salted Caramel marengeilla, tummalla suklaalla ja itsetehdyllä fudgella mutta fudge ei onnistunut lainkaan. Se jäi liian löysäksi ja valui pieneksi "lätäköksi" aluselleen vaikka jäähdyttelin fudgea jääkaapissa useita tunteja. Päätin, että fudge tehdään uusiksi sillä jokin meni selvästi pieleen tekovaiheessa.

Fudge piti siis suureksi harmikseni korvata jollain muulla pikku makealla joten kaupan karkkihylly kutsui. Hyväksi, fudgen korvaavaksi, vaihtoehdoksi löysin Cloetan uutustuotteen, Aito Toffee pussin, joka sisältää käärittyjä kinuski ja suklaapaloja. Paloittelin palat vielä pienemmäksi jotta ne sopivat näppärästi muiden herkkujen joukkoon. Mukaan heittelin vielä herkullisia Kismet palloja, jotka sopivat tähän koostumukseen täydellisesti.

Makeaa Isänpäivää kaikille!

Gluteenitonta Isänpäivää

vietettiin mieheni vanhempien kotona.

Ehdotin anopilleni että jaetaan "työtaakkaa" isänpäivän tarjottavien osalta niin että minä tekisin kakun ja tarvittaessa jotain muutakin leivonnaista kahvipöytään. Kakku oli kuitenkin se mitä kaivattiin joten kakkua uuniin ja isänpäivään.

Sain itse päättää miten kakun toteutan joten tein perunajauhopohjaisen kakun jonka täytteeksi laitoin makeaa kinuskia ja raikasta vadelmaa, täydellinen liitto. Kakun pinnoitin kermalla ja päälle valutin herkullisen samettisen suklaahunnun. Oman pienen juttunsa kakkuun toivat vielä Salted Caramel marengit (resepti marenkeihin tästä) sekä isänpäivään hauskasti sopivat viikset. 

Kakun toteutin gluteenittomana ja se tuo oman haasteensa leivontaan. Gluteeniton leivonta ei ole kuitenkaan yhtään sen hankalampaa kuin voisi ajatella, kunhan vain muistaa pitää huolta siitä että leivonnainen on täysin gluteenivapaa. Ja mikä parasta, gluteenittoman leivonnaisen ei tarvitse olla yhtään sen kuivempaa, tai muutoinkaan vähemmän herkullista, kuin vehnäpitoisen leivonnaisen.

Tässä pieni muistilista gluteenittomaan leivontaan

* säilytä gluteenittomat jauhot erillään gluteenipitoisista. Mielellään kokonaan eri kaapissa.

* käytä aina puhtaita, gluteenittomaan leivontaan varattuja leivontatarvikkeita.

* mikäli sinulla on samalle päivälle luvassa myös gluteentipitoista leivontaa niin leivo gluteenittomat versiot ensimmäisenä. Tämä siksi jotta vältytään tavallisen jauhon pölyn pääsyä gluteenittomaan leivonnaiseen.

* laita gluteenittomat leivonnaiset tarjolle omaan tarjottimeensa ja aseta leivonnaisille oma otin.

* muista että osa gluteenittommista jauhoseoksista ei välttämättä sovi kaikille keliaakikoille. Tämä siksi koska osa gluteenittomista jauhoseoksista sisältää vehnätärkkelystä; -tarkista paketista/pussista tuotteen ainesosaluettelo sillä vehnätärkkelys saattaa aiheuttaa oireita herkille keliaakikoille ja tätähän ei tietenkään haluta. 

* useat nonparellit ja koristerakeet sisältävät vehnätärkkelystä; -tarkista ainesosaluettelo.

* ohratärkkelys ei sovellu gluteenittomaan ruokavalioon

Brunbergin tumma suklaa on gluteeniton ja laktoositon joten käytän sitä hyvin paljon leivonnassa. Olen myös huomannut että tänä päivänä suurin osa leivonnaisista toivotaan nimenomaan laktoosittomana joten tämä suklaa kuuluu vakiovarusteena tupani kaappiin.

Mainittakoon tähän loppuun vielä että oma keittiöni ei ole täysin gluteenivapaa sillä meillä leivotaan, ja tehdään ruokia, myös gluteenipitoisista ainesosista. Olen kuitenkin pitänyt huolta, niissä puitteissa mitä kotikeittiössä voi ja on mahdollista, että tarvittavat pinnat, työvälineet sekä ainesosat ovat puhtaita gluteenittomaan leivontaan.

Kermakakku kinuskilla ja vadelmilla

on ehdottomasti kakku jossa kaikki rakastamani maut kohtaavat.

Päätin perjantai-iltana että teen itselleni syntymäpäiväkakun. Noin vain ex tempore, mitään sen enempiä suunnittelematta kakkua ja sen koostumusta. Rakastan kinuskia, suklaata ja vadelmia joten kakun tuli sisältää näitä elementtejä. Ja mikä herkku siitä tulikaan!

Kinuskia sisältävän kakun tekemisessä on aina se suunnaton ilo että keittämisvaiheen jälkeen voi kaataa keittokattilasta itselleen pienen mukillisen kinuskia maisteltavaksi, ikään kuin palkinnoksi hyvästä suorituksesta ja onnistuneesta kinuskin koostumuksesta. Yleensä se "palkinto" saakin vähän suuremman mittasuhteen ja kinuskia on maisteltu enemmän kuin oli alunperin tarkoitus. Mutta voi vitsi miten hyvää itsetehty kinuski on ja taas kerran vannoin että en ahmi kinuskia ensikerralla näin paljon. Jos sitten vain sen yhden mukillisen, sen ihan pienen mukillisen....

Kakun koristelin dripcake tyylisesti brunbergin tummalla suklaalla ja kakun päälle pursotin kermakierteitä. Viimeistelyn suorin Salted Caramel marengeilla ja alla olevan reseptin mukaisella Rasberry Ripple marengeilla. Sekaan paloittelin vielä muutamia ylijääneitä paloja Brunbergin tummasta suklaasta. Superherkullista ja niin makeaa Syntymäpäivää minulle.

Itsetehdyn kinuskin ja Salted Caramel marengin reseptiin pääset tästä!

Rasberry Ripple marengit

(pellillinen)

2 kananmunan valkuaista

100 g Rasberry Ripple makutomusokeria

Wiltonin pinkkiä pastaväriä

Kuumenna uuni 100 asteeseen. Aseta leivinpaperi uunipellille. 

Erottele valkuaiset keltuaisista huolellisesti ja vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää makutomusokeri vaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Lisää pastaväriä marenkivaahtoon cocktail- tai hammastikulla. Kääntele pastaväri varovasti lusikalla marenkivaahdon joukkoon. Marenkivaahto on valmista kun se on jämäkkää, ja kiiltävää, eikä valu kulhosta vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Kaada marenkivaahto pursotinpussiin. Voit pursottaa marengit lähekkäin sillä ne eivät laajene uunissa.

Kuivata marengit uunin keskitasolla ilman kiertoilmaa n. tunnin ajan tai kunnes ne irtoavat nostettaessa helposti leivinpaperista. Katkaise sitten uunista virta. Anna marenkien jäähtyä uunissa luukku hieman raollaan.

Lakumarengit Susi-toffee piilolla

maistuvat mielettömän hyviltä!

Jos lakritsi on se juttu mikä saa suupielet ylöspäin niin kipinkapin ostamaan Confetista Habanerosoundin valmistamaa Lakritsijauhetta jolla räjäytät takuuvarmasti marengit uuteen ulottuvuuteen. Tässä on kaikki elementit kohdillaan.

Lisäsin tähän täydelliseen pieneen suupalan saman valmistajan Susi-toffeeta joka on aidoista raaka-aineista valmistettua salmiakkista, lakritsilla ryyditettyä kermatoffeeta. Tuote on laktoositon, gluteeniton, pähkinätön ja lisäaineeton. Eikö kuulostakin mahtavalta?!

Paloittelin Susi-toffeeta pieniksi paloiksi leivinpaperin päälle ja pursotin marenkivaahtoa toffeepalasen kruunuksi. Marengit eivät tarvitse sisälleen toffeesydäntä mutta se tuo kivaa lisämakua. Tosin, huomasin että marenkien toffeesydämet muuttuivat kuivattamisen aikana kutakuinkin sitkeäksi ja se tuleekin ottaa huomioon marenkeja herkutellessa.

Lakumarengit Susi-toffee piilolla

(2 pellillistä)

4 kananmunan valkuaista

200 g tomusokeria

2 rkl Susi lakritsijauhetta

sydämeksi; 

Susi-toffeeta, pieninä paloina

pinnalle;

 Haganolin hienoa apteekkarin salmiakkirouhetta

* HUOM! *
Salmiakkirouhe sisältää gluteenia joten ÄLÄ lisää rouhetta
mikäli marenkien tulee olla gluteenittomia!!!


Ohje

Lämmitä uuni 100 asteeseen. Mikäli haluat "terästää" marenkeja Susi-toffeella niin pilko toffeesta pieniä paloja leivinpaperille, asetellen toffeet vieri vieritysten. Kuitenkin huomioiden että tilaa jää myös marenkivaahto pursotukselle.

Erottele valkuaiset huolellisesti keltuaisista. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisäten samalla tomusokeria pienissä erissä. Marenkivaahto on valmista, kun se on jämäkkää eikä valu kulhosta, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin.

Kaada vaahto pursotinpussiin ja pursota marenkeja leivinpaperille. Marengit eivät laajene uunissa, joten ne voi pursottaa lähekkäin. Ripottele marenkien pintaan salmiakkirouhetta.

Laita marengit uuniin kuivumaan 1.5-2 tunniksi. Valmiit marengit ovat kevyitä ja kuivuneet kokonaan, kun irtoavat helposti leivinpaperista.

VINKKI!
* voit värjätä marenkeja pastaväreillä. Lakumarenkeihin tulee hento "beigen" sävyinen väri, johtuen lakritsijauheesta, joten värjäisin tätä laatua lähinnä mustalla pastavärillä.
* kananmunat on helpointa erotella jääkaappikylmänä, mutta vaahdottamista varten valkuaisten tulee olla huoneenlämpöisiä.

Babyshower kakku

oli ensimmäinen laatuaan tässä tuvassa.

Vihdoin toivottiin kakkua vauvakutsuille, jee!! Tätä toimeksiantoa olen odottanut kuin kuuta nousevaa joten kakku tuli olemaan alusta alkaen yksi monista lempitekeleistäni.

Sain kakun toteutukseen täysin vapaat kädet, niin maun kuin ulkonäön suhteen. Hurjan haastavaa koska en lainkaan tiennyt mistä pidetään, ja mistä ei, joten mentiin täysin tuntemattomalle alueelle. Minulla oli kuitenkin jo selkeä visio kakkuun tulevista koristeista joten rupesin näpertämään niitä heti kun juhlien päivämäärä oli vahvistettu kalenteriini.

Nalleissa on jotain äärimmäisen herttaista joten ne olivat valinta nro1. Valinta nro2 valikoitui blogeissa ja instagramissa olevista useista viirinauhakakuista joiden innoittamana halusin itsekin kokeilla tuon tyylistä, helpohkoltava vaikuttavaa, koristelua. Viirinauhat voisi toki tehdä helposti vapaalla kädellä ihan itse, ilman mitään sen kummempaa työvälinettä, mutta minä päädyin ostamaan Raision Confetista Viirinauha muotin.  Nopeaa ja helppoa, eikö totta?!

Nallet ja viirinauha saivat kavereikseen muutamia ruusuja sekä rusettinauhan jolla sidoin kakun yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kuorrutin kakun Renshaw:n vaaleansinisellä sokerimassalla sekä vaahtokarkinmakuisella kaulintamassalla. Massan sekoitin suhteessa 50/50. Renshaw:n massa on minun käsiini liian löysää joten sekoitan siihen aina vähintään 50% vaahtokarkkimassaa, näin massa on helpompi saada kakun päälle ehjänä niin että se ei repeile kakun yläreunasta. Tällä kertaa massojen sekoitussuhde ei kuitenkaan mennyt nappiin ja luulen että ensikerralla lisään vaahtokarkkimassaa sen 10-20%, tai sitten värjään suosiolla vaahtokarkkimassan pastaväreillä haluamani väriseksi ja jätän kokonaan Renshaw:n massan pois.

Kakun pinnoitan aina voikreemillä vaikka se ei ole välttämätöntä. Voikreemejä voi myös maustaa jos tuntuu että kreemin perusmaku ei miellytä. Voikreemin voi myös yksinkertaisesti jättää pois. Tällöin voit käyttää kakun pinnoitukseen kermaa tai kakussa olevaa täytettä. Mikäli päädyt käyttämään täytettä niin täyte ei saa sisältää liivatetta sillä liivate "sulattaa" massaa.

Koska kakku oli pääväriltään sininen ja sen parivaljakoksi oli asettunut valkoinen niin täytteiden valinta muokkautui helposti niiden perusteella. Mustikkaa ja valkosuklaata. Takuuvarma yhdistelmä, joka on ollut yksi suosituimmista vuodesta toiseen.

Vapaan käden lopputuloksena kuulin palautteena että kakku oli kerännyt kehuja ulkonäöllään ja mustikkatäyte oli ollut erityisesti tykätty. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Suklaakakku kinuski-vadelmamoussella

syntyi valkosuklaanmakuisen pitsijauheen innoittamana.

Tulin onnekkaasti valituksi Kakkusankareiden testiryhmään jossa pääsin testamaan uutta Cake Lace, valkosuklaanmakuista pitsijauhetta.

Se, että mihin pitsijauhetta tulisin kokeilemaan oli aikalailla selvää koska työn alla on edelleen täydellisen suklaapohjan metsästys (vaikka välillä olen heittänyt jo hanskat tiskiin). Näin yhdistin kaksi asiaa joista tärkeimpänä toki tämä pitsijauheen tekeminen ja vertaaminen ns tavalliseen, usein hieman vaniljanmakuiseen, kakkupitsiin.

Pitsijauhepurkista löytyi perinteisesti itse pitsijauhe sekä pienessä purkissa oleva, hieman geelimäinen ainesosa, Part B.

Avatun pitsijauhepussin sisältö tuoksui hyvinkin tutunkaltaiselta pitsiaineen tuoksulta, vain miedompana (verrattuna tavalliseen pitsiaineeseen) mistä ehdottomasti iso plussa.

Seoksen olisi voinut halutessaan värjätä mutta halusin nähdä pitsiaineen värin sellaisena kuin se oikeasti on. Mikäli valkosuklaapitsiä päätyy värjäämään niin käyttöohjeessa kerrotaan värien värjäävän pitsin pastellimaiseksi. Mikäli haluaa tumman tai voimakkaan värin pitsiin niin käyttöohjesuosituksena on tällöin airbrush- tai sprayvärit.

Valkosuklaapitsiseosta levitetään mattoon kerran ja sen voi antaa kuivua huoneenlämmössä n. 6-8 tuntia tai vastaavasti asettaa uuniin jolloin kuivumisaika tietenkin lyhenee reilumman puoleisesti.

Uunissa pitsin tulee olla tällöin n. 50-80 asteessa, n. 10-15 minuuttia. Minä laitoin uunin 100 asteeseen ja annoin pitsin olla tuon maksimimäärän eli 15 minuuttia. Se oli juurikin hyvä lämpötila, että aika. Kannattaa kuitenkin muistaa että uuneissa on eroja joten pitsin kuivumislämpötila/aika liikkuu yllä mainittujen noin aikojen puitteissa, suuntaan jos toiseen.

Käyttöohjeessa ei annettu sen tarkempia aikarajoja siitä että koska uunissa kuivunut pitsi tulisi ottaa pois matostaan joten sanoisin että pitsi on valmis kun se irtoaa helposti, hieman muoviveitsellä auttaen, matostaan.

Oman pitsini annoin kuivua huoneenlämmössä n. 30 minuuttia. Tämä aika riitti loistavasti ja pitsi irtosi näppärästi matosta. Muoviveitseä en tarvinnut kuin sen verran että sain pitsin alkupäästä kiinni ja varovasti nostaen irti. Sen jälkeen irrottaminen oli helppoa. Toki pitää muistaa että pitsin kuivumiseen vaikuttaa myös käytetyn maton urien syvyys, joten se kannattaa ottaa huomioon.

Valmis pitsi oli kauniin värinen, sellainen valkosuklaaseen taittuva mutta toisaalta vahvan vaniljan tai hempeän, pastellimaisen keltainen.

Pitsi maistui aavistuksen erilaiselta kuin tavalliset pitsijauheet. Valkosuklaan makua en tässä koostumuksessa juurikaan maistanut mutta kyllä tämä maistui selvästi paremmalta verrattuna tavalliseen pitsijauheiseen. Kokeilemisen arvoinen, ehdottomasti.

Lopputulemana voisin sanoa että valkosuklaapitsijauhe on hyvin samankaltainen "toimintaperiaatteiltaan" kuin ns. tavalliset pitsijauheet mutta maussa oli hiuksen hieno ero. Tällä kertaa valkosuklaapitsin eduksi.


Oli hienoa päästä testaamaan valkosuklaapitsiä joten

Kaunis kiitos Kakkusankareille!

Tässä vielä kokeilemani resepti suklaakakkupohjaan. Täydellinen suklaakakkupohja on jo hyvin liki siitä mitä mielessäni sen kuvittelen olevan.

Suklaakakku
(15 cm kakkuvuoka)
3 1/2 dl jauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl vahvaa kahvia
1 1/2 dl maitoa
1/2 tl omenaviinietikkaa
1 dl rypsiöljyä

Sekoita maito ja omenaviinietikka keskenään pienessä kupissa. Voitele kaksi 15 cm kokoista kakkuvuokaa. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Sekoita kaikki nesteet keskenään. Lisää kuivat aineet nesteisiin. Sekoita vain sen verran, että ainekset menevät kunnolla sekaisin.

Kaada taikina vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes kakkuihin työnnettyyn tikkuun jää vain muutamia muruja. Älä ylipaista jotta kakut pysyvät mehevinä.

Anna jäähtyä vuoassaan n. 5 minuuttia ja kumoa kakut ritilän päälle jäähtymään. Kun kakut ovat hieman jäähtyneet, kääri ne kelmuun ja anna jäähtyä kokonaan.