Vuodet ovat vierineet hurjaa vauhtia eteenpäin. Nämä ovat niitä pysäyttäviä hetkiä kun kakkuun tulee taas yksi kynttilä lisää. Nyt niitä kynttilöitä on jo 10. Paketissa oli 12 kynttilää, vielä ne riittivät. Haikeana asettelin kynttilät, mutta samalla ylpeänä ja onnellisena, kakkukuvan reunoille miettien, -kunpa voisin pitää lapseni aina pieninä, tehdä siskonpetejä olohuoneen lattialle. Valvoa iltamyöhään siinä siskonpedillä katsoen hauskoja leffoja ja syödä samalla poppareita limun kera. Viedä omenapuun alle se vanha täkki pussilakanoineen lintujen laulun siivittämänä. Tuoda pärekorissa askartelutavaroita täkille ja kattaa siihen kaiken sekamelskan reunamille eväskorin jossa on mehua ja kaikkea mitä retkeen tarvitaan. Kunpa voisin halata heidät turvaan maailmalta ja pitää välillä sylissä tankkaamassa turvaa ja uskoa itseensä, sekä elämään. Uskoa, että elämä kantaa. Laittaa hennot, auringon kultaamat, hiukset ponihännille ja leteille suloisilla hiuslenkeillä. Juosta lapsieni kanssa kilpaa auringon kanssa pihamaalla, kaatuen kikattaen kasteiseen nurmikkoon niin että nurmi värjää vaatteisiin kesän vihreää eri sävyissä. Näissä mietteissä ne helmiäisvaaleanpunaiset kynttilät olivat hakeutuneet, kuin itsestään, kauniisti kakkukuvan ympärille hienoisessa kaaressa, kaikki 10 kynttilää. Yksi jokaisesta vuodesta.
Edessä on toki paljon hyviä hetkiä ja ne muuttaa ainoastaan muotoaan vuosien saatossa mutta sitä herkistyy tavattomasti kun jokin "etappi" on saavutettu. 10 vuotta sitten minusta tuli äiti. 10 vuotta sitten esikoistyttäreni teki minut äärettömän onnelliseksi siitä että hän valitsi juuri minut äidikseen. Olen sanomattoman onnellinen ja siunattu. Onnea tyttäreni, täysi 10! Nyt ja aina, joka tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti